sunnuntai 26. lokakuuta 2014

läski?

Mä ajattelin kirjottaa teille mulle todella arasta asiasta. Mä olen ollut aina tosi hoikka tyttö, aina alipainonen ikääni nähden. Olen aina saannut vetää vaikka minkä näköstä mättö safkaa ja herkkuja enkä koskaan ole siitä lihonnut. Mulla on vaan niin nopea aineen vaihdunta tai jotain.

Mulla vaihdettiin n. 3kk sitten masennuslääke, jonka myötä oon lihonnut ihan kamalasti. Oon aina ollut tosi itsekriittinen itteäni kohtaan, ja ajatukset ja häpeämiset itseäni kohtaan on tullut takaisin. Aina mä olen sitä tehnyt, mutta nyt taas yhtä paljon kuin pahimpina syömishäiriö ajoilla. (tarinaa syömishäiriöstäni löydät esim oikean sivun suosituimmista teksteistä.) 

On päiviä kun en voi mennä kouluun, koska mä ahdistan itseäni liikaa. En kertakaikkiaan voi. En kestä niitä katseita, en kestä itseäni. On päiviä kun en halua edes nähdä Tuukkaa, en halua että se näkee mua, en halua poistua kotootani mistään. En vaan pysty. Kävin eilen moikkaamassa yhtä mun kaveria jota en ole nähnyt pitkään aikaa. Hän kattoi mun mahaa hetken, ja hän tosiaan luuli että raskaana olisin. Se tuntu tosi pahalta, aloin itkemään kun pääsin paikalta pois.

Mulla on melkeen kaikki vaatteet jo pieniä, enkä saa enään edes takkeja kiinni koska oon vaan niin iso. Ei ole varaa ostaa isompia, enkä edes pysty. En halua mennä katsomaan isompia kokoja. Miks oon ollut niin heikko paska ja antanu kaiken mennä tähän? On tullut niin paljon enemmän aamuja kun itken vaan peilin edessä ja yritän epätoivosesti löytää edes yhtä paitaa johon voisin enään piiloutua.

Mulla on nyt vaihdettu lääke, juuri tämän takia miten mun elämä vaikeutuu tän lihomisen myötä. Moni varmaan ajattelee nyt, että mitä mä inisen ja miks en lenkkeile, käy salilla yms.? Siihenkään mä en vaan pysty. En saa raahattua itseäni salille, kaikkien muiden nähtäväks. Musta tuntuu että jokainen sielä kattoo mua niin tuomitsevalla ja - 'mitä vittua sä saatanan läski täällä teet. pelis on jo pelattu' katseella. Oon yrittänyt käydä lenkeillä, ja löysinkin itseasiassa mun lähellä olevan radiomäen polut jossa saaki olla aika rauhassa. Mutta ei se ääni mun pään sisällä jätä mua sieläkään rauhaa. Musta tuntuu että se syömishäiriö monsteri vaan nauraa mulle paskasta naurua ja haukkuu mut maasta taivaisiin pään sisällä. Vaikka juoksisin kuinka lujaa, nii se ei vaan lähde eikä hiljene.

Liikunta on mulle tosi epämukavaa. Mulla ei tule KOSKAAN siitä hyvä olo, en saa siitä mitään nautintoa. Se vaan ahdistaa ja on mulle pakkopullaa. Mä en tiedä mitä mun pitäis tehdä jotta saisin tän kaiken kurii, saisin uskallusta lähteä salille, lenkille ja tietenkin motivaation liikuntaa ja löytää sen hyvän olon siitä.

Löysin tän kuvan äsken selaillessani vanhoja kuvia. Tää on tosiaan pari vuotta vanha kuva jolloin myös itse inho ja häpeä kulki todella suurina mukana. Nyt antaisin mitä vain jotta mun kroppa olis tollanen, nyt vaan mietin, ihmettelen ja tunne itseni typeräki kun häpesinkään itseäni. 

7 kommenttia:

  1. Pystyn samaistumaan tuohon mitä kerroit, tosin mulla ei itseinho ole noin paha eikä mulla ole ollut/ole nytkään syömishäiriötä. Olen vaan tosi tyytymätön kroppaani, ja vihaan itseäni koska olen läski ja koska mulla ei ole tarpeeksi itsekuria tehdä asialle mitään! Yritän parhaani mukaan olla syömättä/syödä mahdollisimman vähän, mutta tuntuu että paino vaan nousee.

    Mutta muista kuitenkin, että näytät sä ihan miltä vaan ja painat sä kuinka "paljon" tai vähän vaan, niin olet just hyvä tollasena kun olet (: Sit on muissa ihmisissä vikaa jos alkavat nyt esimerkiksi juuri painon takia tuomitsemaan/kiusaamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos noista sanoista <3 muista syödä kuitenkin terveellisesti. Syömättömyys ei koskaan ole vaihtoehto ja pidemmän päälle ei johda mihinkään.! & vikasta lauseestasi en olis niin varma, On niin harmillista miten pinnallisia ja ilkeitä me ihmiset oikeesti ollaa.

      Poista
  2. Kannattaa miettiä asiaa terveyden kannalta, vaikka tää ulkonäkökeskeinen maailma ehkä toisenlaiseen ajattelutapaan kannustaakin..

    Eli siis jos oot aiemmin syönyt herkkuja ja ollut silti alipainoinen (btw alipaino ei ole pidemmän päälle terveellistä), niin kyllä ne herkut jotenkin sun kroppaasi on silti vaikuttaneet. Et vain oo nähnyt sitä päälle päin. Mikä voi olla tosi vaarallista just yhdistettynä siihen ettet harrastanut liikuntaa. Ei huonon ruokavalion ja liikuntatottumusten ainut "huono puoli" oo rasvan kerääntyminen, muutakin tapahtuu. Valitettavasti. Nyt kun sulla tota rasvaa on alkanut kerääntyä ja sen takia oot havahtunut, kantsii tehdä pikku tsekkaus elämäntapoihin, just syödä terveellisesti ja säännöllisesti sekä joka päivä liikuntaa. Vaikka se aluks tuntuis miten kamalata, se palkitsee sut pidemmällä aikavälillä kun saat terveen ja hyväkuntosen kropan ja mielen!:) Tiedän sen, koska itekin olin liikunnan vihaaja ennenku hankin salille kortin ja aloin käydä ryhmäliikuntatunneilla. Nykyään mä mietin että oh my missä kunnossa olisin jollen tota muutosta olisi tehnyt. Kun noudattaa terveellisiä tottumuksia, omaa kroppaa ja voimia alkaa arvostaa ihan eri tavalla:) Oot nuori ja kropan muutokset kuuluu asiaan, itellänikin on ollu vaikeuksia hyväksyä lääkkeen takia "paisuneen"näköinen vatsa, vaikka painoa ei lisää ole tullutkaan. Kantsii vaikka vanhemmille puhuu tosta saliharrastuksesta tai vaikka jostain tanssitunneista, mikä vaan itestäs tuntuis hauskimmalta koettaa!

    Tsemppiä sulle, toivottavasti tästä kommentista oli jotain apua!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei tietenkään ole. enkä sillä nyt sanonukkaan. halusin vaan painottaa että tosiaan siis oon aina ollut hoikka.

      oon miettinyt noita ryhmäliikuntatunteja kanssa, mutta tosiaan raha ei vaan riitä :/ asun jo omillani. eikä porukat oikee rahallisesti auta.

      Poista
  3. Oli ihan pakko kommentoida kun luin vähän muitakin sun tekstejä ja tuli niin vahvasti omat kokemukset mieleen!

    Halusin vaan sanoa että oot ihan mielettömän kaunis ja just eikä melkeen täydellinen ja ihana tollasena kun oot!! Älä ressaa ihan turhaan millään ylipainojutuilla kun sulla on todellakin ylipainoon vielä piitkä matka kuvien perusteella. Mutta jos susta tuntuu että et missään tapauksessa oo kroppaas tyytyväinen, niin alota sellasilla pienillä jutuilla joista sun ei kuitenkaan tarvi repiä ressiä! Esim. alat kävellä kaikki matkat mitkä jaksat, esim. kauppaan, kaverille jne. ja jos innostusta ja aikaa riittää niin käyt vaikka iltamyöhään kävelemässä jossai metsässä tai lenkkipolulla, se oikeesti rauhottaa mieltä ja jättää tosi hyvän fiiliksen. Unoha kaikki dieetit ja ittes rääkkämiset juoksemalla lenkkirataa ympäri veren maku suussa!
    Pidä kuitenkin mielessä että sä oot just ihana tollasena kun oot, kaunis ja arvokas ja on tosi väärin että ajattelet ittestäs noin negatiivisesti.. Jos edelleenkin käytät sitä masennuslääkettä (?) niin mun mielestä olis syytä keskustella lääkärin kanssa sen sopivuudesta sulle, jos se aiheuttaa sulle noin kovasti stressiä just esim ulkonäköjutuista ja painosta, vaikka sulla ei siihen ole mitään aihetta.. Mutta ihan turhaan mietit ulkonäköäs, sä olet upea♥

    T: toinen masennuksen kanssa taistellut ja useat lääkkeet, taistelut, itkut, ahdistukset ja ulkonäköpaineet kokenut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. saako kysyä minkä niminen lääke sulla on? :)

      Poista
    2. voi kiitos paljon näistä sanoista! Merkitsee mulle paljon. Sait hymyn huulille! & joo käytän vielä lääkkeitä, ja lääkärin kassa keskusteltu ja siksi alotan tän viikon keskiviikkona toisen lääkken. Tää lääke joka on lihottanut mua on venlaflaxin ja uusi lääke on Sertralin.

      Ihana kuulla etten oo ainut joka sairastaa tätä helvettiä, ihana kun joku ymmärtää.
      tsemppareita sinne harmaan arjen keskelle <3

      Poista

Lukijat