lauantai 19. elokuuta 2017

PELKO ULTRA.

Oireita ei ollut, oli vain tunne ettei kaikki ole hyvin. Tunne vaivasi vahvana viikon verran. Tämä raskaus aika ennenkuin alkaa tuntemaan liikkeitä, on omalla tavallaa pelottavaa aikaa. Mulla on istukka edessä jotenka sekin vaimentaa liikkeitten tuntemista. Pian tunne oli kasvanut mielessäni niin vaikeaksi että päätettiin varata aika yksityiselle kätilölle.

Asiaa vaikuttaa myös varmasti se että tämä on ensinmäiseni - minulla ei ole siis kivuista mitään tietoa että mikä on normaalia koska ei ole mitään mihin verrata. Myös ensinmäisen kohalla varmasti on jokainen vähän yli huolehtivainen ja vain 7-päivän aikana aloin ymmärtää vanhempien jatkuvaa huolta lapsen menetyksestä ja voinnista. Teininä olin vain ''mitä mulle muka nyt sattuis?'' kun vanhemmat paasasivat, mutta pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtämään omien vanhempienikin tuntemuksia tämän meidän pikkuisen myötä.

Me ei otettu vielä sukupuolesta selvää, sillä haluttiin säästää jännitettävää kuun loppuun olevaan rakenne ultraan. Tärkeämpää oli vain saada tietää että kaikki on hyvin. Kätilö oli ihana ja ymmärtäväinen - kyllä taas huomas yksityisten ja julkisten hoito henkilökunnan eron!

Masussa kohelsi hirveää vauhtia 20cm & 280g pikkuinen tyyppi, jonka olisin voinut ottaa näytöltä jo syliini. Kaikki siis kunnossa, ja tyyppi vastasi kokoaan viikkoihin. (Nyt rv 18+6) 12 päivän päästä nähdään taas!

Oletteko te käynneet ylimääräisissä ultrissa tarkistamassa että kaikki on hyvin?

perjantai 18. elokuuta 2017

KAVERI TREFFEJÄ, SYNNTÄRIT & NOKIA EDEN.

Puhelin kuvia selaillessani tajusin että niitä oli kertynyt taas postauksen verran. Jotenka kurkataan mitä tänne kuuluu vauva juttujen lisäksi
// Muutama viikko sitten näin ystävääni Roosaa. Kokattiin kanasalaattia, katottii leffaa ja pelattii wii:llä tanssipeliä. Hauskaa aina tehdä jotain vähän erinlaisempaa kuin perus kahvittelua keskustassa. // Masu rv 17+2  // Nukkumaan meno kaveri <3  // Voisin tyylii elää arnoldsin donitseilla :-D
 // Rv 18+1 // No pitihän ne possut käydä kattomassa, niin söpöjä! // Kävin yks päivä isin luona pesemässä auton, ja viemässä tän lenkille! // Näin vähän yli viikko sitten kaveriani, joka lähti ens kevääksi asti Lappiin töihin. Niin huippua!
// Mulla oli 9.8 synttärit ja käytiin Amarillossa syömässä ja keilaamassa. // Aika perus näky meillä iltasin <3
// Synttärilahjaksi J vei mut Nokia Eedenii pulikoimaa. Varattiin hotelli yöksi. Luultiin että Nokia eedeni olis vähän erilainen paikka kuin mitä sitten oli ja vähän petyin, mutta silti kyllä kivaa vaihtelua arkeen! // Seuraavana päivänä otettiin suunta kohti Ideaparkkia. Tarkoitus oli että käydään vaan pyörähtämässä mutta meillä menikin viisi (!!!!) tuntia sielä, ja rahaa meni enemmän kun olisi saannut.. :-D

Ihanaa viikonloppua ruudun toiselle puolelle, XOXO !

keskiviikko 16. elokuuta 2017

ÄITI ÄITI ÄITI, MISSÄ ISÄ?

Henkilökohtaisesti en ymmärrä minkä takia äitejä nostetaan korkeampaan, tärkeämpään ja ensiluokkaisempaan asemaan? Joo tottakai ymmärrän sen että jos äiti imettää niin äiti tulee olemaan se jota ei voi isä korvata, mutta muuten se on aina äiti. Miksi isän jouduttua yksinhuoltajaksi tai muuten vaan osallistuu lapsen/lapsien elämää olisi jollain tapaa sankari? Minkä takia lapset jäävät ensisijaisesti äitilleen mm. eron sattuessa?

Ensinmäiset kuusi vuotta elin perheessä, sen jälkeen vuoden äitillä ja sitten muutin isälle, pian sisko tuli perässä ja isi saikin yksinhuoltaja paperit. Isi on siis kasvattanut meidät, jos hän ei olisi kantanut vastuutaan olisimme siskon kanssa lastenkodissa, enkä edes tiedä oltaisiinko erottu siinä kohtiin. Olisiko minulla siskooni mitään yhteyksiä nykyään?

En koe että isä olisi tehnyt tässä nyt jonkun sankari teon ottaakseen OMAT tyttönsä vastuulleensa. Vaan koen että isä on tehnyt sen mitä isän on ns. ''velvoitettu'' tekemään, ihan yhtälailla kun äiditkin on velvoitettu pitämään huolta lapsistaan.

Me ollaan tässä J:n kanssa yhdessä - tasavertaisina vanhempina. Ei meillä tule olemaan mitään isän ja äitin hommia vaan ihan kumpivain voi tehdä hommat sen mukaan kumpi on tilanteessa. Meillä tulee olemaan vain vanhempien hommia. En ole yhtää sen suuremassa asemassa koska olen äiti, enkä tätä kuvaa halua omille lapsillenikaan tuoda esille. Myös J saa syöttää vauvaa, hän saa kylvettää vauvan, hän saa pukea vauvan, vaihtaa vaipat, katsoa perään, viedä ja tuoda päiväkotiin ja harrastuksiin ja kavereille, antaa hoivaa, turvaa ja rakkautta - ihan siinä missä minäkin teen samoja asioita.

Musta ainakin on ihanaa että saan jakaa yö syötöt, (ellen imetä.) pesut, vaahtimiset, leikkimiset ja muutenkin vauva arjen jonkun kanssa enkä vain purra hampaita yhteen ja ajatella että ''tämä nyt vaan kuuluu mulle koska olen äiti'' ilomielin nostan itse jalkani sohvalle ja annan lapsen miehelle. Myös lapsen ja isin välille on tärkeää kasvaa side ja vuorovaikutus siinä missä lapsen ja äidinkin välille eikä tilannetta helpota ainakaan se että omin lapsen itselleni ja hoidan hänet koska olen äiti.

Haluan antaa mahdollisuuden lapseni ja mieheni välisen suhteen rakentumiseen ja mitä enemmän myös mies saa lapsen kanssa olla läsnä ja hoivata niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä se syntyy nopeammin, kuin vasta joskus kahden vuoden päästä kun lapsi osaa pyytää myös isää ja tulla hänen kanssaan vuorovaikutukseen.

Äidin ja lapsen side kasvaa jo raskausajasta alkaen, mutta näistä isät jää paitsi, niimpä minusta on ehkä hieman jopa tärkeämpää että syntymän jälkeen lapsi saa olla ja tutustua isäänsä ja isä lapseensa juuri mahdollistaen heille yhteisen ajan. Haluan viestittää lapsilleni että myös isä on ihan yhtä hyvä hoiva ja turva, yhtä hyvä vanhempi, ja ennenkaikkea yhtä tärkeä ja tasavertainen.

J on innoissaan isyydestä ja tulevasta vauvasta. Hän kuuntelee iltasin sydänääniä, hän paijaa ja pussailee mahaa, hän puhuu vauvalle, ja ollut suuri apu minulle raskauden aikana kun olen voinnut huonosti. Hän on huolehtinut meistä molemmista. Ollut neuvoloissa ja kaikissa ultrissa mukana. Hän on ollut jo nyt korvaamattoman tärkeä ja olen varma että hänestä tulee maailman paras mahdollinen isä meidän lapselle/lapsille, enkä missään nimessä halua viedä sitä mahdollisuutta pois vain koska olen äiti.


Miten teillä jakaantuu ''tehtävät'', vai onko teillä tehtäviä äiti ja isi roolin mukaan?

Lukijat