maanantai 28. marraskuuta 2016

MITÄ MINULLE OIKEASTI KUULUU?

Bloggaamisesta on mennyt taas tovi.. Mutta älkää huoliko, kyllä tämä tästä alkaa taas normaalisoitumaan. Koko maailma on ollut tovin ylösalasin, ja olen tarvinut aikaa tottua tähän ylösalasin olevaan elämään, jotta se alkaisi taas tuntumaan normaalilta. Vaikka vain yksi asia mun elämässä heitti voltin päinvastaseen suuntaan, vaikuttaa se minuun ja mun elämää todella kokonaisvaltaisesti. 

En ole varma, olenko  vieläkään kunnolla ymmärtänyt sitä että melkeen kolmen vuoden suhde on ollut jo kuukauden verran ohi & että tulevaisuus on laitettava uudeksi, vain minulle sopivaan muottiin. Tulevaisuudelta en vielä uskalla odottaa paljoa, vain sen että valmistuisin, hankkisin uuden kämpän ja keväällä matka pariisiin odottaa. Sen verran minä olen vasta uskaltanut unelmoida.  
Näin exääni viime viikonloppuna ja se tapaaminen puhdisti kaikkea tosi paljon. Oli hyväksi, meille molemmille. Meidän väleille. Oli ihana kuulla että tämä toinenkin osapuoli on alkanut näkemään asian niin että tämä olisi ollut väistämätöntä ja parempi että se kävi nyt. Ennen kuin kerettiin lähteä rakentamaan yhteistä tulevaisuutta ihan toiselle paikkakunnalle. Jos sinä luet tämän, olet edelleen rakas, hali sinulle sinne inttiin. <3 

Koulu on ollut tauolla tovin. Oppilaitoksella ei ole ollut antaa kursseja, ja seuraavaksi meenkin sinne tammikuun loppu puolella. Oon tässä koittanut saada paikkaa missä voisin korottaa kuntoutumisen tukemisen arvosanaa tässä välissä, ja ehkä löysinkin yhden paikan, jonne sain heti paikan sijaisena. Eli niin sanottu työpaikkakin on tullut hankittua :-) odotan ihan innolla ensimmäistäni vuoroa sielä!
Olen käynnyt salilla taas vähän aktiivisemmin, mutta armollisesti silti. Olen nähnyt kavereitani, sopinut salitreenejä, nauttinut sataneesta lumesta, tän päiväsestä auringon paisteesta, olen rakentanut piparkakkutalon, ostanut ensimmäiset joululahjat, olen itkenyt, olen nauranut niin että mahaan sattuu, olen hengittänyt helpottuneemmin kuin ikinä, olen pelännyt, olen saannut ikäviä uutisia, olen saannut ihania uutisia, olen viettänyt paljon aikaa muualla kuin kotona, olen ollut äitillä, olen nähnyt sukulaisia, olen rakastanut joka päivä, jokaista päivää. Olen ollut yksin, ottanut omaa aikaa, olen nukkunut turvallisessa kainalossa. - Niin kaikkia perus arjen ja elämän juttuja olen tehnyt, mutta niin ihania ja rakkaita ja juuri niitä jotka saa mut pitämään arjessa kiinni ja jatkaa matkaa. 

Elämä on niin ihmeellinen, koskaan ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Ja juuri siksi se on niin ihana <3 Elämä antaa mahdollisuuksia loputtomiin, miljoonia teitä joita kulkea, tuo matkallesi ihmisiä joista tulee juuri niitä joita tarvitset juuri sillä hetkellä. Niinkuin Mikael Gabriel laulaa, niin elämää ei opi kuin elämällä.
Täällä siis kaikki loppupeleissä hyvin.
Voikaa tekin hyvin! XXX

torstai 17. marraskuuta 2016

ISÄNPÄIVÄÄ, HELSINKIÄ & KAVERI TREENEJÄ.

Musta tuntuu ettei mun arjessa tapahdu mitään, mutta oikeestaan on koko ajan niin kiire että täytyyki juosta paikasta A paikkaan B. Mulla odottaa muutama sarja kattomista, tiskit tiskaamista, ja lattia imuroimista näitten kiireitten takia. Täällä blogi maailmassa on myös ollut jäätävää hiljaisuutta ja tuntuu ettei sanat vaan muodostu lauseiksi.

Näitten viikkojen aikana mä olen tuntenut olevani aidosti onnellinen, tuntenut olevani vapaampi ja että mun on helpompi hengittää, mutta olen tuntenut myös ikävää. Ikävää sinua kohtaa, mutta pääsääntöisesti onnellisuutta. 
 // Mä lähdin lauantaina Helsinkii siskon ja hänen miehensä luokse yöksi. Päivä vietettiin siskon kanssa shoppailessa ja etsiessä isille pientä lahjaa. Illalla me lähdettiinkin pienellä kaveri porukalla keilaamaan, ja on joo hesan keilahallit vähän toista luokkaa kun täällä lahdessa. Ja voi juku, ihan ku oisin ollut jossaki muotinäytöksessä kun astuin sinne sisään. Jokainen oli niin omaa persoonaansa, ja olin sielä vaan yhtä sydänsilmä emoijia. Sais kyllä iskeä täällä lahdessakin samanlainen rohkeus ihmisiin. // Sunnuntai aamuna otettiin suunnaksi Heinola, vaarin luokse ja sieltä myöhemmin isille, jossa mulla venähtikin koko ilta.
// Näin tossa tiistaina ihanaa Anniinaa. Vitsit mikä mimmi! // Naamakatsausta. // Salillaki on tullut käytyä. Viimesinä päivinä ihanan Elinan kanssa. Kyl ne treenit vaa kulkee niin paljon paremmin toisen kanssa. // Maanantaina mulla oli arviointi keskustelu. Ja itseasiassa äsken pakkasin viimeset hohun tutkinnon paperit ja kirjat pakettiin kaappiin. Ihan älyttömän outo ajatus että nyt se on ohi. Nyt oon tehnyt kaikki pakolliset tutkinnon osat ja selvisin siitä kaikkein vaikeimmasta jota oon pelänny koko opintojen ajan, siitä mikä oli ratkavasin siihen tuleeko musta lähihoitaja vai ei. Seuraavan kerran meenkin koulunpenkille vasta tammikuussa. Ja juuri äsken pistinki muutamat työ hakemukset vetämää että sais jotain tekemistä tälle parille kuukaudelle. 
// Tällä hetkellä maisema ei ole ihan sama kattoessa ikkunasta ulos. Mikä toi vesisade nyt luulee olevansa? // Käytiin kaverin kanssa vähän eräjormailemassa! // Mä en oo koskaan tehny lohta, koska oon kokenu etten osaa :-D Mutta yks päivä uskaltauduin kokeilemaan uunilohta ja vitsit miten h y v ä ä  siitä tuli. // Viime viikon keskiviikkona pidettiin Roosan kanssa pientä leffailtaa mun luona. Miten toi irttareitten valitsiminen menee aina ihan överiks? :-D

Nyt mun täytyy iskeä ton kilometrin mittasen  to-do listan kimppuu, lähteä illemmalla spinningii Elinan kanssa, ja viikonlopullekkin on kivoja suunnitelmia. :-)

Voikaa hyvin! XXX

perjantai 11. marraskuuta 2016

MARRASKUUN LIVBOX.

Odottelin innoissani tän kuun boxia, sillä viime kuun katastrofi boxin jälkeen, livboxin tiimi lupaili hyvitellä mokaansa tämän kuun boxsissa. Jotenkin musta tuntui ettei tän kuun tuotteet iskenyt muhun, tai ollut mulle tarpeellisia juuri tässä kohtaa. Mutta lähetään silti perinteisen livboxin sisällön katsaus postaukseen! 
Schwarzkopf got2B - On hiuskiinne joka lupailee antaa äärimmäistä kiinnitystä ja pitoa. Mä en koskaan käytä mitään hiuslakkoja, jotenki en oo vaan todennut mitään hyväksi/tarpeelliseksi. Tämä siis menee kiertoon. (Ovh 5,90e / 300ml)

Sosar - On turvenaamio joka tasapainottaa ihon talineritystä, sekä syväpuhdistaa ja kosteuttaa ihoa. Tätä voi käyttää kasvoilla, päänahalla ja koko vartalolla. Itselläni tulee varmasti käyttöön kasvon alueella. (Ovh 46,90e / 150ml)

Lumene valo -
On hoitava silmänympärysvoide joka kosteuttaa ja virkistää ihoa. Tämä menee varmasti kanssa kiertoo. (Ovh 24,90e / 15ml)
Korres - On kasvipohjaisista ainesosista valmistettu geeli joka puhdistaa ja raikastaa ihoa. Tämäkin menee kokeiluun. ( Ovh 24,50e / 200ml) 

Atkinsin patukka - On loistava pieni välipala ilman  turhia hiilihydraatteja.

Flwer by kenzo tuoksu -
Tää oli tosi voimakas ja pistävä hajuinen hajuvesi. Ei tule käytettyä.
Dremosil huulikiilto - Tämä huulikiilto kosteuttaa ja hoitaa huulia. Itse oon tosi huono käyttämään huulikiiltoja mutta varmasti tulee käyttöön yksittäisissä tilanteissa/tilaisuuksissa. Värikin on perus punainen, jota tuun huulipunissakin eniten käyttämään. (Ovh 3,90e / 13ml)

Tälläinen boxi tässä kuussa. Mut jätti vähän laimeeksi koska tuotteet ei vain olleet ajankohtaisia minulle.

Mitä mieltä te olitte box:sista? :-) 

tiistai 8. marraskuuta 2016

KAVEREITA, MUUTTOA & PERHETTÄ.

Täältä tulis kuulumisia oikee olan takaa. Kun ei oo pahemmin ollut fiilistä tänne tulla postailemaan niin puhelimeen on kertynyt senkin edestä kuvia. & ajattelin tulla niitä tänne nyt purkamaan ja vähän avaamaan mitä hiljais elon aikana oon puuhaillut. 
 // Mulla alkoi keskiviikkona näyttö, ja omasta mielestä kaikki meni hyvin. Arviointi on vasta ensi maanantaina, mutta että oli ihana palata töihin. Voiku voisin vaan jatkaa.. // Oon käynnyt mamilla, ja itseasiassa hän on tänään mua tulossa hakemaan hänen luokseen.
 // Oon syönnyt 12 aikaa illalla ranuja bygmaxin pihalla. // Oon myös vihdoin ja viimein käynnyt linnanmäen valokarnevaaleissa. Oon joka vuosi sinne halunnut, mutta nyt vasta sain kaverin mun mukaan. :-D Jotenkin ajattelin et tää olis jotenki hienompi tapahtuma, mutta ei se mitää. Olihan se nätin näköstä kun koko linnanmäki oli kiedottu valoihin. // Ei jaksa, ei kykene - selfie. // Oon käynnyt salilla vähän niin ja näin. Sekin on vähän jäännyt kaiken tän ohella. Ei ole ollut voimia eikä fiilistä. Mutta ehkä sekin tästä.
 // Oon ollut isillä. Pelailemassa, syömässä pizzaa ja rapsuttelemassa tota söpöläistä. // Käytiin myös koko poppoolla lauantaina leffassa katsomassa luokkakokous 2. Muhun ei iske oikee noi suomalaiset leffat ollenkaan, mutta olin ihan väsynyt ja mua nauratti vaa koko leffan ajan :-D
 // Oon ollut muuttamassa siskoa ja hänen miestään saman katon alle. & muuton jälkeen käytiin syömässä jossain raflassa. Toi pasta annos oli ihan valtava. Ei vetänyt vertoja vapiaanolle ;-) // Kellekkään ei oo varmaan epäselväksi jäännyt että talvi on tullut ja ensilumi on satanut maahan aika päiviä sitten. Samana päivänä itseasiassa pakkasin haikein mielin kesän pahvilaatikkoon ja hain häkkikellarista talvivaatteet eteiseen. // Selfie.
// Oon käynnyt Roosan ja Samun kanssa kahvittelemassa arnoldsissa & viettänyt tyttöjen iltaa poreissa Sannan kanssa.

Tälläistä siis tänne suuntaan kaiken keskellä. Perus arkea, mutta aika ihanaa sellaista. Kyllä täältä vielä noustaan!

Ihanaa viikkoa tyypit! XXX

torstai 3. marraskuuta 2016

IRTI.

En osaa kuvailla teille sitä fiilistä kun itkette yhdessä sohvalla. Kun on pakko sanoa hyvästi ihmiselle jonka kanssa sulla oli koko tulevaisuus, ihmiselle joka on puolet susta, ihmiselle jota rakastit enemmän kuin mitään. Samalla kun sanot hyvästit täälläiselle ihmiselle, sanot samalla hyvästit puolelle itsellesi. Samalla kun tälläinen ihminen sulkee viimeisen kerran koti oven, samalla poistuu puolet sinusta. En osaa kuvailla sitä fiilistä kun luot viimeisen katseen tälläiselle ihmiselle, en osaa kuvailla sitä kipua. Sitä lohdutonta itkua. Sitä kun haluisit vaan huutaa siitä tuskata.

Kun haluisit samaa aikaa enemmän kuin mitään sanoa että ''hei, älä mene.. Yritetää vielä.'' mutta tiedät ettet voi tehdä niin. Et näe enää toivoa suhteelle. Kun irti päästäminen on viimeinen ja ainut vaihtoehto. Kun toinen pyytää itkun seasta antamaan vielä mahdollisuutta, joudut sanomaan ettet pysty.. Joudut päästämään irti.  Joudut sanomaan toiselle että nyt on aika alkaa arvostamaan itseääkin.. Menemään eri suuntiin, ja yksin. Kun koti oti viimeisen kerran sulkeutuu alkaa itsensä puolikkaan rakentaminen uudestaan.

Olen ottanut omaa aikaa paljon muustakin kuin vain täältä blogi maailmasta. Vaikka tämä aina auttaakin että pääsen tänne kirjoittamaan rehellisesti omat tuntemukset ja fiilikset, en ole vain löytänyt niitä sanoja. En ole halunnut lähteä kokoomaan niitä kipeitä sanoja kipeiksi lauseiksi tänne. Tätä kirjoittaessa minä itken, yritän kyynelten seasta nähdä näppäimistöltä oikeat kirjaimet, ja joka toisen kirjaimen joudun korjaamaan. Minä tärisen.. Mutta tänään minusta tuntui, että on hyvä saada nämä asiat ulos. Konkreettisesti jonnekkin.

Oon aika paljon nähnyt kavereita, purkanut niille näitä samoja asioita, tuntemuksia ja fiiliksiä. & Minua on ymmärretty niin ihanasti. Ihanat ystävät on laittanut viestiä tasaisin väliajoin, kysellyt kuulumisia ja sanonut että aina voin soittaa. Ystävät ovat olleet mulle aina niin älyttömän rakkaitta ja suuri ylpeyden aihe, mutta kaikki tämä vain korostuu niin voimaakkaasti vaikeina aikoina. Olen käynnyt isillä. Isillä itkemässä ja juttelemassa. Äiti laittaa viestiä tasaisin väliajoin, ja siskolle voi laittaa viestiä milloin vain ja vastaus tulee melkeimpä saman tien. Mulla on niin rakas perhekkin. Olen niin onnekas. <3 

Mulla alkoi eilen näyttöviikko, ja pakko sanoa että niin ihana palata töihin. Niin ihana olla sielä. Niin ihana päästä taas auttamaan ja olemaan läsnä. Myös tämä on tällä hetkellä yksi minun pako keino ja voimavara jaksaa.

Nyt vain on aika antaa aikaa itselleen, jatkaa matka. Mutta onneksi, ei yksin. Mulla on älyttömän ihana ja rakas tukiverkko <3


''Vaikken koskaan pääsis susta irti kokonaan, mun on pakko lähtee, en enää tiedä muutakaan. Mä pyydän et älä enää muista mua, etten palaisi sun luo. Helpompi ois päästää hengestään kuin päästää sinusta.''

Lukijat