torstai 30. lokakuuta 2014

en keksi edes otsikkoa. olen liian väsynyt edes siihen.

En tiiä mitä teen. Oon äikäntunnilla & kaikki tuntuu kovin sekavalta. Ei vain äikän tunti, vaan koko elämä. Oon alottanut työt koulun ohella ja tiedän olevain reunalla. Mulla ei vain ole vaihtoehtoja, en muuten syö enskuussa ellen oo töissä. Vaikka mä oon reunalla, seison silti tukevasti. Mä tiedän mitä mä teen, vaikkei se annakkaan vaihtoehtoa. Tää on mun käsissä, mä en ole sen käsissä. Se tuntuu hyvältä. Kaikki muu onkin sitten kovin sekavaa. Suurinmman osan päivistä kuljen sumussa, enkä oikeen tiedä missä mä olen - vaikka tiedänki todella hyvin missä mä olen. En saa aamusin nukutuksi, en saa illalla nukahdetuksi. Vaikka luulin että nukun liikaa kun alotan työt. Ekaa kertaa mä olen pitkästä aikaa itsestäni ylpeä. Oon tehnyt koulussa 8h päiviä & ollut illat vielä töissä - vaikkei tää annakkaan vaihtoehtoja, mutta saan mä kai silti olla ylpeä? Tai miksi olisin. Kaikki on kuitenki ohi jo hetken kuluttua. Mä meen elämän mukana, se ei mee mun mukana ja se harmittaa mua paljon. Joka päivä elän samalla kaavalla joka ei miellytä mua yhtään. En oo koskaan saannut aikaseks mitään, enkä saa vieläkään. En halua elää tällästä elämää, mulla on epämiellyttävää olla tässä mutta enhänä mä taas muutakaan voi. Ehkä mä joskus saan elämästä kiinni niinkun normaalit ihmiset - tai sitten en. en tiedä enkä jaksa enään uskoa mihinkään. Kaikki on niin harmaata vaikka ulkona paistaaki aurinko. Vihaan itseäni, vihaan elämääni.

Voinko myöntää ääneen että mielummin olisin koko maailmasta pois, kun täällä. Saanko kuiskata sitä edes ihan hiljaa ja kertoa etten jaksa? Saanko itkeä? Ehkä sateella ulkona, niin ettei kukaan huomaa.

ps. kulta oli ihana ja tuli yks ilta hakemaan mua töistä suklaalevyn kanssa. Se halus yllättää pitkän päivän päätteeks <3

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

läski?

Mä ajattelin kirjottaa teille mulle todella arasta asiasta. Mä olen ollut aina tosi hoikka tyttö, aina alipainonen ikääni nähden. Olen aina saannut vetää vaikka minkä näköstä mättö safkaa ja herkkuja enkä koskaan ole siitä lihonnut. Mulla on vaan niin nopea aineen vaihdunta tai jotain.

Mulla vaihdettiin n. 3kk sitten masennuslääke, jonka myötä oon lihonnut ihan kamalasti. Oon aina ollut tosi itsekriittinen itteäni kohtaan, ja ajatukset ja häpeämiset itseäni kohtaan on tullut takaisin. Aina mä olen sitä tehnyt, mutta nyt taas yhtä paljon kuin pahimpina syömishäiriö ajoilla. (tarinaa syömishäiriöstäni löydät esim oikean sivun suosituimmista teksteistä.) 

On päiviä kun en voi mennä kouluun, koska mä ahdistan itseäni liikaa. En kertakaikkiaan voi. En kestä niitä katseita, en kestä itseäni. On päiviä kun en halua edes nähdä Tuukkaa, en halua että se näkee mua, en halua poistua kotootani mistään. En vaan pysty. Kävin eilen moikkaamassa yhtä mun kaveria jota en ole nähnyt pitkään aikaa. Hän kattoi mun mahaa hetken, ja hän tosiaan luuli että raskaana olisin. Se tuntu tosi pahalta, aloin itkemään kun pääsin paikalta pois.

Mulla on melkeen kaikki vaatteet jo pieniä, enkä saa enään edes takkeja kiinni koska oon vaan niin iso. Ei ole varaa ostaa isompia, enkä edes pysty. En halua mennä katsomaan isompia kokoja. Miks oon ollut niin heikko paska ja antanu kaiken mennä tähän? On tullut niin paljon enemmän aamuja kun itken vaan peilin edessä ja yritän epätoivosesti löytää edes yhtä paitaa johon voisin enään piiloutua.

Mulla on nyt vaihdettu lääke, juuri tämän takia miten mun elämä vaikeutuu tän lihomisen myötä. Moni varmaan ajattelee nyt, että mitä mä inisen ja miks en lenkkeile, käy salilla yms.? Siihenkään mä en vaan pysty. En saa raahattua itseäni salille, kaikkien muiden nähtäväks. Musta tuntuu että jokainen sielä kattoo mua niin tuomitsevalla ja - 'mitä vittua sä saatanan läski täällä teet. pelis on jo pelattu' katseella. Oon yrittänyt käydä lenkeillä, ja löysinkin itseasiassa mun lähellä olevan radiomäen polut jossa saaki olla aika rauhassa. Mutta ei se ääni mun pään sisällä jätä mua sieläkään rauhaa. Musta tuntuu että se syömishäiriö monsteri vaan nauraa mulle paskasta naurua ja haukkuu mut maasta taivaisiin pään sisällä. Vaikka juoksisin kuinka lujaa, nii se ei vaan lähde eikä hiljene.

Liikunta on mulle tosi epämukavaa. Mulla ei tule KOSKAAN siitä hyvä olo, en saa siitä mitään nautintoa. Se vaan ahdistaa ja on mulle pakkopullaa. Mä en tiedä mitä mun pitäis tehdä jotta saisin tän kaiken kurii, saisin uskallusta lähteä salille, lenkille ja tietenkin motivaation liikuntaa ja löytää sen hyvän olon siitä.

Löysin tän kuvan äsken selaillessani vanhoja kuvia. Tää on tosiaan pari vuotta vanha kuva jolloin myös itse inho ja häpeä kulki todella suurina mukana. Nyt antaisin mitä vain jotta mun kroppa olis tollanen, nyt vaan mietin, ihmettelen ja tunne itseni typeräki kun häpesinkään itseäni. 

perjantai 24. lokakuuta 2014

tervetuloa pakkanen!

....Sillä mulla on mitä ihanimmat kengät lämmittämässä jalkoja! Käytii eilen pyörähtää karismassa Tuukan kanssa ja mekassa sattu just silloin olee loppuun myynti ja kaikki kengät oli -50% ! Oon halunnu aina talveks ugit, ja kirosinki sitä jo tänä vuonna moneen kertaa miten isi heitti viime vuonna mun ugit multa salaa roskii. (jep, sil oli tälläi tapa heittää mun reikäsiä kenkiä roskii kun olin jossain poissa. Ja mun mielestä niillä kaikilla kengillä pysty vielä kävelee ihan hyvin vaikka oli riekä jossain tai melkee jopa pohja irti :-D) Nytkun asun yksin jo, ja rahaa on tosi niukasti (varsinki tässä kuussa) niin ne ugit missä sattu olemaan yks reikä, niin ois käynnyt mainiosti. Mutta eilen sattu löytymään ihanimmat ugit mitkä mulla on koskaan ollut ja vielä puoleen hintaan. Nyt oon valmis lumeen ja pakkasiin! 

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

dream


Nuorena mietin mitä tahtoisin, kun aikuiseksi joskus kasvaisin Tahtoisinko saada paljon rahaa vai, tahtoisinko soittaa kitaraa Mull on ollu monta unelmaa, monet olen saanut toteuttaa Tiesin kukaan niitä ei luokseni tuo, Itse on kuljettava unelmien luo.
Toivon sinulle joka unelmaasi teet, että joka päivä niitä lähemmäksi meet
Älä odota vaan pyyhi kyyneleet, ei kukaan unelmaasi luoksesi tuo Mene unelmien luo
Niin monen vuoden jälkeen ymmärrän sen, on pitkä matka luo unelmien
Poikani kasvaa hänen silmissään niin, paljon uskoa joka päivä mä nään
(pieni leffa vinkki tähän väliin. Kaikki joilla on netflix niin kattokaa soul surfer - leffa. sillä se on täynnä rakkautta ja tahdon voimaa joka päivä mennä lähemmäks omaa unelmaa.)Toivon sinulle joka unelmaasi teet, että joka päivä niitä lähemmäksi meet Älä odota vaan pyyhi kyyneleet, ei kukaan unelmaasi luoksesi tuo Mene unelmien luo
Ei oo liian suurta unelmaa Jos tahot tarpeeks, sä sanot mahottomaks Mä sanon haasteeks. Se kysyy rohkeutta Vaatii voimia, ottaa aikaa mut antaa syyn toimia
Ei ootteluu ja totteluu vaan tähtien kurotteluu, tahto, taito ja tieto Se on se kolmiottelu. Ei tuu ilmaseks harvoin ees tosi iisisti, mut sä kuuntelet nyt suomen positiivisint. Joten asenne pysyy mut se kans työtä tuottaa, sun negatiivisuus unelmas työtää luotaan. Elävä esimerkki te tarviitte mun laist, jotta voitte osottaa sormella That's the good guy. Suuntaani sitoutunut ankara itelleni, meni miten meni mä tiedän tavoitteeni. Haettava ite ei ne mulle niitä tuo, Määrätietoisin askelin kuljen unelmien luo.
Toivon sinulle joka unelmaasi teet, että joka päivä niitä lähemmäksi meet
Älä odota vaan pyyhi kyyneleet, ei kukaan unelmaasi luoksesi tuo Mene unelmien luo. voimahalit ja pusut täältä jokaiselle xoxo

lauantai 18. lokakuuta 2014

18/10/14

Oon hakenut dilaan taas jälleen lastenhoitaja koulutukseen, tää tosin on vaan aikuiskoulutus ja kestää sen pari vuotta. Toivon niin että pääsisin, sillä tuntuu niin turhalta käydä koulua mitä ammattia ei tuu kuitenkaan koskaan hyödyntämään eikä oo se ykkös juttu! Ensimmäinen yrittäjyysleiri on ohi. Vielä yksi loman jälkeen ja koko kurssi on melkeempä siinä. Meillä oli ryhmittäin huivi koodi, ja meitsin ryhmä oli valkonen. Meidän ryhmä voitti myös yhden esityksen, jes. Sisko kävi viikonloppuna virossa, ja tottakai sain pikku tuliaisia laivalta <3 Oon yrittäny totutella näihin hiuksiin, ja kirpeisimpii aamuihin. Tuola on jo nyt niin kylmä, etten taho edes ajatella 20 asteen pakkasia. Kulta osti mulle lapaset lämmittämään käsiä, ja aamusin saa niin upeita syksy kuvia.

Mul on loman suunnitelmat ihan auki, mutta ihan kiva näin. Ei mitään sovittua ja saa vaan olla ja mennä hetken mukana. Ihanat lomat niille, keillä se on alkanut. Nauttikaa, mä ainakin aijon!!

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

I can't be who you are.

Mun pitäis olla jo nukkumassa, mutten saa vaan unta. Jotenki nää illat ja unen saaminen on niin hankalaa. Vieläkin.. Sen sijasta aattelin tulla päivittelemään blogia ja ottaa katsausta mun päiviin.
Kahvittelu hetkiä. Niin yksin kuin kaverinkin kanssa. Must on ihanaa tälleen syksysiin vaan vetäytyä juttelemaan johonkin pieneen lämpöseen kahvilaa ystävän kanssa.
Toisaaltaan mä tykkään syksystä. Siitä väriloisteesta, ja niistä ilmoista jotka ei oo vielä kamalan kylmiä. & niistä illoista kun voi vaan polttaa kynttilöitä, laittaa villasukat jalkaa, juoda lämmintä kaakaota viltin alla ja kattoa leffoja. Toisaaltaa oisin taas enemmän kuin valmis vaan hyppimään keväästä kesään & kesästä kevääseen.
Vähän välipalaa 8tunnin koulupäiviin. En tiiä oonko vielä täälä maininnu, mutta oon ihan rakastunu satsumiin! Oikeestaan rakastun niihin joka syksy uudestaan.
Vietettiin viime viikonloppuna tortilla iltaa sannan ja tuukan kanssa.

Muutaman päivän vaatetusta! Löysin ylemmän kuvan army takin yks päivä honkkarista vaan 6e. Oon ihan rakastanu tohon!
Osallistuin yks päivä fb johonkin juttuun mistä sai veloituksetta maraboun uuden suklaalevyn ärrältä. Olihan toi söpö kuin mikä, mutta ei yhtään mun makuun. Musta tossa oli suklaata aivan liian vähän.
Käytii yks päivä ostamassa tuukan kanssa Karismasta subit koska 30cm oli vaan 6e. En pahemmin syö koskaan subia, tai siitä tykkää. Musta on hullua maksaa leivästä josssa on vähän jotain sisällä niin niin paljon. Mutta joskus tääki on ihan jees.
Eilen vieteltiin janeten yllätys synttäreitä <3
Kävin yks päivä kampaajalla vetämässä hiuksista ihan reilusti pois. Sillä mun hiukset oli ihan sika huonossa kunnossa kaiken värjäilyn takia. Nyt mulla alkaa olee päässä aikalailla mun oikee väri josta en tykkää lainkaan. En oikeestaan pidä näistä hiuksista ollenkaan, mutta kai näihin tottuu..
Käytii torstaina tuukan kanssa sairaalassa hakemassa mulle antibiootti ja jotta päästii parkkiin nii piti hankkia tollai lipuke. & musta toi oli niin valtavan söpö, että se oli pakko kuvata :-D
Tänään oon ollut lastenhoitaja pienelle 11kk taaperolle. Koda oli mulla hoidossa n. 3 tuntia. Käytiin puistossa leikkimässä ja leikittiin tässä mun luona. Koda oli mulla ekaa kertaa hoidossa kun oli puol vuotias. Jotenki nyt oli kivempi kun Koda osas jo puistossakin kävellä sinne minne halus mennä leikkimään. Pian Kodan lähdön jälkee käytii syömässä tuukan kanssa ja suunnattiin äitille.

Huomenna kouluun ja uus viikko. Tuntuu että viikonloput on aina liian lyhkäsiä! 

lauantai 4. lokakuuta 2014

päivä mökillä.

Tää postaus on nyt ollut mulla luonnoksissa muutaman viikon. En oo vaan löytänyt tähän oikeita sanoja. Mutta pitäiskö edes? En osaa sanoa muuta, kuinka mä vaan viihdyn tuola peltojen ja hiekkateiden keskellä. Kuinka musta tuntuu aina sielä että pystyn vihodoin hengittämään. Oon kaukana kaikesta.

Muuten. En ole koskaan tullut ajatelleeksi tätä, koska tuntuu ihan uskomattomalta että joku lukioista haluis laittaa mulle sähköpostia. Kuitenkin eilen niin kävi, sain tosi ihanan yhteydenoton & muistan taas miksi ihmeessä mä tätä teen! Eli jos jollain on sellasta asiaa ettei halua sitä tulla blogiini kaikkien luettavaksi kertomaan, tai muutenki vain jotain niin mun s posti on:
janettenikki@hotmail.com :-)

Nyt mä alan etsimään jotain kuteita ylleni, laittautumaan ja lähtemään ystävän kanssa kahville, ihanat lauantait teille! :-)

Lukijat