torstai 3. marraskuuta 2016

IRTI.

En osaa kuvailla teille sitä fiilistä kun itkette yhdessä sohvalla. Kun on pakko sanoa hyvästi ihmiselle jonka kanssa sulla oli koko tulevaisuus, ihmiselle joka on puolet susta, ihmiselle jota rakastit enemmän kuin mitään. Samalla kun sanot hyvästit täälläiselle ihmiselle, sanot samalla hyvästit puolelle itsellesi. Samalla kun tälläinen ihminen sulkee viimeisen kerran koti oven, samalla poistuu puolet sinusta. En osaa kuvailla sitä fiilistä kun luot viimeisen katseen tälläiselle ihmiselle, en osaa kuvailla sitä kipua. Sitä lohdutonta itkua. Sitä kun haluisit vaan huutaa siitä tuskata.

Kun haluisit samaa aikaa enemmän kuin mitään sanoa että ''hei, älä mene.. Yritetää vielä.'' mutta tiedät ettet voi tehdä niin. Et näe enää toivoa suhteelle. Kun irti päästäminen on viimeinen ja ainut vaihtoehto. Kun toinen pyytää itkun seasta antamaan vielä mahdollisuutta, joudut sanomaan ettet pysty.. Joudut päästämään irti.  Joudut sanomaan toiselle että nyt on aika alkaa arvostamaan itseääkin.. Menemään eri suuntiin, ja yksin. Kun koti oti viimeisen kerran sulkeutuu alkaa itsensä puolikkaan rakentaminen uudestaan.

Olen ottanut omaa aikaa paljon muustakin kuin vain täältä blogi maailmasta. Vaikka tämä aina auttaakin että pääsen tänne kirjoittamaan rehellisesti omat tuntemukset ja fiilikset, en ole vain löytänyt niitä sanoja. En ole halunnut lähteä kokoomaan niitä kipeitä sanoja kipeiksi lauseiksi tänne. Tätä kirjoittaessa minä itken, yritän kyynelten seasta nähdä näppäimistöltä oikeat kirjaimet, ja joka toisen kirjaimen joudun korjaamaan. Minä tärisen.. Mutta tänään minusta tuntui, että on hyvä saada nämä asiat ulos. Konkreettisesti jonnekkin.

Oon aika paljon nähnyt kavereita, purkanut niille näitä samoja asioita, tuntemuksia ja fiiliksiä. & Minua on ymmärretty niin ihanasti. Ihanat ystävät on laittanut viestiä tasaisin väliajoin, kysellyt kuulumisia ja sanonut että aina voin soittaa. Ystävät ovat olleet mulle aina niin älyttömän rakkaitta ja suuri ylpeyden aihe, mutta kaikki tämä vain korostuu niin voimaakkaasti vaikeina aikoina. Olen käynnyt isillä. Isillä itkemässä ja juttelemassa. Äiti laittaa viestiä tasaisin väliajoin, ja siskolle voi laittaa viestiä milloin vain ja vastaus tulee melkeimpä saman tien. Mulla on niin rakas perhekkin. Olen niin onnekas. <3 

Mulla alkoi eilen näyttöviikko, ja pakko sanoa että niin ihana palata töihin. Niin ihana olla sielä. Niin ihana päästä taas auttamaan ja olemaan läsnä. Myös tämä on tällä hetkellä yksi minun pako keino ja voimavara jaksaa.

Nyt vain on aika antaa aikaa itselleen, jatkaa matka. Mutta onneksi, ei yksin. Mulla on älyttömän ihana ja rakas tukiverkko <3


''Vaikken koskaan pääsis susta irti kokonaan, mun on pakko lähtee, en enää tiedä muutakaan. Mä pyydän et älä enää muista mua, etten palaisi sun luo. Helpompi ois päästää hengestään kuin päästää sinusta.''

2 kommenttia:

  1. pysäyttävä teksti. voimia janette <3 matka jatkuu vaikka pahalta tuntuu!

    VastaaPoista

Lukijat