sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

oon hullu ja haluun olla sun kaa, haluuksä olla hullu mun kaa?

Ajattelin tehdä pitkästä aikaa gollaasia kuvista ja mun tekemisistä. On kerenny tapahtuu niin paljon kaikkea, että musta on näin helpompi kertoa niistä.
1. Näin yks päivä siskoa ja käytiin kahvittelemassa, ja ostamassa vikat ostokset ennen juhannusta. 2. Meille tuli perjantaina 4kk ja tehtii yhdessä sen kunniaks vähän tuhdinpi aamiainen ja syötii se tuola mun pienessä - aamiainen tiffanylla. (lue parvekkeella.) Sinne paisto ihanasti aurinko ja oli sopivan lämmin. niin ja ei noi pekonit oikeesti oo palanu tollee, näyttää vaan kuvassa. vaikken yhtää ihmetteliskään kun mies paisto ne:-D 3. no meitsi. 4. ollaa tuukan tehty yhtä aitaa sen mummolle, ja sielä on tollai pieni ihana karvapllo. 
1. rakastan aamuja ja kunnon aamupalaa. Oon vaan tosi laiska tekemään mitää spessumpaa. 2. tarviiko edes selittää? 3. aaa rakastuin ! yks päivä jaettii arnoldsissa jotain donitsin tapasta juttua, joka on amerikoista tullut, ja oli ihan älyttömän hyvää!! 4. Koitin yks päivä tehdä tollasta ponnari letti kampausta, mutta musta mul on tohon viel liian lyhkäset hiukset niin ei näyttäny ihan siltä mitä yritin :-D

JUHANNUS:
Aika paljon tältä näytti mun juhannus! Käytii tuukan kanssa yhdissä kaverin bileissä. Siel oli pientä purtavaa ja ihana näköstä boolia. Tosin meitsi oli koko illan kuski, jotenka lähinnä vaan hengailin siel ja katoin vähän ton yhen perää ettei mitää pahempaa satu sille. Eilen sitten mä kävin sannalla ja otin vuorostaan muutaman, ja illalla sitten tuukka heitti mut kotiin. Ei mitään tän kummosempaa. Olisin halunnut viettää juhannuksen mökillä, saunoen, uiden ja grillaten, koska musta se kuuluu viettää just niin, mutta tänä vuona se ei ollu mahdollista ja siks olikin vähän tylsempi juhannus. Miten teillä meni? 
1. Mun yks serkuista tuli viime viikon keskiviikkona käymään turusta lahdessa. Mentii isin, siskon ja hänen kanssaan syömää ja vaihtelemaan kuulumisia. Näitä turkulaisia serkkuja, kun näkee niin harvoin. 2. Ravintolaan lähdössä. 3. Tuukan pikkuveljellä oli synttärin keskiviikkona, ja oi nam. Tuukan äiti muutenki tekee aina hirveen hyvää ruokaa, ja oon ihan taivaassa ku syön niillä. 4. Sielä ravintolassa sai annoksen lisäksi sorbetin, ja ei oikeen ollu mun makuun.

En osaa oikeen sanoa miten mulla muuten on mennyt. On päiviä jotka on vähän hankalampia mutta on ollu myös päiviä, jotka on hyviä. Mut eiks se vähän näin mee jokaisella? ;-)

torstai 19. kesäkuuta 2014

my boyfriend.

En tiedä mistä alottaisin. Mutta tavattiin Tuukan kanssa ihan ekaa kertaa n. 15 vuotiaina, sellasses genre mix tapahtumassa, mikä järjestettiin Lahden pikkuveskulla. Kummallakaan ei ole harmaintakaan aavistusta siitä että miten Tuukka eksy meidän porukkaan. Mun kaverille tuli nälkä, ja se päätti että haluu pizzaa just nyt ja tuukka sit lähti mun kaverin seuraks lähimpään pizzeeriaan. Ennen lähtöä tuukka tuli halaamaan mua ja poltti samalla mun korvan tupakallaan (tästä taisinkin muistaa sen jatkossakin:-D) & sano että tulee pian takasin. Todellisuudessa Tuukka oli poissa pari tuntia, ja kadotin jo mun kaverenkin. Mä makasin jossain puskassa ja lauloin veljenpoikien tahtiin, kun tuukka tuli nostamaan mut syliinsä ja silitteli mua. Tästä katkes filmi. Tän jälkeen ei sitten muutamaan vuoteen edes moikattu, paitsi mä välillä saatoin käydä kysymässä mitä korvanpolttajalle kuuluu mut tää yks apina oli kerta toisensa jälkeen ihan yhtä hämillään.
Satuttiin sattumalta samaan aikaan samalle autokoulun teoriatunnille, jossa tuukka sitten istu sattumalta mun viereen. Enkä voinut vastustaa kiusausta vaa moikkasin häntä korvanpolttajana. Tän jälkeen moikattiin aina silloin tällöin keskustassa jos törmäiltiin. 
Satuttii muutama kuukaus ton autokoulu jutun jälkeen samaan baariin missä kävin moikkailemassa. Asutaan samassa suunnassa johon lähtee perjantai öisin vika dösä kahdelta, ja törmättiin vielä sieläkin. Tuukka kysy multa lähtisinkö sen mukaan huomen illalla (lauantai illalla.) tivoliin. Sanoin ilmottavani jos mulla on rahaa. Ajattelin mielessäni heti että en mene, koska  tuukka ei vaan vaikuttanu sellasselta ihmiseltä minkä kanssa viettäisin pidemmänkin aikaa. Se oli lähinnä moikkailu kaveri, ja illasta ois tullut pikemminkin kiusallinen:-D Kuitenkin, sitten lähempänä lauantai iltaa laitoin tuukalle viestiä ja kysyin että oisko tarjous vielä voimassa, koska mulla oli tylsää. Lähdettiin sitte yhdessä viettää iltaa glowin kautta tivoliin, ja samalla vikalla dösällä kotiin, jossa tuukka suuteli mua ennen kun lähdin. Hämmästyin vähän, mutta ajattelin että se oli sellai kännipusu eikä tarkottanut mitään vakavissaan. jotenka ajatus sit vaan jäi. 
Nähtiin heti seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana ja niin vaan alettii näkemään päivittäin. Ihastuin tuukkaan aika nopeesti, mutta silti olin tosi varovainen niinkuin jokaisessa suhteessa koska mun suhteet ei oo ollu mitään sellassia mitä vois jälkeenpäin ilosena muistella. Kuitenkin tää alko pikkuhiljaa tästä rakentua ja muodostumaan. Muistan kun vielä ihan ekoina kertoina kerroin tuukalle mun taustoja ja mun masennuksesta, koska haluun aina kaikille tällässille ns. 'säädöille' kertoa sen mahdollisimman pian että niillä on vielä mahdollisuus valita. Tuukka oli ensimäinen joka otti mut kainaloon, kiitti että kerroin, ja sanoi että haluaa silti kattoa mitä meistä tulee. 
 Huomenna meille tulee 4kk. Kumpikaan ei osaa oikee selittää sitä miten täs kävi näin, jotenkin vaan kävi. Kummallakaan ei ollu tarkotusta mihinkään suhteisii, tunteisii yms, ja me kummatki ollaa vähän sellassi et kaikki söpöily on ällöä, mut jotenki kaikki vaan silti kävi, ja tuntu hyvältä ja oikeelta. Tuukka on ihminen joka antaa mulle aikaa näyttää ittestäni asioita, se ei pakota tai painosta mihinkään. Tuukka on ihminen joka tulee mun luo kun mulla on paha olla, yrittää parhaansa ymmärtää vaikkei aina ymmärtäiskään, joka tulee nukuttamaan mut jos en uskalla nukahtaa yksin ja lähtee sitten hiljaa kotiin, ihminen joka painaa mut rintaansa vasten ja rauhottaa mut siihen, ihminen joka silittää mun poskea kun mulla on paha olla tai oon hellyyden kipee, ihminen joka tekee asioita mun etee ja sen eteen että mulla olis hyvä olla ja ahdistais mahdollisimman vähän, ihminen joka tukee ja rakastaa mua. 
Pyysin tuukkaa kertomaan mulle mihin hän ekana kiinnitti muhun huomiota :

- sun positiiviseen luonteeseen & siihen miten innostut pienistäkin asioista.

& oikeestaan nyt vaan oon niin onnellinen ja kiitollinen tuukasta. Tänään viimeksi sitä sille itkeskelinkin. :-D

lauantai 14. kesäkuuta 2014

katsausta lähipäiviin.

meitsi.
muru <3 & pakko vielä mainita. tuukka on aivan älyttömän allerginen kaikelle karvasille, ja kun ollaan ajateltu että joskus kun muutetaan kuitenkin yhteen. Yksi päivä tuukka kuitenki tokasi, että voi yrittää asua saman katon alla nanon kanssa, koska tietää miten mielettömän tärkee toi kissa on mulle. <3 tottakai siitä on sitte luovuttava jos ei vaan pysty, mutta jotenki super huomaavaista että edes yrittää!
muutaman päivän takasta asua. Farkkushortsi haalari h&m. tulee löytymään mun päältä varmaa vielä monet kerrat kesän aikana.
päätettii yks ilta vaan löllöillä kullan kanssa, katottii leffa ja vedettii överi mässyt.
Käytii tänään tuukan mummolla tekemässä yhtä aitaa, ja tää kamsu on aina yhtä ihana!
parasta: frendei, herkkui ja omaa aikaa!
kävelin 8 kilometrin lenkin! oompas tosi terveellien, mutta myöntäkää nyt että kuumana päivänä tekee mieli jääkylmää siideriä.
olin keskiviikkona kattomassa miehen peliä tällässen ihanuuden kanssa :-)


Kirjotin teille illan myötä vähän henkilökohtasempaa tekstiä, mutta vielä ainakin toistaiseksi jätin sen luonniksiin. Haluisiko teistä joku jonkun näköistä poikaystävä postausta?

maanantai 9. kesäkuuta 2014

kesä on täällä taas!

Tulee hiukan sekalainen postaus, mutta ei anneta sen haitata. Tänään jostain kumman syystä heräsin jo seittemältä, ja miljoonan nukahtamis yrityksen jälkeen luovutin ja nousin puol 8. Tein aamupalaa, luin postaukset, katoin jakson frendejä ja lähin pyöräilemään. Tässä mä nyt istun suihkunraikkaana ja pakko myöntää et on hiton hyvä olo:-) Otetaan katsaus eiliseen:
maximekko hm
laukku kappahal
converset stadium
Mulla tositosi harvoin näkee mitään hameita tai mekkoja päällä, oon enimmäkseen farkkushortsi - dr.denimi tytsy. Mutta pakko sanoa että oon aivan rakastunut tohon mekkoon. Rento, tyylikäs ja viilee. Kipasin eilen siskon tupareissa, josta lähdinkin melko nopeasti tänne: 
 
 
Lähettiin veneilemään ja saareen grillailemaan. Musta tuntuu vieläkin että haisen savulle.
Mä alotan nyt tekee ruokaa & jos vaikka pikkuhiljaa toi kultaki heräilis niin päästäis lähtee kaupoille. Lämmintä ja ihanaa maanantaita! :-)

lauantai 7. kesäkuuta 2014

emme voi muuttaa asioita, mutta voimme muuttaa tapaa katsoa niitä.

Yleensä maailman kauniimpia asioita/hetkiä ei voi ikuistaa. Voi kuinka olisinkin halunnut kuvata teille, kuinka kuu heijasti järven pintaan, tai kuinka mä heilutin tossa keinussa jalkojani ja hymyilin maailmalle. Maailmalle ja sen kauneudelle, tai voiku voisin edes selittää teille kuinka paljon onnellisuutta ja kiitollisuutta mä tunsin siitä että oon kaikesta huolimatta elänyt juuri tähän päivään ja tähän hetkeen asti. Kuinka onnellinen ja kiitollinen mä olen siitä jätkästä joka työnsi mulle koko ajan enemmän vauhti ja nauroi mun kanssa kilpaa. Kuinka huojentunut ja kevyt olo mulla oli, kuinka mä rakastin sitä hetkeä ja halusin vain elää sen hetken. 
Lähipäivinä mä olen ollut aika väsynyt ja tuntenut ettei mistään tule mitään eikä mikään onnistu. Mä olen nyt sairaslomalla, ja mun kuntoutuskurssi (eli tavallaan koulu, mitä nyt käyn.) on keskeytetty. Vaikka kuinka mä yritän parhaani, se ei riitä. Mulla on aivan tajuttoman huono omatunto siitä ettei mun elämä ole onnistunu, en ole oikeen onnistunu missään. Mutta tänään mä ymmärsin, että kaiken sen voiman mitä muut on käyttäny opiskeluun, uraan, elämään eteenpäin menemiseen, mä olen käyttänyt sen saman voiman pitämään itseni pinnalla tän kaiken 12 vuoden kestävän masennuksen kanssa. Mä en ehkä ookkaan huonompi kuin muut. Mä vaan voin vähän huonommin, ja mä tarvin vaan vähän enemmän aikaa ja aikaa edetä omaa tahtiin. Nyt mulla ei ole voimia, joten annan itselleni luvan levätä, jotta jaksan lähteä syksyllä opiskelemaan. (tuloksia ei oo vielä tullut, mutta toivon että pääsen jonnekkin.) & nauttia vaan tästä lomasta, kesästä, näistä ihmisistä mun ympärillä, rakastaa. 
Mä myös päätin, tosissani päätin, että alan laittamaan kaikkeen tasapainoon. Niin syömisen, unen, urheilun kun kaiken muunkin elämän. Koko elämän. Koska kun kaikkein tärkeimmät on tasapainossa, se on hyvään oloon kaiken a & o. Lähden heti huomenna etsimään urheilu rintsikoita, juoksuhousuja ja kunnon kenkiä. Alan syömään terveellisemmin, useemmin, ja paremmin. Mulla vaihdetaan lääkitys, enkä pelkää puhua siitä. Kyllä - syön mielialalääkkeitä tähän vitun sairauteen. Mä en tahdo enään elää sekuntiakaan tän kanssa. En halua tuhlata hetkeäkään tähän. 
 En anna enään tän ottaa mua valtaan. Mä en anna tän enään laittaa mua itkemään peilin edessä sitä miltä mä näytän, emmä itkemällä tästä muutu. En mä itkemällä saa isompia tissejä, kauniimpia kasvoja, upeempaa vartaloa. Mun on vaan pakko hyväksyä itteni näin. En halua tuhlata hetkeäkään mun elämästä enään tällässeen. Ja kun mulla on paha olla, mä lupaan miettiä mitä kaikkea hyvää mulla onkaan; ymmärtäväinen poikaystävä, joka ottaa mut syliin kun mulla on paha olla, rauhottaa mut sen rintansa päälle, tulee nukuttamaan mut jos en uskalla nukahtaa yksin, opettaa mua tekemään asioita mitä en osaa, esim tänään se opetti mua heittämään leipiä, niin pieni juttu, mutta niin ihana että joku jaksaa opettaa mulle jotain noinkin turhaa :-D poikaystävä joka on näinä lähipäivinä kun itse olen päässy vasta neljän aikaa sängystä ylös, niin on tullut tiskaamaan mun luo ja vähän siivoilemaan, viennyt kotiinsa syömää koska tietää etten jaksa tehdä ruokaa. Mulla on ystäviä ympärillä niinkin paljon ettei sormet riitä, mä oon tutustunut aivan ihaniin ihmisiin tässä lähiaikoina, mä olen saannut sovittua jotenkinpäin mun ja mun parhaanystävän aika isonkin riidan, mulla on ihana tukiverkosto, omakämppä, & mitä parasta - mä olen niin onnekas että mulla on mahdollisuus psykoterapiaa & olen päättänyt alkaa käyttää sitä tosissaan hyväkseni. Tää on vahva, mutta mä olen päättänyt olla vahvempi. En pärjää yksin, en koskaan pärjäis tälle yksin, mutta mun ei onneksi tarvitsekkaan.
& mä tiedän tasan tarkkaan, jos mua vastaan kävelis mun näköinen tytsy, mä en pitäis sitä rumana. En. Se olis yhtä ihminen, arvokas ja upea kuin kaikki muutkin tässä maailmassa, ja haluan oppia pystymään ajattelemaan noin kun katson peilistä. Mä en tuomitse ketään ihmistä mistään, miksi mä tuomitsisin siitä siis ittenikään? Tää on vaan juntannut mun päähän että olen ruma, arvoton, huono, heikko, paska (ja lista vois jatkua loputtomiin.) vain koska se olen MINÄ. Tuukka on tavallaan näyttänyt ja opettanut mulle että mullakin on väliä. 
Ja kun joskus yöllä kun mä pysähdyn kuuntelemaan maailmaa, voin tuntea sen kaiken saman tunteen kun tänään keinuessani. 'Kuinka huojentunut ja kevyt olo mulla oli, kuinka mä rakastin sitä hetkeä ja halusin vain elää sen hetken.' ' tai voiku voisin edes selittää teille kuinka paljon onnellisuutta ja kiitollisuutta mä tunsin siitä että oon kaikesta huolimatta elänyt juuri tähän päivään ja tähän hetkeen asti.' Kuinka ei ole mitään muuta kuin maailma ja minä. Kuinka kukaan ei sillä hetkellä pysty satuttamaan mua, kuinka puolimaailmaa nukkuu. Mä haluisin mun niskaan silmä tatuoinnin, jottei kukaan pystyis enään puukottamaan mua selkää, eikä satuttamaan mua takaapäin. Se suojelis mua kaikelta pahalta.
Tyhmää eikö? En tiedä miks mutta se rauhoittaa mua.
 Ja jokaisena hetkenä, sekunttina, hengen vedolla se kaikki kauneus voi olla poissa. Kaikki on niin hajoavaista, mutta juuri siksi muistakaa arvostaa jokaista hetkeä, älkääkä pitäkö mitään itsestään selvyytenä. Hymyilkää maailmalle ja sen muille ihmisille. Älkää koskaan luovuttako vaan jaksakaa aina taistella vastaan, näyttäkää koko maailmalle että te olette vahvoja ja kauniita juuri noin. & uskokaa tai älkää, mutta kaikesta huolimatta mä en vaihtais mun elämästä hetkeäkään, koska muuten mä en olis mä. Vaikka usein huudan ja itken sitä että miksi just mä, silti en vaihtais mitään. Tää kaikki on opettanut mua niin paljon, muokannut mua niin paljon, tehnyt musta tälläisen. Ainut kelle mä voin olla vihanen kaikelle tästä on niille ihmisille jotka on tehnyt mulle pahaa, mutta ehkä mä osaan senkin joku päivä. Mun mielestä kaikki lähtee siitä että hyväksyt ittes, osaat kuunnella itteäs ja kehoas, annat ittelles luvan olla välillä heikompikin, älä koskaan vertaa itseäsi muihin. Täällä ei ole ketään toista sua, sä olet ainutlaatuinen. Ole kiitollinen jokaisesta hetkestä, muistosta, ja ihmisistä sun ympärillä. Arvosta itseäsi ja muita. Älä pidä mitään itsestäänselvyytenä. SÄ olet elämäsi tärkein ihminen. <3
Hoidin yksi päivä pientä poikaa. Mä rakastan lapsia. Ne näyttää oikeesti sen miten elää, miten olla. Niillä on jo avain onnellisuuteen. Osa ihmisistä osaa kantaa sitä avainta lopun elämäänsä, toiset kadottavat sen mutta voin luvata että varmasti löytää sen vielä. Rakastan kun saan hoitaa ja auttaa jotakuta, koska siitä tulee mulle tärkeä olo, ainut asia missä tunnen itseni tärkeäksi, ja siksi että mulla olis joku tarkotuskin täällä. Ja toivon että jonain päivänä saan tän saman tunteen ihan vain siitä että pidän itsestäni huolta, & toivon että vielä joskus itken enemmän onnesta kuin pahasta olosta. Mä selviän. Mä en anna vaihtoehtoja. 

Mulla on todella vaikee kehua itseäni, mutta koska mä päätin että mä selviän, mä haluan kertoa muutaman asian josta voisin ehkä jopa pitää itsessäni :

1. Oon tosi empaattinen.
2. Ajattelen toisia, en oo itsekäs. ( tää kyllä vaatii treenausta sen verran että joskus osaisin laittaa omat                                                               tarpeet muitten edelle.)
3. Oon pättäväinen. (tää ei kyl aina oo niin hyväkään puoli! :-D)
4. Muhun on helppo tutustua, ja oon tositosi suvaitsevainen.
5. & tavallaan pidän siitä miten mä ajattelen maailmasta ja muista ihmisistä. Että oon niin välittävä persoona.
6. Huolehdin kauheesti muista. Se vaan tulee luonnostaan. Samoin se miten oon ja tuun toimeen lasten kanssa.
7. Osaan lukea ihmisiä.


Voikaa hyvin, puspus. & ainiin pitä pidätte uudesta bannerista? :-)

Lukijat