maanantai 28. marraskuuta 2016

MITÄ MINULLE OIKEASTI KUULUU?

Bloggaamisesta on mennyt taas tovi.. Mutta älkää huoliko, kyllä tämä tästä alkaa taas normaalisoitumaan. Koko maailma on ollut tovin ylösalasin, ja olen tarvinut aikaa tottua tähän ylösalasin olevaan elämään, jotta se alkaisi taas tuntumaan normaalilta. Vaikka vain yksi asia mun elämässä heitti voltin päinvastaseen suuntaan, vaikuttaa se minuun ja mun elämää todella kokonaisvaltaisesti. 

En ole varma, olenko  vieläkään kunnolla ymmärtänyt sitä että melkeen kolmen vuoden suhde on ollut jo kuukauden verran ohi & että tulevaisuus on laitettava uudeksi, vain minulle sopivaan muottiin. Tulevaisuudelta en vielä uskalla odottaa paljoa, vain sen että valmistuisin, hankkisin uuden kämpän ja keväällä matka pariisiin odottaa. Sen verran minä olen vasta uskaltanut unelmoida.  
Näin exääni viime viikonloppuna ja se tapaaminen puhdisti kaikkea tosi paljon. Oli hyväksi, meille molemmille. Meidän väleille. Oli ihana kuulla että tämä toinenkin osapuoli on alkanut näkemään asian niin että tämä olisi ollut väistämätöntä ja parempi että se kävi nyt. Ennen kuin kerettiin lähteä rakentamaan yhteistä tulevaisuutta ihan toiselle paikkakunnalle. Jos sinä luet tämän, olet edelleen rakas, hali sinulle sinne inttiin. <3 

Koulu on ollut tauolla tovin. Oppilaitoksella ei ole ollut antaa kursseja, ja seuraavaksi meenkin sinne tammikuun loppu puolella. Oon tässä koittanut saada paikkaa missä voisin korottaa kuntoutumisen tukemisen arvosanaa tässä välissä, ja ehkä löysinkin yhden paikan, jonne sain heti paikan sijaisena. Eli niin sanottu työpaikkakin on tullut hankittua :-) odotan ihan innolla ensimmäistäni vuoroa sielä!
Olen käynnyt salilla taas vähän aktiivisemmin, mutta armollisesti silti. Olen nähnyt kavereitani, sopinut salitreenejä, nauttinut sataneesta lumesta, tän päiväsestä auringon paisteesta, olen rakentanut piparkakkutalon, ostanut ensimmäiset joululahjat, olen itkenyt, olen nauranut niin että mahaan sattuu, olen hengittänyt helpottuneemmin kuin ikinä, olen pelännyt, olen saannut ikäviä uutisia, olen saannut ihania uutisia, olen viettänyt paljon aikaa muualla kuin kotona, olen ollut äitillä, olen nähnyt sukulaisia, olen rakastanut joka päivä, jokaista päivää. Olen ollut yksin, ottanut omaa aikaa, olen nukkunut turvallisessa kainalossa. - Niin kaikkia perus arjen ja elämän juttuja olen tehnyt, mutta niin ihania ja rakkaita ja juuri niitä jotka saa mut pitämään arjessa kiinni ja jatkaa matkaa. 

Elämä on niin ihmeellinen, koskaan ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Ja juuri siksi se on niin ihana <3 Elämä antaa mahdollisuuksia loputtomiin, miljoonia teitä joita kulkea, tuo matkallesi ihmisiä joista tulee juuri niitä joita tarvitset juuri sillä hetkellä. Niinkuin Mikael Gabriel laulaa, niin elämää ei opi kuin elämällä.
Täällä siis kaikki loppupeleissä hyvin.
Voikaa tekin hyvin! XXX

2 kommenttia:

  1. Voimia, kyllä se siitä! Itse olin myös inttileskenä, mutta meillä meni myös 3v suhtee jälkeen sukset ristiin ja erohan oli väistämätön. Tosin meidän erosta ei ole vielä ees puoltatoista viikkoa... Eteenpäin mennään,pikkuhiljaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, voimia myös sinulle. <3 Elämä kantaa :-)

      Poista

Lukijat