perjantai 29. marraskuuta 2013

Mielipidepostausta huumeista.

Ihan alkuun haluun sanoa että korjatkaa jos on jotain väärää, sillä mulla itelläni ei ole henkilökohtasia kokemuksia/tuntemuksia huumeista ja niitten maailmasta.
Mitä mä tiedän huumeista? - okei en mitään. Mä en tiedä mitä eroa on jollain lapuilla, essoilla, pirillä, ymsyms. Mutta mä olen nähnyt kuinka huume kun huume tuhoaa ihmisen. Mä olen menettänyt parhaan kaverini huumeitten takia - se maailma alkoi kiinnostamaan enemmän. Mun eno on narkkari ja sitä elämää on tullu näkemää aivan tarpeeks pienempänä, mä heti pienenä jo pelkäsin enoa. Vaikken mä pienenä mitään tienny, mä pelkäsin. Jotenki aavistin ettei eno oo turvallinen. Mun isin kummipoika on narkkari, ja hänen pikkuveljensä on itkeny mulle kuinka häntä pelottaa, ja en voi uskoa sitä pelon määrää koska muokin pelottaa. En osaa edes kuvitella mitä olis jos sisko ois narkkari. & nyt tälläkin hetkellä joudun pelkäämään aivan hirmusesti yhden mulle tärkeän ihmisen puolesta, koska se vetää huumeita.
Toisaaltaan mä ymmärrän kuinka paljon vaan haluaa todellisuutta pakoon jos on paha olla, ja eihä siihe auta ku nämä! Mä voin myöntää että silloin kun masennus oli pahimmilaa, mä olisin halun poltella. Sehän on miedointa, ja helpomminhan jää tupakkaa ja kahvii koukkuu. Mutta en saannukkaan sitä mistään sitten loppupelissä, ja nyt mä olen aivan hemmetin kiitolinen etten saannut. Enkä hyväksy edes poltteluakaan millään tapaa. Vaikka se ois kuinka miedointa ja vaikka kuinka jää enemmän kahvii & tupakkaa koukkuu. Ja yleensä kaikki on lähteny siitä polttelusta ja siitä että 'mä vaan kokeilen' Nuorten suosiossa oleva skins sarja saa kaiken tollassen näyttämään kivalta ja vaarattomalta. Ne ei näytä todellista puolta, ei tietenkään.

Huumeet vie ihmisen. Ihan kokonaan. Tuhoaa sen. Ja se ihminen ei edes itse tajua enää mistään mitään. Niitten todellisuuden taju katoaa, ei ne ymmärrä. Ne ei välitä. & tää sattuu eniten. Sä et voi tehdä mitään muuta kun katsoa vierestä ku toinen tuhoaa itseään ja elämäänsä. Mä en tiedä huumeista paljoakaa mutta sen kaiken mitä mä tiedän tuntuu jo tosi pahalta. Mä en ihmisiä tuomitse mistään, mutta tää on asia mistä en yhtään tykkää, mutta silti mä en hylkää ketään. Mikä maailmaa ja ihmisiä vaivaa? Miks haluaa tuhota jotain niin upeeta ja arvokasta. Kertokaa mulle?

Mitä mieltä te ootte huumeista? Hyväksyttävää vai ei?

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

mä tahtoisin levätä kielletyllä iholla.






heippa! mul on ollu ihan kauheesti tekemistä. oon nähny juusoa, käyny nealla, käyny kaakaol robbert's coffee:s sannan kanssa, (siel on muuten maailman parast kaakaot!!) käyttäny kissan eläinlääkärissä, kattonu frendien 2tuottaria pitkälle yöhön & eilinen päivä meni taas sannan luona. mä punasin huuleni, näyttääkseni vähän pirteemmältä, sillä on tässä itkettykki jonkin verran. mulla on käyny pari kertaa ajatus mielessä et värjäisin punaset hiukset, mutta toisaaltaa mä en uskalla. ne on niin vaikea saada pois, ja yhdistellä vaatteisiin. mut mitä mieltä te ootte? pitäiskö värjätä punaset takasin? toisaalt houkuttais ihan sikana!!

haluisin levätä hetken sun kielletyllä iholla. oon niin väsyny. & sä olet nyt jossain niin kaukana. ikävä & erossa olo tappaa mut. mä yritän itkeä tätä ulos, mut ei, ei se auta. mä kaipaan sua, vaikken voi sitä sulle enään kertoa.

& yksi anonyymi tuli laittamaan mulle kommenttia edelliseen postaukseen että meinas tulla kyselemään kuluumisia edelliseen postaukseen kun musta ei ole hetkeen kuulunut, elikkä askii  (<- tota painamalla pääsette mun askii) voitte tulla kyselemään ihan niitä kuulumisiaki ja mua voi seurailla instagrammis nimel janettenikki :-)

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

mitä haluan lahjaksi?

1. tääl on lattiat talvisin ja syksysin aina hirveen kylmät & löysinki yhdestä kaupasta ton tapaset, mutta vielä ihanemmat tossut & rakastuin niihin heti! ja noi ois tosi kätsyt lapin reissullekki.
2. ah, kettureput on parasta! en tykkää käyttää mitää laukkui, tai kangaskassei, vaa nää kettureput on parasta, ja helpointa kantaa. mul on jo yks liila, mutta viininpunanen houkuttelis enemmän. kattokaa tota!! ihana väri.
3. & 4. muumiastioita! mul on jo monen monta, mutta koskaan ei voi olla liikaa ;-)


näin vähällä mä pärjään! Jotenki en tykkää lahjoista. joo onhan niit mukava saada jä tällee, mut en halua et ihmiset käyttää muhun rahaa. & ainaku kun mä alan miettimään, mitä mä tarvin nii en keksi ikinä mitään. mul tulee olo et mul on jo kaikki mitä mä tarvin - että en mä sit tarvi mitää lahjoja. mutta eihän isi ikinä niin helposti luovuta. & helposti ku käydään jossai kaupassa nii tulee sellai 'haaa isi toi!!' niinku muumiastiat & noi tohvelit:-D mä tykkään enemmän antaa ku saada & mun mielestä joulussa onki just se parasta että saa ostaa, antaa ja paketoida. tänä jouluna se vaan jää multa aika niukaks, kun pitää maksaa ite lasku, dösäkortti, lääkkeet yms. mutta mä yritän silti saada jokaiselle tärkeelle ihmiselle jotain pientä ostettua.

mitä te toivotte joululahjaks? :-)

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

kaikkein vaikeinta on päästää menemään, kun haluis pitää kii.



on tullu käytyy kaakaol ronyan & nooran kanssa, vietettyy pienellä ihanalla porukalla pikkujoulut, hamstrattu taas yksi lehti taltee missä on lempi bloggaajasta - mutsis on juttua, käytyä läpi muutamia kuvia kesän kuvauspäivältä & niitä kuvia tänne tuun laittaa myöhemmin mutta toi kesäkuva oli jo pakko vaan lisätä instaaki ku se on just ihana!

maanantai 11. marraskuuta 2013

sä oot jee jee





meil oli ihan super kivaa sannan kanssa ku olin niillä yötä perjantaina. ei olla nähty taas hetkee kaiken välimatkan ja ristiin menevien menojen takia & sen jotenki huomaski perjantai menosta:-D käytii hakee kaupasta muutamat ja vähän herkkui, & vaa nautittii siitä että meillä oli vihdoin yhteistä aikaa, tätä mä olin kaivannu jo jonki aikaa!!

torstai 7. marraskuuta 2013

ja mun sydämeni rikki on mut' silti paikallaan

 mä mietin että miksi aina kun saisi nukkua nii herää aikasii eikä saa unta, mutta sitten kun pitäisi herätä johonki aikasii nii ei sitten millää jaksais eikä nappais? oli tosi tylsä aamu..
 oon nähny teemua & hajonnut triossa. teemu otti mut sylii ja lohdutti samalla ku musta tuntu että mä kuolen.
 pahan olon karkottamiseks ei tarvittu kun suklaata ja tekstailua yhen ihanan kanssa.
 sisko kans amarillos tänää, jee.
 vaikka mä olen rakkaudesta rikki, halusin silti ostaa syklaalevyn jossa lukee monella kielellä rakkaus & se on musta aika söpö!
namnam:-)

mä en tiedä. mulla on paha olla mutta silti mä yritän mennä. mä hukun maailmaa. mä hukun tähän kaikkeen minkä vaan itken ulos mutta ei siltikää katoa tai vähene. voiku voisin vielä kerran kertoa sulle että rakastan sua. todellisuus.

maanantai 4. marraskuuta 2013

toivo kulkee mun mukana koko loppu elämän.

mä kävin tänään tatuoimassa ankkurin mun ranteeseen, jotta heikoimmillaniki mä muistan pitää toivosta kiinni, muistan että toivo on olemassa. ilman toivoa ei voi elää, ilman toivoa sä et ole mitään, toivo pitää meidät täällä. todellisuus

if you have hope, you have everything what you need.

todellisuus.

kuinka moni on jo kuullut tästä? tää pyörii nyt instagramissa, mutta miksei sitä vois tuoda tänne blogi maailmaaki? mä ajattelin et tää vois auttaakki mua aika paljon ku tuun tänne päivässä viikon ajan kertomaa todelliset fiilikset. en nyt jaksa ylläpitää tätä blogia jos vaan näytän et kaikki on hyvin koska todellisuus ei oo sitä. tää tuli just oikeeseen hetkeen! lähtekää mukaan jos yhtään nappaa, tää on musta ainaki tosi kiva juttu!:-)

ps. kuva otettu sarapeltolan instagrammista

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

avautumisia.

mun oli pakko tulla purkaamaan jonnekki ja mä en keksiny kun tämän. muhun sattuu, sattuu niin paljon. mun olo on tyhjä & olematon. sä menit pois, sä laskit musta irti vaikka lupasit ettet koskaan mee, & sanoit mulle ettei me koskaan luovuteta. en tuu enää ikinä näkemää sun kasvojas ensimmäisenä aamulla ku herään, en tuu enää koskaa nukkumaan sun kainalossa, en tuu enää koskaan saamaa sulta pusuja, nauramaan sua kanssa, enkä koskaan tule tuntemaan sitä turvallisuutta ja onnellisuutta mitä tunsin sun lähellä. & mikä pahinta, mä en tuu enään koskaan kuulemaa että sä rakastat mua..
 

mä en halua päästää enää ikinä ketää lähelleni. meidän piti olla ikuista. & kaipaan sua jo nyt niin paljon. 'mutta mä tarvitsen sinut.' mä haluan sinut, ja vain sinut. Mä oon aina pelänny rakastumista, mutta mä en pelänny sitä sun kanssa. se kaikki tuntu oikeelta & pelottomalta.niin turvalliselta. sun kanssas mä uskalsin rakastaa, & vain sun kanssas mä pystyn olemaan onnellinen. ei koskaan enään öitä kun otat mut tiukemmin otteesees ja heti ekana aamulla kerrot että sä rakasta mua. et enään koskaan tule kertomaan mulle kuinka onnellinen sä olet mun kanssa.

ei koskaan enään sitä mitä meillä oli..  & jos saan pyytää älä mene pois, älä jätä mua yksin. mä en voi olla ilman sua. mua sattuu.. mä soitan biisiä mitä me kuunneltii, mistä sä lähetit kertosäteen mulle ja vaan itken ja itken. en osaa muuta. en tiedä mitä muuta mun pitäis tehä. päivät on tyhjiä ilman sua. aika on olematonta ilman sua. kaikki mitä me suunniteltii tekevämme, on poissa. me ei koskaan tulla tekemään niitä, & mä haluisin kokee kaiken just sun kanssa. en kenenkää muun kanssa.. & tänään mä vihaan maailmaa, huomennaki ja vielä pitkän aikaa.

mä rakastan sua..

perjantai 1. marraskuuta 2013

rakasta.

mun on pakko ottaa taukoo täst koko jutusta! mun elämä on heitetty ylösalasin. kaikki mihin mä uskoin ja luotin ja luulin olevan niin vahvaa, oliki helvetin haurasta ja veitsenterällä. mä saan vaan pelätä koko ajan koska me tiputaa & hajotaa. mä oon itkeny ja oksentanu parin päivän aikana varmaa enemmän ku ikinä. mä oon sekasin, hukassa enkä tiedä mitä mun pitäis tehä. mä purskahtelen itkuu 10 minuutin välein. enkä todellakaa voi olla yksin. mä yritän toivoa parasta, toivoa ja uskoa edes johonki hyvää, mut mun pelko & ahdistus peittää kaiken sen ja vie kaikki mun voimat.

mä en osaa sanoa koska mä palaan, se voi olla jo parin päivän tai vasta parin kk päästä. mutta mä palaan, vahvemmissa ja paremmissa merkeissä. sinne asti moikat, voikaa hyvin ja jokaiseen päivään voimahali!

Lukijat