lauantai 5. maaliskuuta 2016

Miksi mä bloggaan?

Alotin bloggaamisen jo joskus 15-16 vuotiaana. Siitä lähtien mulla on ollut erilaisia blogeja on-off meiningillä. Tämä blogi on ollut mulla jo 2013 tammikuun alusta lähtien. Ihan hullua miten kauan. Mulla on täällä monia mulle tärkeitä postauksia, yksi yhteistyöpostaus, ja monia ihan tavallisiakin postauksia, muutamia ruokavinkkejä, muutama laihdutus/treeni postaus, ja siis kaikkea laidasta laitaan.

Monesti kun jonnekkin pitäisi kirjottaa mihin kategorjaan mun blogi kuuluu niin en osaa valita. Ei mun mielestä mihinkään. Tää on vaan 20vuotian nuoren naisen blogi omasta elämästään kaikkineen vaikeuksineen ja helpotuksineen. Arjesta, unelmista, suruista, iloista ja no kaikesta.

Oon kirjottanu aina mun blogeihin suoraan niinkun asiat on, sillä en koe mitään tarvetta piilotella niitä tai esittää että elämä on ruusuilla tanssimista vaikkei se sitä ole todellakaan ollut eikä oo ihan vieläkään. Halusin tehdä oman näköisen blogin ja 14 vuotta masennusta sairastaessa, kaikki varmaan ymmärtää sen kuinka iso osa sekin sairaus mua on ollut lapsuuden, teini-iän ja aikusuuden kynnyksellä. Ei niitä mietteitä ja siitä johtuvia tekoja voi vaan sulkea pois. 

Muutama on tullut mua kiittämään kuinka ihanan rehellinen mä olen ollut. Sain kerran niin ihanan kommentin että kyllä siinä silmät kostu, sillä kommentoija kertoi minulle kuinka mun blogi on auttanut häntä parantumaan. Juuri tämän takia mä haluan olla rehellinen ja kertoa kaiken avoimesti koska jos vaan voin edes yhtä auttaa tekstieni kautta, niin olen onnistunut. 

Oon myös aina tykännyt kuvata. Ensimmäisen järkkärin ostin 16vuotiaana kesätyö rahoista. Sen jälkeen olenkin aikalailla kuvaillut ihan kaikkea. Järkkäri vähän jäi, kun tuli nämä älypuhelimet joita oli helpompi kantaa mukana, instagram jossa oli kivoja filttereitä muokkaukseen ja kanava missä jakaa kuvia. Ennen kun mulla oli mitään millä olisi ottanut kuvia, mietin aina päässäni että miten mä olisin jostain tilanteista/asioista ottanut kuvan. Miten päin, millä valotuksella tmstms. Tämä on siis myös ollut yksi kanava mihin tulla purkamaan omia ottamia valokuvia. 


Oon blogannut niin kauan etten osais enään olla bloggaamattakaan, tää on paikka mihin tulla jakamaan niitä kuvia, ajatuksia, pahaa oloa, omaa arkea, onnellisuutta - ja no kaikkea! Tykkään kirjoittamisesta, se jotenkin rauhottaa mua kun saan päästä ajatukset teksteiksi jonnekkin. On ihana kun kommentoitte.

Mihin blogillani pyrin sitten? 

Niinkuin jokainen bloggaaja varmaan vähän haaveilee siitä että blogi menestyis. Itse en haluaisi suurta menestystä, en halua tehdä tätä työkseni, enkä halua 40 000 lukijaa. 200 lukijaa olisi kiva, ja blogata jonkun yhteisön alla, ja tehdä yhteistyöpostauksia. Se olisi sellainen kiva asia, mistä jo vähän haaveilisin. Olisi huippua.

Ja myös edelleen mä pyrin siihen että mun blogi auttaisi ihmisiä jotka on niissä ajatuksissa ja niissä tilanteissa missä mä oon ennen ollu. Että ne sais apua, ymmärrystä ja lohtua mun teksteistä, koska mitään muuta mä en halua niin paljon kuin vain auttaa ja olla esimerkkinä että masennuksesta ja syömishäiriöstä ihan tosissaan voi parantua, eikä koskaan saa luovuttaa.

Tälläisiä mietteitä, ajatuksia ja haaveita on mun bloggaamisen takana, edessä ja juuri nyt. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukijat