sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

MÄLSÄ ELÄMÄN VAIHE JUURI NYT.

Mitä tehdä kun pitäisi vain odottaa tulevaisuutta? Entä jos ei jaksa vain odottaan? Moni sanoo, että jos vain odottaa jotain tiettyä asiaa/tapahtumaan, kaikki sillä hetkellä sun ympärillä tapahtuvat asiat lipuu ohi. Ja onhan se uuvuttavaa vain odottaa jotain mikä tapahtuu myöhemmin. Tällä hetkellä mun arki on tosi tylsää. Koulua, salia, kavereita. Ei mitään ihmeellistä. Haluisin elämääni jotain sisältöä. Jotain räväyttävää. Tää fiilis, nimittäin tulevaisuuden odottaminen on mulle aika uusi tunne, sillä ennen en halunnut elää edes huomiseen, tulevaisuudesta sitten puhumattakaan.
Mitä sielä tulevaisuudessa sitten on, jota en malta odottaa? 

Vähän päälle neljä kuukautta kun miehen armeija loppuu (mihin tämä aika oikeen katosi näin nopeasti?? ) Vähän päälle vuosi niin mä oon valmis lähihoitaja, ja sitten vasta ne tulevaisuuden odotetuimmat asiat alkaa tapahtumaan. Me muutetaan yhdessä Hämeenlinnaan! Miehen opinnot alkavat sielä ja lähden hänen mukaansa. En malta odottaa että me päästään oikeasti asettumaan yhdessä aloillemme. En malta odottaa että päästään yhteiseen kotiin. Yhdessä. Päästään sisustamaan siitä mieleisemme. Meistä tulee avovaimo ja avomies toisillemme. Me päästään yhdessä elämään arkea ja jakamaan sitä. Niin ihanaa! Mä alan hämeenlinnan puolella etsimään itselleni töitä ja toivon että saisin niitä piankin. Ja muutamista muistakin ihanista asioista ollaan juteltu tulevaisuuteen liittyen, mutta avaan niitä täällä hiukan enemmän sitten kuin se on ajankohtaista. :-)

Eli nyt täytyisi vain jaksaa odottaa päälle vuosi..
Mitä siis tehdä kun tulevaisuus kutkuttelee enemmän kuin juuri tämä hetki? Onko teillä ideoita miten saisi ajan kulumaan nopeammin? Oletteko itsekkin tilanteessa jossa odotatte tulevaisuutta enemmän? 

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

PERINNEPÄIVÄT, MUSTIKASSA, JA YÖKYLÄILYÄ.

// Viime viikonloppuna varattiin meille rantasauna miehen ala pihalta & vietettiin sielä melkeen koko ilta. // Käytiin myös vääksyn kanavalla. // Jo yli puolet tuon inttiä takana!! <3
 // Salia, salia ja salia. Maanantaina meni 100kg jalkaprässissä rikki! // Oltiin viime viikolla miehen porukoitten kanssa mustikassa.
 // Oon ihan rakastunut tähän sitruuna veteen. Ah! // Oon tehnyt tätä pitkin viikkoa iltapalaksi : banaani, rahkaa, metästä kerättyjä mustikoita ja maitoa. Ihan sairaan hyvää. // Nam! // Ja lisää namia!:-D
 // Tällässiä ilmoja ei oo pahemmin taas näkynyt. Inhottaa nää suomen kesät.. // Viime viikon torstaina kävin pitkästä aikaa Sannan luona viettämässä iltaa. // Viime viikon sunnuntaina meillä oli perinnepäivät. Perinnepäivät on aikoinaan keksinyt mummi, se on yksi päivä kesästä kun koko suku kokoontuu mummin mökille. Nyt kun mummia ei enään oo siirtyi tämä perinne vaarin mökille vietettäväksi. Sisko ja sen poikaystäväkin tuli käymään helsingistä asti! // Suvun pienin. <3
// Äitin luona tuli vietettyä yksi yö viime viikolla.

Huomenna starttaa viimeinen loma viikko ja tässä oon jo vähän yrittänyt lukea luita latinaksi, sillä niistä on koe heti ensimmäisenä koulupäivänä. Tänään mä olen ollut tasan kaksi viikkoa tupakoimatta ja herkkulakossa. Katsotaan miten käy. :-)

Ihanaa alkavaa viikkoa tyypit! XOXO

ps. mua voi seurailla instagramissa ja snapchatissa nimellä janettenikki, ja blogin omilta facebook sivuilta Janette Nikki Blogi ! 

torstai 21. heinäkuuta 2016

PÄIVÄ TALLINNASSA.

Isi kysyi multa sunnuntaina että onko mulla passi vielä voimassa, että olisinko innokas lähtemään heidän kanssa Tallinaan, hän maksaisi reissun ja ruuat. Hihkasin siihen innoissani että joo! Sunnuntai iltana isiltä tuli viesti : Keskiviikkona lähetää 5 helsinkiin satamaan josta laiva starttailee 8 maissa. Tää ei sitten loppupelissä ollutkaan kovin fiksu idea sillä tiistaina oltiin sielä repovedellä ja heti seuraavana aamuna 4 ylös. Mä oon tosi herkkä ja jos en saa nukuttua tarpeeks mulla puhkee migreeni. No juuri mun tuurilla se migreeni sieltä puhkeskin ja lääkkeet ei auttanut. Onneksi pahin tuli vasta laivassa kotimatkalla josta oksennettiinkin puolet laivan vessassa...

Kun saavuttiin Tallinnan satamaan, lähdettiin suoraan kohti vanhaa Tallinnaa. Sielä oli niin nättejä kujia ja hienoja taloja että oisin voinnut vaikka muuttaa sinne. Sielä oli söpöjä pieniä parvekkeita taloissa! Vanhassa Tallinnassa kierreltyämme, lähdimme ravintolaa. Käytii syömässä amarillossa koska se oli lähin ja me lapset ei jaksettu kävellä enään metriäkään, edellisen päivän vaellus tuntu vielä vähän jaloissa.. :-D Amarillossa saatiin odotella yli tunti ruokaa, eli saatiin juosta muutamissa kaupoissa että kerettäisiin laivaan.

Siitä huolimatta että mulla meni tää reissu vähän mönkään niin oli ihan mukavaa. Kivaa että isi vielä joskus maksaakin meille lapsilleen tälläisiä pieniä juttuja vaikka täys ikäisiä ollaankin! Jos vasta laivalle seuraavan kerran muutaman vuoden päästä :-D Mun piti mennä tänään salille ja spinningii, mutta mä painun vielä pehkuihin koska migreeni jatkuu vielä tänään.. Jos huomenna olisi jo elävien kirjoissa.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

REPOVEDEN KANSALLISPUISTO.

Oon jo jonkun aikaan halunnut lähteä käymään Repoveden kansallispuistossa, ja pienten mutkien kautta päästiin sinne tänään aikasiin aamulla lähtemään! Käveltiin 13km, (joista puolet oli mäki nousua. :-D), pidettiin muutama ruoka tauko, juoma taukoja vähän useampi, koiran uittamis taukoja muutama lisää, ja saatiin kulutettua sielä koko päivä. Maisemiltaan tää mesta muistutti tosi paljon Lahdessa olevaa Lapakistoa, paitsi ihan niin jyrkkää, kivistä ja juurekasta maastoa Lapakistossa ei ole, ja olihan tää paljon isompi paikka joka mahdollisti useampii eri reitteihin. Jos asut Lahdessa tai sen lähettyvillä ja tyydyt pienempään patikointi mestaan niin mee Lapakistoon, mutta jos haluat päästä isompaa ja vähän monipuolisempaa ja raskaampaa maastoon niin mee Repovedelle!

Nyt on pakko alkaa laittaa päätä tyynyyn, sillä huomenna 4 aamulla herätys uusiin seikkailuihin joista vähän myöhemmin lisää! :-)

Ps. Nauttikaa näistä ilmoista ja auringosta! <3 xoxo.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

MIKÄ ON NIPOTTAMISTA PARISUHTEESSA?

Niin mikä? Mun on pakko myöntää etten mä vieläkään oo siitä asiasta täysin varma. Asiahan on niin että se on sitä mitä parina ja yksilöinä sen ottaa. Pojat puhuu yhessä kuinka se oma muija taas nipottaa - tee sitä, tee tota, älä mee sinne ja älä nää sitä, nyt oot mun kanssa. 
Mun lähtökohta on ettei musta tule koskaan sellaista tyttöystävää joka kahlitsee miehensä kotiin ja määräilee tekemisiä - se olis ihan kamala!

Meille kummallekkin, niinkuin varmaan kaikille myös kaveri aika on älyttömän tärkeetä. Ja esimerkiksi meillä menee miehen loma viikonlopuista aina yleensä lauantai niin että mies pelaa ja ottaa omaa aikaa aamupäivästä - päivästä ja sit lähtee näkemään kavereita. Ja tää on ihan fine. Mä teen sitten vastaavasti jotakin muuta.
Mutta meillä on myös oikeus sanoa jos joku ei ookkaan ihan okei. Mutta se, miten sen sanoo on se juttu että onko se nipottamista vai ei? Mä oon aina sanonu Tuukalle että hänen ei koskaan tarvi olla mun kanssa jossa on mielummin jossain muualla. Siis tiiättehän sen fiiliksen kun joskus on vaan ihanaempaa olla yksin tai kavereitten kanssa kuin sen toisen kanssa? Vaikka se toinen onkin sun oma puoliso. Ja vaikka kuinka rakastatkin sitä. Vaikka ihminen on luotu ''lauma'' elijäksi niin silti jokainen tarvii omaa aikaa.

Oon sanonut että hän saa aina mennä ja olla niinkuin haluaa (siis tietenkin rajojen mukaisesti) ja vastaavasti toi toinen osapuoli antaa saman mulle. Se on meille ihan fine jos tuleekin viestiä ''haittaako jos meenki käymää tänään kaverilla?'' Paitsi että näihin on sovittu sellai päivän varotusaika että toinen kerkee sitten sopimaan itselleen tekemistä eikä jää yksin. Aika vähän me nähdään enään kavereita yhdessä - se aika meni jo meiltä :-D Tietty joskus lähdetään kyllä yhdessäkin moikkaamaan jonkun kumman kavereita.
Mä uskallan kyllä sanoa jos haluisinkin olla hänen kanssaan. Niitäkin tilanteita on tullut muutama kun miehen kaveri soittaa hänelle ja pyytää jonnekki ja mies kysyy multa että onko se okei? Musta on turha sanoa että joo on. ja myöhemmin ''nipottaa'' asiasta. Jos se ei oo okei, nii sanon sen kyllä sillä hetkellä. Mutta en kielläkkään. ''Ois kiva jos oltais tää ilta yhdessä, mut mee jos haluat''  Eikä toi mee jos haluat oo sellainen no kyl te tiiäätte. :-D Enkä mä siitä suutu jos se lähtee, koska en halua tosiaan että toi on mun kanssa jos on mielummin jossain sielä muualla. Yhteinen aika ei tästä maailmasta toivottavasti ihan heti lopu.

Kysyin tätä mieheltäkin että mikä sen mielestä on nipottamista, hän mietti tovin ja sanoi että ''jos sä puututu johonki sellaiseen joka ei vaikuta suhun mitenkään'' Otetaa esimerkkinä viime viikonloppu kun hän oli juomassa ja voitti jostain pelistä 150e ja ryyppäs kaikki. Totesin vaan siihen että ''olikohan toi nyt ihan järkevää? Oltais voitu tehdä jotain yhdessä. (siis tietty niin että mä maksan itteni.) et ootsä ihan tyhmä.'' Mutta pian sanoi että ei hän oikee tiedä kun en mä nipota lähes ikinä :-D

Meidän toimintamalli on siis se että toinen saa mennä ja olla kuten haluaa (muistakaa ne rajat) ja annetaan ainaki se päivän varoitusaika. Miten teillä toimitaan? Mikä teistä on nipottamista? 

Lukijat