lauantai 13. elokuuta 2016

HEI SYÖMISHÄIRIÖ.

Vaikka aina sanonkin että olen terve syömishäiriöstä, tiedän että sinä olet edelleen jossain sielä syvällä, mutta en tunne olevani enään sairas, en käyttäydy kuin syömishäiriöinen, et vaikuta enään mun elämään. Se et ole enään sinä joka määrää mua, vaan se olen nykyään minä joka määrää sua. En oksenna, en ihannoi laihuutta, en laihduta, en jätä syömättä ja vedän herkkujakin kaksin käsin, varmasti jopa kolmin käsin jos mulla vain olisi se kolmas käsi. Mä en enään ole sun vallassasi ja hallinnassasi. 

On hetkiä, on päiviä kun tuot esiin omia rumia ajatuksiasi. On aina asioita joista muistutat olemassa olostasi, on asioita jotka tuntuu epämukavalta koska joskus syömishäiriöisenä mulla ei ollut kuin ne asiat.

Poljin tänään salilla treenin jälkeen pyörällä ja luin uutta FIT-lehteä ja eteeni tuli tämä lause:
ja tämä lause iski kovaa. Sillä myönnän että edelleen mä käyn salilla vain jotta näyttäisin paremmalta. Muutaman vuoden aloitettu laihis ei ole vieläkään tullut päätökseensä. Tai päätökseen toki sillä tavalla etten enään laihduta mutta en kehon rakenteeltani ole vielä sellainen kuin haluisin. Tiedän että siihen menee aikaa. Mutta tiedän myös sen että ulkoiset motivaatiot ei pitkälle kanna. Treenata pitäisi ainoastaan siksi jos se parantaa sun mieltä, saa voimaa sut henkisesti paremmin. & tämä on yksi asia missä mulla on ehdottomasti tsempattavaa.

Mä oon käynnyt päälle vuoden salilla mutta en silti ole huomannut mitään eroa mielessäni. En syö paremmin, en nuku paremmin, en ole energisempi enkä oikeen saa sitä kaikkien hehkuttamaa hyvää fiilistä treenin jälkeen, Mua hävettää myöntää mutta näin asiat vaan on. Treenaan siis täysin pinnallisista syistä. Tottakai on päiviä kuin janoan treenaamaan koska pidän poltteesta lihaksessa, tykkään haastaa ja kokeilla jaksanko tänään enemmän kuin viime viikolla, tykkään nostaa painoa ja nähdä tuloksia. Tykkään kaveri treeneistä, ne on ihanan inspiroivia.

Mutta nyt kuuluukin lauseen kysymys uudestaan: Mitä mä teen sillä maailman tikimmällä keholla jos mun mieli ei voi hyvin? En mitään. En niin mitään. En treenaa muita varten, en yritä näyttää hyvältä muita varten. Mä yritän vaan hakea itseltäni hyväksyntää, ja sitä että ehkä voisin pitää itseäni edes jotenkin päin kauniina kun mulla olis kaunis treenattu vartalo - mutta mä tiedän että mä en olisi tyytyväinen itseeni silloinkaan. 

Se mihin mun syömishäiriö vaikuttaa vielä tänäkin päivänä on ehdottomasti tää itse kriittisyys. Oon niin ankara itselleni. Vasta viimeisen puolen vuoden aikana mä olen osannut skipata sen salin jos en jaksa sinne mennä taikka se tuntuu vastenmieliseltä juuri sinä päivänä. Mutta sanon silti itselleni rumia peilin edessä, vihaan edelleen mun mahaa ja häpeen sitä niin paljon etten rannalle, uimahalleille mene taikka käytä tiukkoja paitoja. Sinä saat edelleen minut häpeämään itseäni. On päiviä (onneksi enään oikeesti todella todella harvassa.) kun kuiskit korvaani että olisi helpompi olla tänään syömättä tai huudat mulle että laihduta läski. Mutta jo nykyään osaan sut nopeasti sivuuttaa. En tee enään niin niinkuin sä käsket.

Ja minä uskon ettet sinä koskaan lähde. Tietyt asiat mun elämässä tulee aina olemaan vaikeita sinun takiasi, mutta se mikä on erityisen tärkeää : Mä olen pomo. Mä en ole enään sun talutushihnassa. Mä en kuuntele enkä tottele sua enään. Sulla ei ole enään valtaa muhun! Ja juuri siksi, mä koen olevani terve syömishäiriöstä ja sanon myös niin. 

Mulla on siis paljon vielä opittavaa ja tsempattavaa itseni kanssa, mutta mä tiedän että en ole ainut. Meillä naisilla kuin se tuntuu olevan pikemminkin luonteen piirre kuin surullinen asia jonkun naisen mielessä. Mua pelottaa jotenki julkaista tää teksti, koska muista postauksista on ehkä tullut vähän sellainen kuva että olisin ihan täysin terve, jokska siis kyllä itse itseni luokittelen. Osaan kyllä tunnistaa milloin mennää liian lujaa ja liian äärirajoilla. Osaan lopettaa, osaan hidastaa ja osaan kuunnella itseäni. Vielä kuin osaisin olla armollisempi, ja vielä kun osaisin joku päivä sanoa itselleni että näytät hyvältä! 

- Vielä jonakin päivänä osaan. Uskokaa tai älkää. 


ps. haluan erityisest painottaa että kaikki mun jakamat kuvat salilta ja sanat niitten alla on ollut sillä hetkellä todellisia, ja musta on tuntunut sillä hetkellä siltä - en ole siis feikannut mitään vaikka mun treenaamis suhteesta on voinut saada vähän erinlaisen kuvan kuin tässä tekstissä tulee ilmi.

2 kommenttia:

  1. Tykkään tavasta joten kirjotat sun ajatuksia. Tää teksti sai taas ittenikin vähän ajattelemaan asioita.❤ Sä oot hyvä just noin. Sä oot kaunis. Toivon et voisit itekkin uskoa siihen!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi! ❤
      Olet ihana!

      Poista

Lukijat