keskiviikko 22. helmikuuta 2017

NAISELLISUUDEN MITTARI.

Missä menee naisellisuuden mittari? Kuka on naisellinen ja kuka ei? Ja millä perustein?

Mä en ole koskaan kokenut olevani kovin naisellinen. Olen asunut isin kanssa kahdeksan vuotiaasta eteenpäin, jotenka täysin sellainen naisen roolimalli on jäännyt saamatta. Oon aina sanonut että oon enemmänki poikatyttö, kun  naisellinen nainen. Oon ollut pienestä asti pieni rämäpää joka ei ole pelännyt likaa tai multaa sormiensa alla, joka ei pelkää hiiriä tai matoja, vaan ollut pikemminkin luonnon lapsi.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt laukkuja? Nehän heiluu toisessa kyljessä epämukavasti mukana, ja tippuu olalta koko ajan. Oon käyttänyt lähes aina, muutamia poikkeuksia lukuunottamia reppuja. Oon sellainen kettureppu mimmi. Sama pätee korkkareihin. Vaikka kuinka yritän opetella niitä käyttämään niin silti mun jalasta löytyy tennarit melkeen vuoden ympäri.

En ole koskaan käyttänyt hameita, taikka pahemmin koruja, taikka ''tuoksunut'' muutaman kilsan päähän hajuvedeltä. En ole koskaan oppinut meikkaamaan pahemmin. En osaa edes kulmia tehdä. Ja nykyäänkin viipotan enemmän naturellina kuin meikein.
Mä voin lähteä takkutukkana ja pieru verkkareilla kauppaan. - Ei ressaa. (En siis ole se perus nainen jota saa aina venata kun jonnekkin lähtee, vaan pikemmin minä venaan miehiä.) & vaikka en suostunut pienenä laittamaan edes pikkareita jalkaa jos ne eivät minua mielittänyt, en ole koskaan ollut mikään muotitietoinen tai se maailma ei ole minua pahemmin kiinnostanut tai inspiroinnut. Musta tärkeintä vaatteissa on se, että ne tuntuu omalta ja hyvältä päällä. 

& oon miettinyt tätä kysymystä paljonkin. Mikä määrää naisellisuuden? Millä perustein?

Itse viittaan naisellisuuteen ylllä olevilla asioilla. Ainakin itselleni. Ja mielestäni olen aivan päin vastainen käsitys oman mielen naisellisuudesta. En siis tavallaan koe itseäni naiseksi näiltä osa-alueilta. Ainoa vain että mulla on naisen vartalo. Mutta muuten tuntuu kun olisin luonteeltani ja joiltakin käytöstavoiltani enemmänkin mies.

Olen kovasti myös miettinyt mistä tämä ajatusmalli juontaa juurensa? Koska meidän perheessä ei ole ollut mitään tyttöjen ja poikien juttuja erikseen, eikä meitä ole sukupuolen mukaan kasvatettu.

Mediasta(ko)?
  Mediassa kaikki naiset ovat kovin huolitettuja, kauniita, meikattuja, hienosti puettuja, lehtien kannet pursuaa mitä meikattumpia ja muodikkaampia naisia. Pitäisikö minun olla samanlainen jotta pääsisin naisten ruutuun? Miksei lehdissä ole koskaan niitä tavallisia naisia, luomu kasvoineen ja kaapin perältä löytynein ''koti'' vaattein?

Miksi edelleen 2017 luvulla pidetään tiukasti kiinni miehen ja naisen rooleista ja rooleihin viittaaviin persooniin ja adjektiiveihin? 

Mikä teistä määrittää naisellisuuden ja millä perustein?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukijat