lauantai 13. helmikuuta 2016

Auringosta energiaa!


Salin ovista ulos astuessani ja auringon paistaessa kasvoilleni, en voinnut kuin hymillä. Dösän siasta kävelin kotiin ja olin ihan yhtä sydänsilmäemoijia!

Kevään tullessa mun olo helpottuu noin masennuksen kannalta. Silloin on vaan jotenki helpompi olla, helpompi hengittää ja vitsi miten paljon auringosta saakaa energiaa! Jostakin syystä tämä fiilis kevään viimeisilläkään päivillä ei ole vielä päätänsä nostanut. Jostain syystä oon muutaman vuoden jo elänyt tasapaksua p*askaa ja ahdistavaa oloa päivästä toiseen.

Kävellessäni kotiin, huomasin kuitenkin että nämä kauan kadoksissa olleet fiilikset alkoivat muistuttaa olemassa olostaan. Ihan huippua, ja niin mahtava olo!


Ihan huippua kevään ensimmäisiä auringon paiste päiviä. Ottakaa näistä valoisista ja aurinkoisista päivistä kaikki energia irti. Ihanaa kevään odotusta!

Nyt mun on kuitenkin riennettävä suihkun kautta asemalle hakemaan poikaystävää lomille. Ps. Poikaystävä nämäkin kukat on mulle ostanut, eikös vaan oo aika ihania? 

2 kommenttia:

  1. Moi! Olen seurannut blogiasi jo tovin ja päätin nyt kommentoida ensimmäistä kertaa.

    Haluaisin kiittää sinua. Siitä, kuinka avoimesti ja sensuroimatta esität asiat täällä blogissa. Osaan samaistua sinuun, koska olen itsekin kamppaillut vuosia syömishäiriön ja masennuksen kanssa.

    Minusta on aivan upea huomata, miten olet kaikista vaikeuksista huolimatta selvinnyt tähän pisteeseen missä nyt olet. Miten hyvinvoivalta ja terveeltä, järkevältä vaikutat.

    Voin itsekin paljon paremmin nyt, ja se on todella suurilta osin sinun blogisi ansiosta. Kuulostaa ehkä vähän creepyltä, mutta olet tietämättäsi auttanut minua todella paljon. Erityisesti syömisen suhteen. Olen sinun ansiosta ymmärtänyt syömisen ja ruokailun merkityksen ihmisen hyvinvoinnille. Olen oikeasti oppinut syömään, ensimmäistä kertaa normaalisti moneen vuoteen. Syömishäiriötä olen siis sairastanut jo 7 vuotta. Kaikki nämä sinun kirjoitukset syömisongelmista ovat kuin omasta suustani - ongelmani ovat olleet aivan samanlaisia joka ajatusta myöten.

    Mua vähän itkettää, että miten pienestä toipuminen on ollut kiinni. Olen vuosikausia rampannut terapiassa ja sinun blogisi on tavallaan minun turvasatamani. En ole vielä täysin toipunut, enkä tule vielä pitkään aikaan olemaankaan, mutta todella suurta muutosta on jo tapahtunut.

    Sinun ansiosta olen saanut voimaa kamppaillessani tätä sisälläni asuvaa mörköä vastaan. Sinun ansiosta olen oivaltanut niin monta asiaa. Ja usko tai älä, mutta tänään herkuttelin ensimmäistä kertaa vuosiin - kohtuudella ja hyvällä omatunnolla. Ei morkkista, ei ahdistuskohtausta.

    Prosessini jatkuu tästä eteenpäin. Aloitan pikkuhiljaa liikunnan kohtuudella, jottei se lähtisi lapasesta. Nautin elämän pienistä iloista, kuten esimerkiksi tuosta auringonpaisteesta tänään.

    Minä selviän tästä.

    Todella suuri kiitos sinulle, Janette. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin: Niin isoiso kiitos sinulle tästä kommentista. Sait mut kyllä eilen hymyilemään koko loppu illaksi.

      Syy minkän takia olen täällä niin avoin, on juuri tämä. Tiedän että maailmassa on niin paljon ihmisiä jotka kärsii näistä samoista asioista. Jakamalla omat kokemukseni, voin auttaa muita. & silloin mun tehtävä on suoritettu jos edes yksi ihminen saa näistä teksteistä apua. Toinen syy on tietenkin se että tämä on minun blogini, enkä halua tästä minkään muun näköistä kun minun näköistäni. ja nämä ongelmat kuuluivat minuun aika vahvasti.

      Eilen oikeen hypin innoissani lukiessani tätä: ''Ja usko tai älä, mutta tänään herkuttelin ensimmäistä kertaa vuosiin - kohtuudella ja hyvällä omatunnolla. Ei morkkista, ei ahdistuskohtausta. '' & poikaystävä katsoi mua vähän hassusti ja kysyvästi :-D Ihan mielettömän mahtavaa kuulla tämä!! Siis niin iso askel eteepäin. Ihan huippua!!

      Muistathan lopettaa liikkumisen jos se tuntuu silti että nyt ei ollukkaan sille vielä sopiva aika? Pidä itsestäsi huolta, koska sinä olet elämäsi tärkein ihminen.

      Niin paljon tsemppiä ja voimia tuleviin päiviin. Sä pystyt siihen, ja sä selviät kaikesta. <3

      Ps. täälä mä oon, jos sulle tulee tunne että haluisit jutella jollekkin. Ja facebookista mut löytää nimellä Janette Nikki tai voi laittaa sähköpostiin viestiä: janettenikki@hotmail.com

      Poista

Lukijat