perjantai 1. marraskuuta 2013

rakasta.

mun on pakko ottaa taukoo täst koko jutusta! mun elämä on heitetty ylösalasin. kaikki mihin mä uskoin ja luotin ja luulin olevan niin vahvaa, oliki helvetin haurasta ja veitsenterällä. mä saan vaan pelätä koko ajan koska me tiputaa & hajotaa. mä oon itkeny ja oksentanu parin päivän aikana varmaa enemmän ku ikinä. mä oon sekasin, hukassa enkä tiedä mitä mun pitäis tehä. mä purskahtelen itkuu 10 minuutin välein. enkä todellakaa voi olla yksin. mä yritän toivoa parasta, toivoa ja uskoa edes johonki hyvää, mut mun pelko & ahdistus peittää kaiken sen ja vie kaikki mun voimat.

mä en osaa sanoa koska mä palaan, se voi olla jo parin päivän tai vasta parin kk päästä. mutta mä palaan, vahvemmissa ja paremmissa merkeissä. sinne asti moikat, voikaa hyvin ja jokaiseen päivään voimahali!

3 kommenttia:

  1. voi vitsit, ootte ihan huippu ihania kumpikin! kiitos ihan sikana ihanat:-)

    VastaaPoista

Lukijat