lauantai 10. tammikuuta 2015

uuden vuoden ensimmäinen postaus.

En tiedä pitäiskö mun kirjottaa tätä tänne, mutta menköön. Olen kirjottanu tänne paljonki arkaluontosia asioita jotenka kyllä tämäkin uppoo muitten joukkoon. En halua pitää blogia vain pinta raapasulla elämästä. Koska muuten tää ei olisi mun näkönen. & yksi syy, suurin syy minkä takia mä kirjotan blogia on se että jos mä ikinä voin koskaan edes jotenkin auttaa muita samanlaisissa asioissa mitä mä olen itse kokenut, niin olen tehtävässäni onnistunut. Jos saan edes jonkun miettimään, tai kannustamaan sanoillani, on suuri hinta siitä että itkusin silmin ja pelon vallassa julkaisen tekstejä ajatuksistani ja menneisyydestäni joka on seurannut mua tähän päivään asti. 

Ajattelin kertoa tällä kertaan mun entisistä suhteista. Sillä mut jätettiin pari päivää ennen uuttavuotta. (kaikki on kuitenkin hyvin, koska palattiin tuukan kanssa yhteen muutama päivä sitten.) Puoltoista viikkoa meni sumussa. Huutaen, itkien, oksentaen, enkä syönnyt paljon paskaakaan. Ja kaiken mitä söin mä oksensin. Laihduin 3kiloa sinä aikana. Kuitenkin, miksi tämä suhde on mulle niin tärkeä? Mä kerron teille! 

Mulla on ollut paljon suhteita. Suhteita joita ei varmaan edes voi sanoa suhteiksi? Suhteita joita mä kadun, suhteita jotka ois voinut jättää rakentamatta, suhteita joita ilman olisi ollut parempi olla. Oon kuitenkin sellai ihminen etten osaa olla kauaa yksin. Oon tavallaan pomppinut suhteista suhteisiin. Enkä ole ollut paria kuukautta pidempää yksin. En ole antanut aikaa ihan vain itselleni, tutustunut itseeni, antanut aikaa rakentua. 
Mun ensimmäinen kunnon suhde oli pari vuotta sitten. Se kesti vuoden. Mikä siinä sitten oli vikana? Tämä poika oli hyvin kiireinen. Viikonloput hän oli töissä lusissa, viikot koulussa ja kavereitten kanssa. Aikaa minulle löytyi kerran max kaksi viikossa, kahden max neljän tunnin ajan. Useasti hän lupasi että tulee katsomaan minua, että kyllä hän tulee. Hän ei osannut sanoa aikaa, sanoi vain että illemmalla ja hän ilmottelee. Istuin kotona koko päivän yksin puhelin kourassa, sillä en uskaltanut sopia muuta tai lähteä käymää kaverin kanssa jossain. sillä jos mä olin jossain muaalla kuin kotona, ja tämä poika laitto viestiä, ja kun ilmotin että olen kaverin kanssa vaikka kahvilla että menee vielä hetki, tuli viesti: okei ei sit mitää. emmä enää hetken päästä kerkee näkemään. nähää joku toinen päivä. Jotenka jos halusin nähdä häntä, mun piti istua yksin kotona. Usein, siis melkeen aina mulle tuli kuitenkin viesti 7-9 aikaa illalla että ei hän kerkeekkään näkemään sillä menee kaverille pelaa, ajelee, saunoo tms.Kaikki siis meni mun ohi. Vapaa viikonloput (joita oli tosi harvassa) hän vietti kaveri iltoja mökeillä. En koskaan ollut tervetullut mukaan. Kerran soitin hänelle, että mua ahdistaa ihan kamalasti, että voisitko tulla käymää. Hän vastasi että on uimassa kavereitten kanssa, että emmä kerkeä ja löi luurin. Vika tikki oli se kun mulla sattui tän jalan kanssa se onnettomuus jonka takia sain kepit 2kk ja en päässyt liikkumaan juuri minnekkään. Hän tuli katsomaan mua vasta puolentoista viikon jälkee siitä. Ja kun laitoin viestiä että olen sairaalassa sain vastaukseksi: aijaa. miks? 
Sen jälkeen mulla ei ole ollutkaan muutamaa kuukautta pidempiä suhteita. Mua on kosketultu väkisin, mut on juotettu känniin ja pantu, mua on painostettu seksiin, mulle on huudettu että miksi vitussa mä pelleilen ja suihkussa pitää olla valot pois jos mennään yhdessä suihkuun? Mä kerron teille, että mä häpeän itseni aivan valtavasti. Saan joskus paniikkikohtauksia seksin jälkeen. En todellakaan ole sujut itseni kanssa. & asiaa ei todellakaan ole auttanut nämä väkisin koskettelut, seksiin painostaminen yms. 
Mikä tuukan ja mun suhteessa on sitten erikoista? Tuukka on ensimmäinen joka on kiittänyt ja ottanut kainaloon kun olen kertonut mun vaikeesta menneisyydestä, masennuksesta ja inhosta ja häpeästä itseäni kohtaan. Tuukka on ainut joka on antanut mulle täyden ajan näyttää itseni. Joka on ymmärtänyt miksi me mennään kynttilän valossa suihkuun, ensimmäinen joka ei ole painostanut tai kosketellut väkisin, ensimmäinen joka odotti mua kaikessa että mä olen valmis. Ensimmäinen josta saan älyttömän turvallisuuden tunteen. Tuukka on ensimmäinen joka ajattelee näinkin paljon mua. Ensimmäinen joka tekee mitä vaan että mulla on hyvä olla. Se ihminen kelle voin soittaa kun mulla on liian paha olla, ja hän tulee aina ottamaan mut kainaloon ja rauhottamaan. Ei lyö luuria tai sano etten mä nyt kerkee. Saan mennä tuukan mukaan, jos se lähtee näkee kavereita, ja aika paljon tehdäänkin yhdessä asioita. ( tietenkin on niitä jätkien iltojaki mitä jokainen tarvitsee. Ja mulla taas tyttöjen iltoja.) Mun parhaan ystävän menetyksen jälkeen tuukka on ollut mulle iso tuki, ja tavallaan hän on nyt se kaikki mitä mulla enään on. Vaikka tuukka ei aina ymmärtäiskään mun ahdistusta, pelkoja tai ajatuksia, silti se yrittää kovasti ymmärtää ja sanojen sijaan halaa mua lujaan ja pussaa otsalle. Siksi ja juuri näitten kaikkien ja monien muittenkin 'syitten' takia tämä suhde on mulle erittäin tärkeä. Ei meillä tietysti oo aina ollut tuukan kanssa helppoa, eikä riidoilta ole vältetty. Mutta tämä on kaiken sen 'taistelun' arvoista. Tässä mun on hyvä olla, tässä meillä on hyvä olla. Ja voin kertoa, että kyllä mä nykyään voin mennä tuukan kanssa ihan valojen kanssa suihkuun tai vaikka hyppiä alasti sen edessä :-D & se kaikki vaan johtuu just siitä että hän on antanut mulle tilaa, ja aikaa. mitä en ole pahemmin muilta saannut. 
Ripottelin tekstiin kuvia mun hiljaiselon ajalta. Jotenka näätte vähän siitä mitä mä olen tehnyt. En halunnut jättää tätä postausta kuvattomaksi sillä tää on aika pitkää luettavaa ilman niitä. & en tosiaan saa varmaan paria lausetta pidempää postausta niistä kuvista jos oisin erillisen postauksen niistä tehnyt. Sillä niinkuin ylempänä kerroin, en pahemmin ole tehnyt mitään. Vain itkenyt, huutanut, oksennellut tms. Mä tein myös uuden vuoden lupauksen! Lupasin itselleni, että tänä vuonna keskityn vain itseeni ja alan rakentamaan itseäni. 
Teittekö te uuden vuoden lupauksia? Mitä? :-) 

pps. muistakaa että 365 päivää, 365 uutta mahdollisuutta. ootte rakkaita! xxx

4 kommenttia:

  1. Olen vasta blogisi bongannut ja oli tosi avoin ja koskettava kirjoitus:) et kuitenkaan avannut yhtään että miksi erositte ja nyttemmin mikä sai palaamaan yhteen? Nämä olisi tärkeä pala tätä tekstiä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän. Mutta se on niin monimutkainen juttu ja ehkä jopa sellai asia mitä en haluu tähän tuoda :/ haluun vaan unohtaa koko asian.

      Poista
  2. Hei! löysin teksitn ja pakko kiittää sinua tästä julkaisusta! Itsellänikin on taustalla väkisin koskettelua ja epäluottamusta itseeni ja nyt viime kuukausina olen löytänyt ihmisen jonka kanssa on hyvä olla.
    Sopi omaan elämäntilanteeseen jollain tavalla siksi niin KOSKETTAVA teksti

    KIITOS!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että tykkäsit <3 ihana myös kuulla että nyt sulla on kaikki hyvin ja hyvä olla ja oot löytänyt sen ihmisen! :-) kaikkea hyvää sinne!

      Poista

Lukijat