VAUVA ARJEN TODELLISUUTTA OSA 2

Heräät iloiseen jokelteluun pinnasängystä, vilkaset kelloa - kaks yöllä. KAKS. Peittelet toisen, annat harson ja unilelun kainaloon ja tyrkkäät tutin suuhun. Tutti lentää kun viinipullon korkki pois suusta, taikka vaihtoehtoisesti lattialle. Nouset hakemaan tutin. Sillä välin peittokin on jo potkittu pois. Peittelet uudestaan ja tutti taas suuhun. Paijaat kädestä tunnin ja koomaat todellisuuden ja koiran unen raja mailla. Nukkuu.. Käännät kylkeä. Pian heräät itkuun, katsot kelloa  - puol neljä. Tyrkkäät tissin suuhun. Varpailla leikkiminen olisi kivempaa kuin nukkuminen. Kakkakin haiskahtaa vaipasta ja ei ku pesulle. Peittelet, harso ja unilelu kainaloo, tutti suuhun. Käännät kylkeä. Vielä kerran sama rundi ja aamu alkaa viideltä - kuudelta. Tuntuu kun et olis nukkunut silmäystäkään.

Lasket vauvan lattialla lelujen keskelle ja meet laittaa aamupalaa. Mies on ladannut kahvinkeittimen, napsautat sen vain päälle. Joskus löytyy valmiit aamupala leivätkin jääkaapista, jolloin huokasen tyytyväisenä että onneksi meitä on kaksi. Sitten vielä puuro mikroon. Tässäkin välissä vauva on huutanut muutamaa otteeseen lattialla, koska ärsyttäähän se kun ei osaa kääntää lelua oikeeseen kulmaa jotta sitä voisi vähän maistaakkin. Meet keittiö vauva väliä muutaman kerran tehdessäs aamupalaa. Saat aamupalan vihdoin nenäs etee, syöt sen joko lattialla taikka tv-pöydän ääressä.

Tässä kohtaa vauva ei enään viihdy lattialla ja nappaat sen syliin. Syöt yhdellä kädellä. Taikka hän haluaakin mennä takaisin nukkumaan, lähdet nukuttamaan ja syöt aamupalasi kylmänä. Saat syötyä kylmän aamupalan ja selattua somen. Ajattelet kellahtaa itsekkin vielä makuuasentoon, mutta vauva onkin eri mieltä ja rääkäsee itsensä hereille. Jaaha.

Kotikin pitäisi siivota. Alat tyhjentää astianpesukonetta, kierrät kämpän ympäri ja löydät sylillisen astioita joilla täytät astianpesukoneen ja laitat taas pyörimään. Keräät likaiset vaatteet lattialta ja viet pesuu, ripustat pyykit, viikkaat puhtaat -viet omille paikoille, pyyhit pölyt. Tässä lomassa vauva on roikkunut sitterissä mukana huoneesta toiseen, välillä taas lattialla lelujen keskellä, tyrkkäät tuttia suuhun, imetät, taas tuli kakat, vaihdat vaipat, kannat sylissä, hytkyttelet, viihdytät, irvistelet ja päristelet, kutitat ja loruttelet. Sitten nukutat. 


Nyt ruokaa. Ja äkkiä. Kauhee nälkä. Mutustat aamupalalta jäännyttä leivän känikkää pahimpaa nälkää ja alat kuorimaan perunoita ja otat vähän sivuun vauvalle soseeksi. No nyt se taas heräs. Sitteriin ja keittiöön mukaan. Jatkat ruuan laittoa joka vielä palaa pohjaa koska vauva haluaa tissille juuri kriittisellä hetkellä ja taas vaipan vaihtoon. Heilutat vähän yhtä jos toista lelua nenän edessä ja kun hän kiinnostuu jostain lelusta niin äkkiä käymään pissalla. Ruoka valmista, syöt sen toisella kädellä taas sielä lattialla taikka tv pöydän ääressä.

Nukkumaan. Toinen vetää kauheet raivarit eikä mikään auta. Tunnin tappelun jälkeen hän simahtaa ja ajattelet nukkua hetken. Puolen tunnin päästä kun olet just pääsemässä uneen toinen rääkäsee itsensä hereille. Rukoilet jo jumalaa että vauva nukahtaa takaisin kun annat vähän tissiä. Turha rukous. Ylös vaan.

Puhumattakaan niistä päivistä kun lähdette käymään jossain. Pakkaat kamat, hoitolaukun, vauva rääkyy, on kuuma, ei suostu nukkumaa, tai sit nukkuu liikaa ja myöhästytte koska et viitti herättää,(tietty siis jos ollaa menossa neuvolaa tms tärkeisii juttuihin nii sit täytyy vaa herättää, mut jos vaikka vaan äitille, nii laitan viestiä että tullaa ku hän herää tms.) tai sit hän nukahtaa autoo ja huomaat ajelevas jossain vain siksi että hän saa päiväunensa eikä sit kiukuttele koko päivää väsymystään.

Ja hei, ei mitään hätää - huomenna taas kaikki alusta ;-) 

Käy myös kurkkaamassa vauva arjen todellisuutta ensimmäinen osa!

ps. Juuri kun sain tämän valmiiksi ja ajattelin itsekkin käydä maate, niin terassilla alkoi vaunut heilua..

TIEDÄT OLEVASI ÄITI KUN...

Kun ominais tuoksus on puklu....
Kun kolmen tunnin välein herääminen yöllä on hyvä yö....
Kun seitsemältä herääminen on pitkään nukkumista....
Kun nukahdat illalla 2minuutin sisään....
Kun et muista koska viimeksi olisit käynnyt yksin vessassa tai syönnyt rauhassa ja lämmintä ruokaa....
Kun laulat suihkussa lastenlauluja jotta toinen viihtyisi vähän pidempää sitterissä....
Kun kylässä käyminen on kivaa ihan vain sen takia että saat kädet vapaaksi....
Kun joka paikkaan lähteminen on oma sirkuksensa & tuntuu kun lähtisit pidemmällekkin matkalle....
Kun aikataulutat neuvolat, lääkärit, tapaamiset & muut menot lapsesi päikkäreiden mukaan....



Kun joka kassista löytyy jotain vauva liittyvää - tissin suojuksia, vaippoja, tutti....
Kun puhdistusliinat on paras keksintö ikinä ja käytät niitä myös tahrojen poistoon kodin huonekalujen pinnoilta...
Kun tilisi on plussalla äitiysrahasta/kotihoidontueasta ja lapsilisästä....
Kun et osaa enää edes kaupassa käydä yksin miettimättä mitä kotiin kuuluu....
Vapaa hetkistä puhumattakaan....
Kun netflix:sissä roikkuu puoliksi nähtyjä leffoja ja sarjoja eikä sulla ole ikinä aikaa/energiaa jatkaa niitä loppuun....

Puhumattakaan kaikista keskeneräisistä asioista kodissasi....
Kun suunnittelet tekeväsi jotain mutta lapsesi pitää tavalla tai toisella huolen ettei niin tule tapahtumaan....
Kun yhden mini tyypin hymy pelastaa sun huonoimmankin päivän.... <3

KUUDES DETOX VIIKKO - MINUN POLKUNI.

Oon aina kokenut olevani erilainen kuin muut. Kokenut etten kuulu joukkoon, en ole mahtunut siihen muottiin joka oli milläkin hetkellä muotia, tai mihin olisi sillä hetkellä kuulunut mahtua. En mahtunut koulun siisteimpää tyttöjen porukkaan - en ollut tarpeeksi siisti tyyppi siihen jengiin. Teini vuodet oli mulle rankkoja ja myrskyisiä. Masennus toi siihen omat vaikeutensa mutta myös etsin itseäni paljon ja tunne etten kuulu tänne seurasi vahvasti mukana päivästä toiseen. Tuntui etten riitä. En ole tarpeeksi.  En ole tarpeeksi kaunis ja laiha, en meikkaa tarpeeksi, en pukeudu merkki vaatteisiin, enkä ole sellainen tyttömäinen tyttö. Näistä ajatuksista olen täällä ennenkin puhunut.

Polkuni tähän päivään asti on ollut rankka, olen kokenut asioita mitä ei tähän ikään mennessä olisi edes tarvinut kokea, olen kävellyt polun jota ei moni minun ikäiseni ole. Syytä niille vaikeille aijoille en keksi. Koen etten ole saannut niistä vuosista mitään hyvää, enkä myöskään mitään niin arvokasta että voisin hyvin mielin antaa ne vuodet anteeksi ja unohtaa ne.  Mutta olen varma että ilman niitä vuosia en olisi minä nyt. En osaa sanoa tai kuvitella millaiseksi olisin kasvanut ilman niitä vuosia mutta sen tiedän etten tälläiseksi kuin nyt olen, niin hyvässä kuin pahassakin. 


Kymmenen vuotiaana tiesin jo haluavani lähiohitajaksi, nuorena äidiksi - ainakin viisi lasta, ja omakotitalo. Oman polun luominen on vaikeampaa äitinä, sekä ihan omana itsenäni. Haluisin matkustella, nähdä maailmaa, sukellella koralliriutoilla ja istua balin hiekkarannoilla auringon laskun aikaan ja hengittää vain sitä hetkeä, haluan surffata, auttaa ihmisiä, saada tehdä jotain missä mussa on oikeasti hyötyä. Mutta koska synnytin viisi kuukautta sitten ikuisen velvollisuuden ja haluan synnyttää niitä muutaman lisääkin, joudun oman polkuni omana itsenäni työntää sivuun vielä vuosiksi. Joudun että myös saan kulkea omaa polkuani äitinä, luoda lapselleni ja tuleville lapsille turvallista heidän omaa ensimmäisiä polkujaan. Kasvattaa uusia ihania elämän alkuja tänne maailmaan <3 

Musta elämän siisteys on just siinä ettet koskaan tiedä mitä tulee tapahtumaan. Maailma tarjoaa meille lukemattomasti mahdollisuuksia, meidän täytyy vain uskaltaa tarttua niihin, ja oppia näkemään niitä. Jotkut ovat hyvinkin selviä mutta jotkut vaativat eka pientä kipuilua kunnes voimme jatkaa taas matkaamme. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus uuteen omaan polkuun, uusi mahdollisuus parempaa päivään. 


'' Uskalla olla oma itsesi. Toteutat elämääsi vain itsellesi. Älä anna muiden lannistaa sua! Usko itseesi ja rakasta itseäsi kuin lähimmäistäsi. ''


* Yhteistyössä Unelma itsestä.

ps. postauksen kuva on vuodelta 2011.

Lukijat