lauantai 7. maaliskuuta 2015

älä pelkää sitä mitä maailma tarjoo sulle.

 Koskaan ei tiedä onko aikaa vähän vai paljon. Mitä sä kerkeet vielä sanoa ja kelle? Mitä sä kerkeet kokea ja kenen kanssa? Mitä vastoin käymisiä sä joudut vielä käymään läpi? Kenet sä vielä kohtaat? Kuka kerkee vielä tuomaan onnea sun elämään, ja kuka taas viemään sitä? Sun aikas voi loppua huomenna, ystäväs aika tänään. Taikka toivon mukaa aikaa riittää vielä seuraavat 90 vuotta. Mutta ei se ole varmaa, eikä kannata pitää sitä itsestään selvyytenä.
Kannattaa olla jokaisesta hetkestä onnellinen mitä saat vielä kokea ja elää. Nähdä ja tuntea. Kannattaa jättää kaikki ilkeät sanat ja turhat riidat tekemättä, senkin ajan vois käyttää niin paljon parempaa sen ihmisen kanssa. Meille on määrätty vain tietty aika. Jota kukaan ei tiedä. Eikä sitä saa mistään lisää. Nää kaikki kuvat on mun vanhasta blogista vuodelta 2012. Silloin mulla ei ollut käsitystäkään siitä mitä tulee tapahtumaan. Jos totta puhutaa noina aikoina, mä en halunnut nähdä edes huomista. Tänä päivänä, mä suunnittelen jo huomista. Mä en ollut tietonen ollenkaan siitä mitä elämä multa tulee ottamaan, ja mitä taas antamaan. 
 Osa mun ihmissuhteista tuolta ajalta on säilynyt vielä tähän päivää asti. Vastaavasti oon menettänyt yhden tärkeimmän ihmissuhteeni tona aikana. Mutta myös olen saannut niin ihanan poikaystävän etten voi edes ymmärtää. Tuolta ajalta mun koti on kerennyt muuttua 3. Koulu 4. Olen kerennyt voittaa syömishäiriön. Kukistamaan suurimman itseinhon. & vielä mennään eteenpäin, ja moni asia tulee varmasti muuttumaan. Ehkä huonompaa, ehkä parempaa. Enään mä en mieti. Vaan elän päivän kerrallaan ja pyrin olemaan jokaisesta hetkestä kiitollinen. 
"Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta kun näen sinun nukahtavan, peittelisin sinut huolellisemmin ja lukisin puolestasi rukouksen. Jos tietäisin ,että tämä on viimeinen kerta kun näen sinun astuvan ulos ovesta, rutistaisin sinua lujasti ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi. Jos tietäisin että tämä on viimeinen tapaamisemme, minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle että rakastan sinua. Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä jonka me saamme elää yhdessä... Mutta eihän tämä vielä tähän lopu. Yksi päivä sinne tai tänne. Onhan päivä vielä huomennakin - onhan? Todennäköisesti on. Ehdin korjata laiminlyöntini. Onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia mahdollisuuksia, tilaisuuksia hyvittää. Huomenna voin kertoa sinulle, että rakastan sinua. Huomenna tarjoan sinulle apuani. Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä minulla olekaan kuin tämä päivä, sanon, että olet minulle hyvin rakas. Kaikki eivät näe huomista. Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten. Miksi siis odottaa huomista, kun saman voi tehdä jo tänään? Jos huomista ei tulekaan, kadut katkerasti, että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä, viimeisen halauksen halaamatta, että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi täyttämään toive, joka osoittautui läheisesi viimeiseksi."
ps. Hymyyn tarvitaan 17 lihasta, kulmien kurtistamiseen 43.
Voikaa hyvin, ootte ihania! xoxo jane

2 kommenttia:

  1. Miks mä rupesin itkeen tätä lukiessani? Mut siis ihana postaus <3 Hyvää kevättä sulle :)

    VastaaPoista

Lukijat