sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

hanibani hyppää autoon, ajetaan aurinkoon.

 lemppari shortsit! <3
 oon päässyt tavoitteeni, -15kiloa.
Te näätte kuvien välityksellä mitä tän n. 2viikon hiljaiselon aikana oon tehnyt. On tullu käytyä ylimarolan eläinpuistossa, lintsillä ja sea lifessä, kaverin tupaantuliaisissa, kahvittelemassa, syömässä pikakievarissa, pehmiksellä Vääksyn Kanavalla, mustangin auto ''näyttelyssä'', päässyt tavoitteeseen, ilman puolesta on saannu  vetää shortsitki pari kertaa jalkaa, milloin kaikussani on ollu kissa ja milloin ystäväni poika, & sen että tänään oon kiertänyt kahdet rippijuhlat ja herännyt siihen että nämä aina ''pienet'' serkut onkin jo aika isoja.

Kuinka aika kuluu, kuinka maailma tuo asioita meidän eteen, kuinka kaikki kasvaa eikä mikään pysy enallaan. Kukaan teistä ei taida tietää mitä mulle oikeesti kuuluu? En oo pitkään aikaan kirjoittanut mitään sen syvällisempää postausta siitä mitä oikeesti tunnen.


 Monikaan teistä ei tiedä että mun masennus on helpoimmillaan kesäsin. Aurinko ja lämpö vaikuttaa muhun niiin paljon, nytten kuitenkin kun hellepäivät on vaan yhdellä kädellä laskettavissa se on näkynyt myös mun mielialassa ja voinnissa. Oon aika väsynyt. Oon juossu jo pidemmän aikaa sali - töitä - poikaystävä - kaverit väliä. Alan olemaan vähän väsynyt. En saa enään iltasin nukahdettua ja aamut on hankalia. En jaksa enään pahemmin kiertää mitää illan istujaisia ja bileitä, jään mielummin kotiin ja Mies lähtee yksin. Mun fiilis on aikalailla sellanen että mä vaan meen ja teen ja oon. Kaikki on jotenki automaattia ja rutiinia. 

Bloggaaminen ei kiinnosta eikä inspaa. Koulun alotus pelottaa, oikeestaan sielä tulevat lääkelaskut että miten mä pärjäänkään. & onko musta opiskelemaan niin kovalla tahdilla mitä tarvis olis, siihen päälle pitäisi vielä sommittaa sali, kaverit, mies ja sitä omaa lepo aikaa. Lähellä häämöttävä inttileskeks jääminen. Aina todella huonoina hetkinä oon voinnut soittaa miehen mun luo, ja hän on aina tullutkin, mutta jos iskee hätä/paniikki tona aikana kun hän rämpii metässä niin en kyllä tiedä kenet tänne soittaisin ottamaan mut kainaloon ja rauhottamaan :-D 

Jos jotain hyvää just tän hetkisestä elämäntilanteesta voisin sanoa on se että mulla ja Miehellä kaikki on tosi hyvin. Kaikki rullaa hyvin. Ei oo ollu mitää isoja riitoja, eikä oikee mitään pientä kinaakaa. Ehkä tänään jostakin syystä maailma tuntuu enemmän epäreilulta, silmäluomia painaa & kirjotan just sitä mitä mieleen tulee, en jaksa miettiä, en viimeistellä. Se mitä juuri kaipaan olis vain pieni irtiotto tästä kaikesta jatkuvasta harmaasta ja sateisesta säästä, tästä perus arjesta. Koko näistä rutiineista. 

Ehkä huomenna on kaikki toisin, ainakin toivottavasti..

ps. en tarpeeksi koskaan voi painottaa sitä että aika on aika, johon ei pysty vaikuttaa kukaan, hetki on hetken päästä jo mennyt ja menneisyyttä. Muistakaa kertoa että rakastatte, muistakaa välittää ja auttaa muita. Kertokaa ja näyttäkää että rakastatte!!

4 kommenttia:

  1. Ihana postaus! :) voimia sinne 💗 olet ihana, vahva ja rakas, kyllä sä tuut pärjäämään 💗😊 etkä ole yksin, ikinä. Muista ottaa aikaa myös itselles , hemmotella ittees silloin tällöin 😊

    VastaaPoista
  2. Hei mustki tulee tammikuus inttileski... :) Et saa sit laittaa kohtalotoverille viestiä jos ahistaa :)

    VastaaPoista

Lukijat