sunnuntai 31. elokuuta 2014

vaarin häitä.

 mun komee seuralainen <3

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. 

torstai 28. elokuuta 2014

ajatuksia.

täälä kirjottelee yksi tosi kipeä tytsy. oon kolmatta päivää melkeen 39 asteen kuumeessa. Voimat riittää just ja just limupullon nostoo ja ellei mulla ole buranaa veressä niin  en pysty kun itkemään koska sattuu niin paljon joka paikkaa. En muista koska viimeks oisin ollut näin kipeä tai koska viimeks mulla olis ollu näin huono olo. Käytii eilen akuutissa. Haluttiin vaan tarkistaa että tää on jotain flunssaa vaa ettei mitää mihin tarvis antibiootit, no kuitenkin sitten meidät käännytettiin pois akuutista koska en ollut tarpeeks akuutti tapaus ja käskettiin soittamaan jonnekki ajan varaus jutskaa. Tätä en ihan ymmärrä, vaikka kerroin ettei burana oikee auta ja kuinka kovat mun kivut on. Tänään sitten soittelin sinne paikkaa ja käskivät mennä keskustan sairaalaa. Sielä todettii että todennäkösesti on joku nielutulehdus. Otettiin nieluviljely ja perjantaina kun tulee tulokset niin saan myös antibiootit jos sellassia tarvin. Siihen asti sain jotain kivun lievitys lääkettä, mutta sekään ei oikee auta kuin hetkeks. ja jeesus tätä paineen tunnetta ihan koko päässä.
Ajattelin tulla tekee postausta vähän vapaammalla kädellä ilman mitään tiettyä aihetta. Esim, musta on tosi hassua että meille tulee kohta tuukan kanssa jo 7kk. Tää on mun pidempi suhde vähään aikaa. En osaa kuvailla oikeen näitä fiiliksiä mitä tunnen. Mutta tuukka on ollu tän 7kk aikana niin paljon. En edes muista koska olisin itkenyt onnesta, tai tuntenut olevani niin etuoikeutettu ja onnellinen jostain ihmisestä ja siitä että se on mun elämässä. Mulla on ollut tavallaan tapana pitää älyttömän kovaa kuorta ympärillä, eikä päästää sinne ketää. - sillä en halua että hajoan yhtää enempään. Ei tuukkaakaan sinne ollut helppo päästää, mutta nyt kun se on sielä, mun ei tee mieli juosta karkunkaan. En yks yö saannut unta, katsoin tuukkaa kun se tuhis mun vieressä. Tunsin ihan älyttömän suurta etuoikeuden tunnetta siitä että se on mun elämässä, että mä joka päivä saan olla sen lähellä, nähdä sen hymyn, olla sen elämässä mukana. Tuukka on aina auttanut ja tukenut mua kun mä olen ollut heikoimmillani, esim kun olen tässä kuumeessa vaan tärissyt ja itkenyt niin tuukka on hieronut, tehnyt teetä, ruokaa,ottanut kainaloon, silitellyt, koittanut helpottaa muutenki kaikin puolin mun oloa. eikä nää asiat oo mulle itsestäänselvyyksiä, koska oon vähän sellai etten anna itseäni auttaa. En koe itteäni sen arvoseks, enkä halua että musta on vaivaa. En osaa pyytää oikee apua tai ottaa sitä vastaa. Oon ollut aina sen suhteen vähän kylmä & ollut vaan silleen 'mä pärjään yksinkin. anna olla.' & tää kylmyys ja itsestään pärjääminen on kasvanut vaan mun taustoista. Niistä en kuitenkaan tässä enempään ala kertoa. Mulla on postaus mun taustoista luonnoksissa, mutten oo vielä tarpeeksi kerännyt rohkeutta julkasta sitä, anyway musta on outoa että mulla on joku joka auttaa, välittää, ja huolehtii. Mutta enimmäkseen se nykyään tuntuu vain hyvältä.
Mä opettelen joka päivä elämään itteni kanssa. sen kanssa mitä nään peilistä. Se on niin hankalaa vaan, koska en edes tiedä onko se todellista mitä nään. Aina mietin että pakko päästä tästä mahasta eroon, mutta en tiedä miten ja millä laitteilla salilla alottelisin. Mietin että ehkä mun liikkaope vois tehä mulle sellassen alotus treeniohjelman mutta aina kun ollut tilaisuus kysyä sitä, mä olen livistänyt. Sillä pelkään sen ajattelevan ' vitun läski. oonki vähän odottanu koska alat treenaa vaikkei toi läski ees treenaamalla lähe pois.' Mun kaapista löytyy suurimmaks osaks vaatteita mihin mä voin piilottaa itteni. Mihin on helppo piilottaa muodot. Ne luo mulle turvallisuutta, vähemmän häpeää. Ehkä tästäkin pitäis päästä eroon? Oon enemmänki poika tyttö kuin tyttömäinen tyttö. En läheskään aina välitä miltä näytän tai miten mun hiukset on kun astun ovesta ulos, tykkään enemmän poikamaisista asioista (esim kallio kiipeily ois siistii, värikuula sota yms) jutuista, en osaa yhtää täsmätä vaatteita yhteen, en meikkaa miljoonaa kiloa, en käytä kamalasti koruja tai hajuvettä niin että 'tuoksun' metrinki päähän, oon villi, ylivilkas ja en yhtää naisellinen. Vai onko tää taas yhteiskunnan luomaa käsitystä naisellisuudesta? Emmä tiiä. en vaan tunnu kelpaavan mitenkään. Kävelen kaduilla ja vertaan itteäni jokaiseen vastaan tulevaa. Jossain bileissä yms en ees välttämättä pysty olemaan niin suuren alemmuskomplenksin takia. Tuukka kyllä sanoo monesti että oon kaunis ja hyvä näin mutta siitä tavallaan ajattelen että niinhän sen on pakko sanoakki. Eihän se nyt voi sanoo tyttöystävälleen että se on ruma ja riittämätön. Eli ne sanat menee vähän toisesta korvasta sisää ja toisesta ulos. Tulen kovin surulliseks jos joku mun kaveri kertoo kuinka vihaa kehoaan ja itteään, koska en ymmärrä miksi? Ne on niin kauniita ja upeita. Omaa kehoa pitäis kunnioittaa ja rakastaa. Se on oma ja ainutlaatuinen. Mut mitä mä oon tätä puhumaan kun en pysty itsekkään seisomaan omien sanojen takanani? vitun media. 
Musta tuntuu että oikeesti kaikki mistä haaveilen, en tuu koskaan saavuttamaan. Että on vaan minä ja mun sairaus. Ainut asia koko mun elämässä. Ainainen tyhjyys..

Mitä teille kuuluu? 

sunnuntai 24. elokuuta 2014

beibi räjäytä mut tässä.

 paita: hm
farkut: carlings
laukku: kappahal
mä kirjotan teille tätä postausta melkeempä täysin pimeessä huoneessa. sytytin nimittäin syksyn ensimmäiset kynttilät ikkunalaudalle. yksi asia mitä rakastan syksyssä: kynttilät. kynttilän hämärät syys illat <3 Mä sain vihdoinkin aikaseksi tehdä valokuva albumin, kirjan täynnä muistoja, onnellisuutta, rakkautta. oon myös tehnyt kanasalaattia, käynnyt tuukan kanssa pikakievarissa, kuvannut itseäni ja lahtea, nauranut aivan liikaa, tanssinut päkiät kipeiksi korkkareissa, antanut musiikin viedä ja valojen maalata mut. tulla hiusten kasvoille, liimautua muhun kiinni, hymyillä, ja hymyillä sadan muun hymyn kanssa.

olen nauttinut.

torstai 21. elokuuta 2014

olen kovin onnellinen kun pidät mua kädestä.

 

Olen hyvin onnellinen sinusta ja minusta - meistä. & kovin onnellinen uudesta nilkkakorustani minkä sinulta sain. Olen kovin onnellinen nanosta & pehmeästä sängystäni. Olen kovin onnellinen koulusta ja uusista ihmisistä. Olen kovinkovin onnellinen teidän hymyistä kasvoillanne. Olen levoton - mutta tällä kertaa se johtuu onnellisuudesta.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

mua pelottaa..

En tiedä mitä sanoisin. Päässäni pyörii kaikkea mutten saa mistään kii. Olin pieni, hento, eksynyt ja pelottaa jopa sanoa näin mutta kaunis. mut silti niin riittämätön ollut aina. mä olen eksyksissä vieläkin. mä yritän rakastaa muttei se onnistu, mä yritän olla onnellinen - ei tuu mitää. mä yritän ettiä itteäni ja tietä, en vaan osaa. mikä on oikein ja mikä väärin? mihin mun pitää mennä? mitä mun pitää tehä? mä en tiedä.. mikään ei tunnu hyvältä eikä oikeelta. katon itteäni peilistä itkusin silmin. miks oon näin lihava? mistä tää maha on tullut? mistä tää löllöperse on tullut? mikään ei mahu päälle. mulla ei oo mitää kivaa päälle pantavaa. vitun lääkkeet. en ymmärrä miksi syömishäiriötä sairastavalle ihmiselle annetaan vittu lääke joka lihottaa?? vihaan itseäni, vihaan kaikkea tätä. vihaan heikkouttani. vihaan pelkoa, pimeyttä ja tätä ainaista eksyksissä olemista.

en voi uskoa että oon taas tässä tilanteessa. oon menettäny jotain joka oli mulle niin vitun arvokasta - mun rakkaimman ihmissuhteen. ihmissuhteen missä ei ollut salaisuuksia, pettymyksiä, pahoja tekoja, sairautta. oli vain aitoa ja vilpitöntä rakkautta ja suurinta luottamusta. kaikki se on poissa. mulla oli ekaa kertaa ikinä jotain mistä pitää kiinni, jotain mihin luottaa täysillä, jotain mikä sai mut tuntee itteni edes vähän tärkeeks, jotain mikä oli mulle maailman rakkainta, jotain joka piti mut oikeella tiellä. nyt mulla ei ole enään mitään mistä pitää kiinni, mitä rakastaa..

odotan päivää jolloin herään ja oon terve. oon irti tästä kaikesta. olin vahvempi, aamua kun on mun vuoro nauraa sulle paskasesti, lyödä sut maahan, jättää sut yksin. 

lauantai 16. elokuuta 2014

älä odota täydellistä hetkeä sillä se on nyt, tee siitä täydellinen.

Syksy tulee. Samalla se saa mun ihokarvat pystyyn, mutta myös jotenki jännittyneen mielen. Vihaan pimeetä, kylmää ja koleeta, mutta rakastan kynttilöitä, kuumaa kaakaota ja lämpösiä neuleita. Ilmat viilenee, ja päivät pimenee. Koulu alkaa, ja arki palaa.
Koulusta puheen ollen. Se on alkanut mulla ihan hyvin. Aamut ei ookkaan niin vaikeeta heräämisen suhteen kun pelkäsin, vaikka on ollut muutama aamu kun oisin vaan halunnut jäädä sänkyyn, mutta mä nousin ja menin kouluun. Mä olen ylpeä! Päivät menee nopeesti eikä oo raskaita. Oon tutustunut ryhmän tyttöihin, eikä tarvi yksin olla. Me lähetii yks päivä pienissä ryhmissä markkinoille, joista sitten meidän pitää koulussa tehä esitelmä. Nappasin sieltä muutamia kuvia esitystä varten ja halusin tulla jakaa sieltä muutamat kivat kuvat teidän kanssa. Markkinoitten jälkee lähdettii tytsyjen kanssa syömää kauppahallii. Sieltä saa ehdottomasti maailman parasta salaattia! 
Multa lipes kädestä yks päivä mun iphone portaissa & siit halkes näyttö. Jotenka oli pakko mennä ostamaan uus puhelin. Muuten kyllä tykkään tästä mut tää on vähän jotenkin sekava käyttönen iphonen jälkeen.
oodt: paita hm, farkut dr denimit, balleriinat hm.
Näin eilen masaa pitkästä aikaa. Käytii kahvittelemassa ja kiertelemässä kauppoja. Illemmalla kerättiin pieni porukka yhteen ja vietettiin iltaa eka puistossa ja myöhemmin lähdettii sitte tivoliin. Ei edes tiedetty että sielä on vaahtobileet. Mutta eihän se menoa haitannut, sekaan vaan!!
Nanokaan ei tykännyt oikee ideasta että läksyt pitäis tehdä. Ehkä jätän ne vaan suosiolla sivuun ja nukun päikkärit. Oon tänään koko päivän vaan siivonnut, pyykännyt, tehnyt ruokaa yms.

ps. kaipaan sinua & se tekee minut kovin surulliseksi.

maanantai 11. elokuuta 2014

rakastan sinua maailman ympäri.

Ajattelin tehdä teille piiiitkästä (kenties ekaa kertaa ikinä) aikaa postausta mun uusista tuotteista. Räpsin niistä jo kuvia kunnes tajusin että enhän mä nyt enään muista että mitä mikäkin on maksanu. Tää on yleinsin syy minkä takia täälä ei paljon ostoksia näy - en jaksa kuvailla niitä heti & sittenku ois aikaa tai motivaatiota nii kuitit on jo roskissa ja hinnat unohdettu. Päätin siis tulla heittää ihan normaalia postausta puhelimen kuvien kera. Oon pitänyt leffa iltaa murun kanssa, käynyt koulua, pitänyt perjantaina hauskaa, tehnyt nopeeta & älyttömän hyvää ruokaa. nam.

Oon aina ollu älytön kokis fani. Aina ku oon ostanu jotai juotavaa kaupasta nii se on ollu kokista. Mutta nyt kesän aikana oon huomannu kallistuvan enmmän kuitenki noihin novelle plus sinkki vissy vesii.Ne on jotenki niin ihanan raikkaita ja kevyitä. Sama on vesimeloonissa. Aina oon tykännyt ja syönnyt mutten varmaan koskaan oo ollu näin hulluna kun nyt. 


Ootteko te kesän aikana ihastunut kovemmin johonkin asiaan? :-)

Lukijat