tiistai 20. helmikuuta 2018

VAUVA ARJEN TODELLISUUTTA...


.... Aamut alkavat kuolettavan aikaisin...
+ tähän ne miljoonat yö herätykset ja yölliset väsymys itkut kilpaa vauvasi kanssa.



... ja kun luovutat nukuttamisen suhteen, nouset ylös ja vaihdat vaipan ja puet päivävaatteet, ja saat itsellesi kahvin ja aamupalan nenän eteen on näky tämä...


... hänestä tulee sun vessa että suihku kaveri... 


... joka päivä on siivous päivä... 


... joka päivä on myös pyykki päivä...


... arjen pelastaja on korvatulpat ja iso kuppi kahvia... 


... tässä tulee sun toinen tissi takijainen, että myös arjen pelastaja. Kun jääkaapissa on koko ajan maitoa varuilta pääset käymään rauhassa suihkussa/saunassa, nukkua päikkärit, treffata kaveria, käydä kaupoilla taikka asioilla, nukkua puolet yöstä taikka vastaavasti aamulla pidempää...


... jaatte yhteiset ruoka hetket... 


... muutut hyvin äkkiä yksi kätiseksi, sillä toisessa kädessä roikkuu aina vintiösi ellet tajua ostaa kantoreppua / liinaa... 
(niinkuin me emme, ja haetaan sellainen tänään postista jeee.) 

Onko tuttua? ;-)

Tsemppiä isit ja äidit, joka päivä helpottaa. Ja siltikään päivääkään ei vaihtaisi <3 

torstai 15. helmikuuta 2018

ÄITIYDEN MIINAKENTTÄ.


Raskauden aikana tiesin että tulen blogini kautta varmasti hyvinkin paljon jakamaan eriäviä mielipiteitä äitiydestä, ja joudun jopa puolustamaan omia mielipiteitäni ja tapoja toimia oman poikani kanssa. Varsinkin kun muutin bloggaamaan kaksplussalle joka tavoittaa enimmäkseen perheitä.

Tämä on ollut asia jota en ole koskaan ymmärtänyt meidän äitien keskuudessa. Tuntuu mitä vain äitiyteen ja lasten hoitoon sanot julkisesti, räjähtää koko äitiyden miinakenttä ympärilläsi. Tuntuu että jokainen tietää paremmin miten naapurinkin lapset pitäisi hoitaa ja kasvattaa, koska hei ''mulla on kymmenen lapsen kokemus ja hoidan asiat näin ja tämä on ainoa oikea tapa''

Paljon oon kohdannut asioita harjoitteluitteni (oon lähihoitaja joka on suuntautunut lapsiin.) aikana missä olen ajatellut että hoitaisin itse asiat eri tavalla, tai kuullut ja lukenut tavoista hoitaa lapsia jotka hoitaisin itse eri tavalla. MUTTA tässä tulee se pointti jonka toivoisin jokaisen ymmärtävän ; jokainen vanhempi tuntee lapsensa parhainten, sen mikä toimii heidän lapselleen parhainten ja tietää oman perheensä historian ja nyky hetken. Me emme koskaan ulkopuolisina voida tietää mitä perheen sisällä tapahtuu.

Mun on pakko myöntää että vaikka teorissa tiedän paljon lasten niin fyysisestä kuin psyykkisestä kehityksestä niin olen minäkin ollut monta kertaa sormi suussa täällä oman lapseni kanssa että miten tässä nyt toimis ja mitä pitäisi tehdä. Kuulun facebookissa sellaiseen ryhmään kuin tammivauvat 2018 ja sieltä olen paljon saannut apua ja nopeaa vastausta kysymykseen kuin kysymykseen.


Jokainen meistä äideistä on ollut ensimmäistä kertaa vauva arjen pyörityksessä, joutunut opettelemaan asioita, löytämään omat tapansa ja tutustumaan omaan lapseensa. Ollut pihalla, kuunnellut neuvoja, uskonut kaikkeen ehkä vähänkin sinisilmäisesti, tehnyt vihreitä joittenka kautta opitaan lisää. Jokainen meistä on ollut aivan samassa tilanteessa.

Jos me äidit lyötäisiin kokemuksemme yhteen nippuun niin meillä olisi valtavasti tukea, ideoita, ja neuvoja eri tilanteisiin. Niimpä - miksi hyökkäämme toisiamme vastaan kun voisimme olla toistemme tukena?


Siispä, sinä äiti (miks ei isikin!) sielä ruudun toisella puolella - haluan antaa sinulle tehtävän ; seuraavan kerran kun kohtaat kadulla, kahvilassa, työpaikallasi, missä vain väsyneen vanhemman jonka lapsi kenties vain huutaa tai kiukuttelee - luo hänelle ymmärtäväinen ja kannustavainen hymy, sen sijaan että ajattelisit ettei hän osaa hiljentää lastaan. Hän varmasti yrittää parhaansa. <3

maanantai 12. helmikuuta 2018

MIKÄ ON YLLÄTTÄNYT VAUVA ARJESSA?

Kun pissaa plussan niin varmasti jokainen esikoistaan odottava alkaa miettimään että mitä se vauva arki on? Ainakin viimeistään kun synnytys on lähempänä. Itse kovasti yritin miettiä että millasta se on, etin tietoa netistä ja kyselin lapsellisilta ystäviltäni että millaista se oikeen sitten on? Onko mikään yllättänyt? J ei osannut oikeen missään vaiheessa kuvitella vauva arkea jotenka sellainen yhteinen miettiminen ei onnistunut ja pohdiskelin lähinnä asioita yksin. Mitenköhän me pärjätään? Miten pärjään väsymykseni kanssa? Entä jos se vaan huutaakin ja sillä on koliikit ja kaikki mahdolliset?

Kun multa meni lapsivedet ja tehtiin lähtöä sairaalaan niin sanoin J:lle että ''mieti, seuraavan kerran tullaan kotiin takaisin kun meitä on kolme.'' Raskaus aika olisi päivien sisällä ohi ja alkaa se vauva arki. Ekaa kertaa sairaala sängyssä kolmestaan ollessamme ei sitä vieläkään tajunnut ja ymmärtänyt että mitä se pieni tuhisia siinä sylissä tuo mukanaan. Millainen persoona hän on? Onkohan hän vaikea vai helppo? Vaativa vai vähään tyytyväinen? Kaikki mitä tuolloin hänestä havannoitiin niin on tämän melkeen kuuden viikon aikana kumoutunut kun hän on äänensä löytänyt ja oppinut vaatimaankin asioita.

Enhän siis ole ollut kuin kohta kuusi viikkoa äiti ja pyöritetty täällä yhdessä vauva arkea, mutta sinä aikana jo olen yllättynyt monista asioista joita en siis osannut edes ajatellakkaan raskaus aikana. Halusin tulla jakamaan niitä teidän kanssa, sillä itsekkin olisin kaivannut tälläisiä raskausaikana vaikka faktahan on se että jokaisen vauva arki on erinlaista, jokainen kokee sen eri tavalla ja eihän niitä ymmärrä vasta kun vauva arjen itse kokee oikeasti.
Kokonais valtaisuus ;
Tämä on yllättänyt mut ehkä eniten. Se miten kokonais valtaista tää oikeesti on. Aamusta iltaa, illasta aamuun. Vauvaa vauvaa vauvaa. Kuinka omien tarpeitten tyydyttäminen on tässä vaiheessa vain yks iso vitsi kun vauva roikkuu koko ajan tissillä, taikka ei suostu nukkumaan kuin sylissä, taikka olemaan vain sylissä. Se että oikeesti pääset vasta suihkuun ja tekemään ruokaa/syömään kun toinen tulee kotiin. Vessassa käyt lapsi tissillä, taikka sylissä. Kylmä kahvi ja ruoka on täällä tullut tutuksi jo. Se miten kiinni vauva sussa oikeesti onkin lähes _koko ajan_ on yllättänyt mut.

Henkinen rankkuus ;
Ajattelin raskaus aikana että meen sitten sellaisessa väsymys moodissa, mutta en tajunnut ajatella että miten rankkaa tää on oikeesti henkisesti. Kun toinen vain huutaa etkä saa sitä hiljaseks vaikka kaikkes yrität, kuinka et saa häntä nukahtamaan öisin vaikka teet mitä, et saa rytmiä käännettyä vaikka aina tehdään iltapesut samoihin aikoihin, himmenetään valoja, rauhotutaan nukkumaan ja vaikka kuinka päivät hengaillaa olkkarissa ja yöt nukutaan (tai valvotaan...) makkarissa. Tai kun saat toisen juuri päiväunille, meet itse vihdoin suihkuu ja toinen rääkäsee ittensä hereille, ei muuta ku aamutakki niskaa, vauva sylii ja imetys hommii. Siinä sitten istut ja imetät samalla kun toinenkin tissi vuotaa maitoa ja alapää verta vielä jälkivuodosta. Voin kertoa että siinä itsekkin jo itkettiin.. Kuinka yrität vain laskea kymmeneen ja ajatella että ei toinen tahalleen.. Mutta samaa aikaa tekis mieli heittää koko vauva roskiin. Tässä kohtaa voin vaan tokaista, että luojan kiitos meitä on kaksi!

Pyykin määrä ;

Kun raskaus aikana etsin tälle vaatteita, ajattelin että riittääköhän tämän ja tämän verran jos pyykkiä pesee sen pari kertaa viikossa. Parilla kerralla kun päästäiskin, kun joka päivä täällä on pyykkivuori sen kokoinen että kone saa laulaa sen kerran päivässä ainakin. Tai kuinka sideharsoja menee ja kuinka tutit on aina kadoksissa. J marssi just yks päivä kauppaan ostamaan paketin tutteja lisää kun sillä meni hermo kun ne on aina kadoksissa :-D

Pienten asioiden arvostus ;

Kuinka lämpöisestä ruuasta ja siitä että sen saa syödä rauhassa, taikka kuumasta suihkusta / saunassa käymisestä rauhassa, taikka hiljaisuudesta, päikkäreistä, ja pienestä yksin olosta tulee vauvan myötä yht'äkkiä päivän paras juttu.


Lapsen kehitys ;

Kun olin vielä raskaana ja katsottiin J:n kanssa jotakin ohjelmaa missä oli perhe ja perheen äiti sitten huusi perheen isille että tuu kattomaan, vauva oppi just kaivamaan nenäänsä (tai joku muu ihan yhtä tyhmä juttu :D) luotiin katse J:n kanssa ja oltiin sillee että ei meistä ikinä tollassia tuu.. Ja niin vaan tuli.. :-D Täällä jaetaan kaiken maailman uudet kiljaisut, hymyt, pierut, väkerrykset, raajojen heiluttelut tms. Kuinka ihanaa on huomata että meidän poikakin on alkanut jo hamuamaa käsillää esineitä, kuinka sormet löytää jo suuhun, kuinka päätäkin jo kannatellaan hienosti ja muutama vahinko kiepsahduskin ollaan tehty mahalta selälleen, ja kuinka valloittavan ihana hänen hymynsä on ja kuinka saadaan J:n kanssa hyviä nauruja kun poika vääntää naamansa milloin mihinkin ilmeeseen.

Ja ennen kaikkea - kuinka rakas toinen voi ollakkaan <3



Mistä sinä olet yllättynyt vauva arjessasi?

Lukijat