tiistai 16. toukokuuta 2017

UNELMA ITSESTÄ VALMENNUKSEN NELJÄS - VIIMEINEN KUUKAUSI.

Eilen loppui Unelma itsestä valmennus. Tuntuu että kaikki on mennyt tosi nopeesti, eikä aina oo perässä meinannut pysyä. Vähän ennen valmennuksen alkua oma elämä heitti kuperkeikkana ympäri, enkä ole joka kuukausi pystynyt olemaan täydellä teholla mukana. Neljästä valmennus kuukaudesta kaksi on ollut vaikeita. Toinen kuukausi, ja tämä viimeinen.

Kun yrittää selvitä järjissään seuraavaan päivään on hankala paneutua valmennus kirjan kysymyksiin. Kaikki kysymykset on sellaisia, missä sun pitää ihan oikeasti miettiä joko menneisyyttä, nyky hetkeä taikka tulevaa. Tehtäviä ei sutaista muutamassa minuutissa. Mutta kun olet saannut tehtävät tehtyä, yleensä olet oivaltanut jotain uutta.

Tämä harmittaa mua valtavasti koska olen valmennuksessa mukana yhteistyönä ja jotenkin tuntuu etten ole antanut Tuulille niin paljon takaisin kun hän on minulle valmennuksessa antanut. 
Neljännen kuukauden aikana suunnittelimme tulevaisuutta, pohdimme esikuvia, puntaroimme kehitystämme ja luovuimme turhasta.

Kirjassa oli tehtäviä jossa piti parhaillaan miettiä 20 vuoden päähän mitä haluaa. Itse keskityin siihen 1-5vuoden miettimiseen & kysymykset meni näin;

- Minkä ikäinen olet? 
22-26vuotias.

- Minkälainen perheeni on? Toivon että viimeistään 3 vuoden sisällä mulla olisi ainakin jo yksi lapsi. Mutta 26 vuotiaana toivoisin että minulla olisi jo koko perhe kasassa. 3-4 lasta, mies. Ja mahdolliset lemmikit. 

-Minkälainen työ-/koulutilanteeni on? 
Mä olisin ehdottomasti töissä joko lastenkodissa, taikka lasten osastoilla. 

-Minkälainen kotini on?
Lähi vuosina mennään vielä kerrostaloissa, taikka rivareissa, mutta kyllä mä toivon että 26 vuotiaana mulla olisi perheen kanssa jo oma talo. 

- Minkälainen tunne minulla on itsestään? 

Toivon että jo vuoden päästä oltaisiin siinä tilanteessa että olisin oikeasti sujut itseni kanssa, olisin terve ja onnellinen. Kahden vuoden tähtäyksellä pärjäisin jo ilman lääkkeitä. Olisin oppinut elämässäni valtavasti, ja ympärilläni olisi paljon oikeita valintoja, kiitollisuutta, rakkautta ja tasa-painoa. 

- Minkälaisessa fyysisessä kunnossa olen? En olisi ikinä uskonut ennen valmennusta vastaavani tähän että; ihan sama. Vielä valmennuksen alussa olisin sanonut että timmissä kunnossa, timmi peppu, timmi maha, lihaksikkaat reidet ja kädet. Mutta nyt mä vastaan vain että ihan sama. Toki siinä mitta kaavassa ettei se ole vaaraksi terveydelleni, kehoni toimii, jaksan töissä ja arjessa. Mutta vaikka painaisin muutaman kilon enemmän, mahallani olisi pari makkaraa enemmän niin - ihan sama. 

& Tästä päästään tähän mikä on kaikista rikkain asia mitä valmennus on tuonnut mulle. Tätä asiaa on opeteltu syömishäiriön parannus matkalta asti, mitä kumppanit ja kaverit on yrittänyt mulle saada alitajuntaa ja mitä mä itse olen yrittänyt saada itseni uskomaan

; Ei oikeesti ole mitään väliä miltä sä näytät fyysisesti. Se että sulla pari makkaraa mahalla, se että reidet vähän löllyy vauhdissa, se että sulla on pienet tissit, tai että peppu ei ole niin timmi kuin MEDIA meille tyrkyttää. Se että sä saat oikeesti olla sellainen kun sä oot ja sä oot oikeesti hyvä just sellassena! 

Ketään ei kiinnosta ootko lihonnu kilon taikka viis, kukaan ei edes huomaa sitä. Ketään ei kiinnosta monesti sä treenaat salilla, vai treenaatko ollenkaa? Monta punnerrusta sä saat? Tai monta kilsaa sä pystyt juoksemaa? Nää asiat ei määrittele sua, nää asiat tai tulokset ei kerro kuka sä oot, ne ei tee susta sua.

Valmennuksen myötä mä tajusin näitä asioita, valmennus tiimi sai mut uskomaan oikeesti näihin asioihin. Ne teki sen mitä mä olen harjoitellut monta vuotta, ne teki sen parissa kuukaudessa.
- Mä oon hyvä just näin. 

Mä uskalsin päästää sali treenistä irti, mä en nauttinut siitä pätkän vertaa. Tein sitä vain ulkonäöllisistä syistä. Mä inhosin sitä. Mutta inhosin itseäni vielä enemmän & jaksoin salilla käydä pakonomaisesti kaksi vuotta. Valmennus sai mut lopettamaan, valmennus sai mut tajuamaan että oikeesti - mun ei ole pakko. Salin lopettamisen jälkeen (josta on nyt pari kk.) olen lihonut 2-3kiloa, mutta oikeesti - mitä sitten? Mä olen edelleen hyvä just näin. 

Nämä oivallukset on tärkeimpiä mun elämässä, ja itken näitä lauseita kirjottaessa pelkästä kiitollisuudesta ja siitä vaputtavasta tunteesta kun olet vapaa itsekriittisistä kahleista.
Joo en mä vieläkään rakasta itseäni täysin ja vielä on paljon matkaa että voisin sanoa hyväksyväni itseni täysin, mutta ajatus '' mitä sitte? What ever. Ketään ei kiinnosta, kukaan ei edes huomaa.'' vie pitkälle ja oikeeseen suuntaan.

En edelleenkään voi kuin kiittää Tuulia, että oikeesti sä otit mut mukaan mun pienellä blogilla, ja autoit mua niin niin valtavasti eteenpäin elämässä, ja omissa solmuissani. Ihan vain olemalla oma itsesi, ihanien rakastavien ja kannustavien ajatuksiesi kanssa. KIITOS <3
Kirjan lopussa oli vielä tehtävä jossa tehtii loppu kuntotesti ja otettiin mitat uudestaan kehosta ja näin pääsisi näkemään että ootko kehittynyt 4kuukauden aikana mutta mä en tehnyt niitä, koska niillä ei ole mulle enään mitään väliä. Mietin tämänkin kuvan laittoa tänne, koska tämä kuva ei kerro musta mitään. Tämä ei määrittele minua, eikä tällä ole itselleni mitään väliä. Mutta tämä kuva on ollut jokaisessa Unelma itsestä postauksessa, niin olkoon vikassakin postauksessa.

Jos yhtään mietit että lähtisitkö Tuulin valmennuksiin mukaan ja jos raha tilanne sen sallii niin LÄHDE. Saat niin paljon! Eikä sun tavotteet tarvitse olla fyysiset, vaan myös henkisesti. Saat tulla valmennus ryhmään juuri sellaisena kuin sinä olet, sinut otetaan juuri sellaisena vastaan ja sinut nähdään arvokkaana omana itsenäsi.  Tämän takia mä olen tykännyt aina Tuulin valmennuksista, koska niissä ei keskitytä vain fyysiseen sinuun ja fyysisiin suorituksiin, vaan kokonaisuudessa sinuun itseesi! <3

Syksyllä alkaa uusi valmennus ryhmä, taikka jos sinulla ei anna raha tilanne periksi, niin tilaa edes valmennus kirja koska senkin tehtävät vie sinut pitkälle. TÄSTÄ pääset tutustumaan valmennuksiin ja valmennus materiaaleihin!

Tästä vielä pääset kurkkaamaan kaikki valmennuksen postaukset ;

VALMENNUKSEN ENSIMMÄINEN KUUKAUSI
VALMENNUKSEN TOINEN KUUKAUSI
VALMENNUKSEN KOLMAS KUUKAUSI



* Postaus on toteutettu yhteystyössä Unelma itsestä valmennus tiimin kanssa.

2 kommenttia:

  1. Sinä <3 Olen kamppaillut hirveän syömishäiriön kanssa 7 vuotta jo ja nyt olen toipumisprosessissa. Nämä sun sanat "Ketään ei kiinnosta ootko lihonnu kilon taikka viis, kukaan ei edes huomaa sitä. Ketään ei kiinnosta monesti sä treenaat salilla, vai treenaatko ollenkaa? Monta punnerrusta sä saat? Tai monta kilsaa sä pystyt juoksemaa? Nää asiat ei määrittele sua, nää asiat tai tulokset ei kerro kuka sä oot, ne ei tee susta sua." koskettivat oikeasti kovasti. Sinä olet minun inspiraationlähteeni. Mä en ole vielä yhtä pitkällä kuin sinä, opettelen vasta syömään, mutta sä olet mulle inspiraatio, että kaikesta selvitään ja olen oikeasti hyvä tällaisena kuin olen. Pitää hiljentää se syömishäiriömörkö pääni sisällä. Oon saanut 1kg lisää toipumisprosessin alettua, ja mietin "mitä vitun väliä? Kukaan ei näe tätä, mä en kuole tähän, ja tämä ei määrittele minua millään tavalla."

    Tiedostan että edessäni on vielä pitkä prosessi. Mutta sinun matkasi seuraaminen antaa mulle niin paljon rohkeutta ja voimaa taistella ja jatkaa. Et varmaan tiedä, kuinka paljon pelkästään sun blogi on auttanut mua. Tuntuu jotenkin hassulla tavalla, että olisit mun mukana tässä matkassani - vaikka et tunne mua :D Pointti oli, että sun blogi, kirjoitukset, kokemukset, ovat auttaneet mua hirveästi eteenpäin. Ja pakko myöntää, että kun päätin aloittaa toipumiseni, selasin kaikki vanhat postauksesi läpi ja itkin. Sun vahvuus ja periksiantamattomuus on niin inspiroivaa ja vaikka sinulla oli paljon vastoinkäymisiä, et koskaan luovuttanut vaan jatkoit eteenpäin. Kiitos, kun näytit minulle sisua ja annoit voimaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tämän takia mä tätä teen! Juuri tämän takia. Olen niin onnellinen että olen omilla teksteilläni antanut sulle voimaa jatkaa eteenpäin ja olla antamatta periksi. Huippua! Jatkaa eteenpäin & muista - älä koskaan menetä toivoasi!

      Isot tsempit ja voimahalit sinne! <3 Sä pystyt siihen, sä pystyt ihan mihin vaan!

      Kiitos ihan superisti sun kommentista, sait mulle todella hyvän mielen! :-)

      Poista

Lukijat