torstai 25. toukokuuta 2017

PIKNIK KOSKELLA!

Mä oon aina ollut ihan luonnon lapsi. Meitä on pienestä pitäen viety metsään leikkimään, retkille ja ollaa siskon kanssa kiipeilty milloin minnekki kallioille ja puihin. Mä viihdyn metässä ja maalla varsinkin. Siellä missä on vain peltoa ja hiekkateitä tuntuu jotenkin helpolta hengittää. Meillä on ollut milloin harakkaa, perhosen toukkia, sammakon kutua, oravan poikasia lemmikkeinä. Meillä oli tapana pelastaa eläimiä :-D Harkalta oli siipi poikki, me sidottiin se ja kun se parani niin päästettiin vapaaksi, oravan poikaset oli tippunut pesästä eikä emo huolinut niitä enää takaisin, me otettiin ne mutta ne kuoli koska eivät suostuneet syömään - ainakin yritettiin.

Me ollaan menty tuolla peppu pystyssä ja tutkittu mikä on milloinkin mikä. Kukista lintuihin. Ja joka kevät meillä oli iso paperi johon merkattiin milloin oltii nähty voikukkia, sinivuokkoja, perhosia tms. Jotenkin oon vain kasvanut luontoon ja sen kunnioitukseen ja sen eläimiin. Vieläkin tykkään tutkija luonnossa asioita, tosin äiti on tästä vielä pahempi versio :-D Mutta vieläkin lähetellään keväisin äitin kaa viestiä että näin sitruunaperhosen, taikka sinivuokkoja tms. Jotenkin siitä on tullut meidän välinen kiva perinne.

J näytti mulle muutama viikko takaperin kuvissa olevan paikan ja mä rakastuin. Myös vesi on mulle tärkeä ja rentouttava elementti. Meidän koko suku on oppinut uimaa varhain, ollaan siskon kanssa harrastettu uintia ja uinti on ainoa liikunta muoto josta mä nautin - jossa tunnen olevani elementissäni. Päätettiin sunnuntai illalla lähteä kyseiselle paikalle piknikille, ja onneksi päätettiin - sillä kattokaa noita maisemia, noita kuvia, tota ilta aurinko!

Hitsi, mulla oli ikävä kesää & kesä öitä! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukijat