perjantai 14. marraskuuta 2014

Öisin mun on helppo hengittää.

Joskus täytyy päästä menemään ihminen joka oli sulle ennen kaikki, jota rakastit enemmän kuin mitään. On turha yrittää yksin pitää kiinni, jos toinen ei oo valmis tekemään sitä. Joskus on vain myönnettävä ettei ihminen jonka luulit tuntevas niin ollutkaan sellanen kun luulit. Joskus täytyy huomata ja olla silmät auki tilanteissa joita ei uskoisi edes todeksi.

Mulla on ikkuna auki ja postaan sen 'edessä'. Ulkoota tulee ihana raikasta ja viileetä ilmaa. Mä kuuntelen kaija koon kuka sen opettaa, niin niinkuin me kuunneltiin kun laittauduttiin baariin. Sä laitoit sen soimaan ja kysyit että joko oon kuullu tämän? Kun valmistauduttiin iltaan mihin me loputtiin. Minkä jälkeen meitä ei enään ollut. Milloin sain tietää petoksestas. Milloin vain valehtelit mulle tapahtuneesta lisää ja lisää. Jottei se kuulostais niin kamalalta teolta. Jotta en ois vihanen sulle, vaan toiselle osapuolelle.

Mun on vaikea ymmärtää, että ihminen johon luotin 110% joka oli mun parasystävä. Jonka kanssa jaettiin kaikki, ei meillä ollut salaisuuksia. Ihminen jolle pystyin kertomaan täysin kaiken ilman pelkoa että se tuomitsis mut tai jättäis mut, ihminen jonka vuoks mä oisin voinut tehdä ihan mitä vaan. Jättää vaikka koko muun maailman, ihan sama kunhan mulla ois ollut hän. Ihminen joka oli puolet musta.

Vaikea käsittää ettei se enään ookkaan mun elämässä, vaikea ymmärtää kaikki se mitä se teki. Niin vaikea käsittää kuinka se ei edes yritä selittää, kuinka se ei edes yritä korjata meitä. Kuinka se antaa meidän vaan mennä rikki ja pois.

'Sinä näet sen kaiken minussa, mitä ei kukaan toinen rakasta.
Sä olet mun, eikä toiset voi repii sua itselleen.'


Mitä muuta mä olen tehnyt? Käynyt koulua, kirinyt aineissa muita, yrittänyt ymmärtää vaikeita aineita, ensilumi on satanut jo maahan, olen paketoinnut ensimmäiset joululahjat, saannut tuliaisiks oreo suklaata, käynyt isän päivänä isällä ja ehkä ainut asia mitä kaipaan vanhasta kodista on ihana lämmin takka, sitä miten siihen voi vaan rauhottua, olen käynyt nyt muutaman kerran lääkärissä ja ensviikolla olis verikokeet joihin pitää olla 12tuntia syömättä, mulla oli myös pääsykokeet dilaa, mutta se olikin vähän eri järjestelmä kuin luulin ja en ole varma tahdonko lähteä tollasseen edes mukaan/opiskelemaan. Pääsykokeitten jälkee menin siskon kanssa salaateille kauppahallii, ah! Nää ei koskaan petä, aina yhtä hyvää ja täyttävää!

Nyt alan pakkaamaan, sillä tiedossa on ihana tyttöjen ilta, ihanassa porukassa. Ihanat perjantait ruudun toiselle puolelle! :-) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukijat