maanantai 31. heinäkuuta 2017

RV17

Voi kun haluisin kirjoittaa teille jokaisesta raskausviikosta erikseen ihanilla masukuvilla, mutta täällä kun masu ei kasva ja oireet ei muutu pahoinvoinnista miksikään :-D

''Vauva on nyt 14 viikkoa vanha. Pystysuora vako ylähuulen yläpuolelle tulee näkyviin tällä viikolla. Jalat saavuttavat kädet kehityksessä, ja ovat tästä lähtien pidemmät. Liikkeet tulevat koko ajan koordinoitaviksi. Sikiö nielee lapsivettä ja pissaa sen sitten takaisin lapsiveteen. Sikiö voi nyt imeä, niellä, pissata, tehdä hengitysliikkeitä ja liikuttaa itseään.''
Mahaa mulla ei näy oikeestaan ollenkaan. Pomppaa esille kun oon söynnyt tai turvotusten aikaan. Tää vähän harmittaa sillä oon tässä tovin jo odotellut masua ihan näkyväksi. Kivempaa näyttää raskaana olevalta kun turvonneelta ryhävalaalta. :-D Ensinmäiset äitiysvaatteet jouduin ostaa jo reilusti alle rv12, oisko ollut jo rv7 ihan järkyttävien turvotusten takia. En möyskään kestä mahallani mitään nyöriä painamassa, ja se teki yleensä olosta vielä tukalamman. Tänään kävin ostamassa mamma farkut, ihana saada jotain muutakin päälle kuin kahden paidan vaihtoehdoilla ja legginssit. Sillä mahan ei vielä tiukkaa tee paidoista ja toivon että aika pitkälle päästäänkin perus paidoilla, ja niillä ihanilla villapaidoilla mitä kohta saa alkaa pitämään!  Masu kuvat on rv15.
Vasemman puoleinen masukuva on aamulta, taisi olla ihan rv15 eka päivä:-D Oli myös eka kerta kun masu oli pulpahtanut esiin ja kerkesin jo toivoa että nyt se sit tuli jäädäkseen mutta ei.. :-D Oikeen puolimmainen masukuva taitaa olla rv16 ja järkyttävän iltaturvotuksen kanssa.. Ja sitten oireisiin. Pahasta olosta vieläkin kärsitään, se ei nyt ole uutta. Mutta ehkä joo pissalla pitää ravata useammin ja viikon sisään olen saannut useana päivänä migreenin kaveriksini, ehkä vähän kovempi jano ja viimeiset kolme päivää oon vetänyt paketillisen pekonia, vaikka yleensä pystyn pekonia syömään vain max yhden siivun enkä ole ikinä siitä välittänyt pahemmin. Mutta nyt se tuoksuu jopa ihanaltaja sen suolasuus vie mut taivaisiin. Edelleen täällä himoitaan enemmän suolaista ja raikasta kun makeaa.
Vasemman puoleinen masukuva on otettu rv 15 loppu puolella ja oikeen puoleinen rv 14.

Täällä on myös kaivattu syksyä ja talvea ja joulua alkavaksi enemmän kuin ikinä ja aikasempaa kuin ikinä, liekö hormooneilla asiaa vai ei? Kaipaan kuitenkin pimeitä iltoja jolloin voi käpertyä kuuman teen tai kaakaon kanssa viltin alle kattomaan leffoja, saa täyttää kämpän kynttilöillä ja käpertyä niihin ihaniin villapaitoihin. Kaipaan raikasta pakkasilmaa, narskuvaa lunta kenkien alla, sauna tuntuu ihan superilta talvella, ja haaveilen jo talvella paremmasta olosta jolloin päästäisiin tekemään lenkkejä lumisateiseen hämärään iltaan, tai kirpeään aurinkoiseen pakkas aamuun, ja että kaipaankin joulua. Yhdessä oloa perheen kanssa, kasvavaa vatsaani, naurua, lämmintä tunnelmaa sisällä kun ulkona sataa rauhakseltaan lunta ja on kylmää, ja joulupyhiä kun saat pujahtaa uuden byjaman kanssa sohvalle syömään lahjaksi saatuja suklaita ja tuijottaa vaan joulu leffoja. Pliis tule pian jotta mun ois helpompi hengittääkki kuin tälläisessä raskaassa, painavassa kuumassa tai hieostavassa ilmassa..

Mitä teille kuuluu? Kirjoittakaa vaikka romaani, lause tai kaksi! <3

tiistai 25. heinäkuuta 2017

YKSIN JA YKSINÄINEN ODOTUS AIKANA.

 Mä olen aina ollut kovin menevää tyyppiä. En ole koskaan yhtään tykännyt istua yksin kotonani, pari tuntia max neljä niin hypin jo seinille ja alan soittelemaan kaveri listaa läpi jos joku kerkeisi nähdä tai tehdä jotain. Snapchat ja instagram on pursunut kesän mittaan videoita ja kuvia parhaasta kesästä festareilla, naku uinneilla yöllä, huvipuistoista, matkoista ulkomailla, vatsa kippurassa nauramista ystävien täytteisistä hetkistä. Ja minut valtaa valtava ikävä. Ikävä mun ystäviä.

Odotus aika on laittanut minut pakostakin neljän seinän, oikeestaan vessan seinien sisään. Olen voinnut todella huonosti, ja vaikka nyt voinkin vähän paremmin. Paha olo helpottaa kun muistaa syödä usein ja suurin osa ruuista pysyykin sisällä, ja nyt n. viikon ajan olen enään oksentanut vain aamuisin. Vaikka mä en päivän aikana oksentaisikaan, olo saattaa siitä huolimatta olla niin huono ettei kahvilassa istuskelu kaverin/kavereitten kanssa tule kuulookaan. Kun lähden jonnekkin, mun on aina varmistettava että A. Sielä on saatavilla ruokaa jos nälkä iskee, koska jos en syö niin olen max tunnin päästä niin huonossa kunnossa etten pääse paikan päältä enään edes kotiin, B. Vessa, johon voi juosta jos oksennus yllättääki.

On ollut hankalaa olla ilman kavereita ja yhteyksissä vain whatsapin kautta. Tiedän että vauvan synnyttyä elämäni ja arkeni tulee rajoittumaan. En voi vain enää lähteä spontaanisti näkemään jotain kaveriani, tai reissun päälle, tai ylipäätään mitään koska siinä on nyt se pieni ihminen joka tarvitsee minua ja on minusta riippuvainen ainakin niin kauan kuin imetän, jos vain se tulee onnistuakseen. Mutta silti on helpompaa kun oma vointi arjessa on hyvä ja antaa periksi vaunu lenkeille, ja nähdä sovitusti kavereita ja sopia treffejä ja onneksi vauvan/lapsen voi ottaa lähes joka paikkaan mukaan, toki silloin mennään  vauvan/lapsen päivärytmi ehdoilla. Mutta silti koen pääseväni silloin enemmän olemaan sosiaalinen kuin nyt kun elämää rajoittaa hurja pahoinvointi.
Tänään minun piti tavata yhtä ystävääni, mutta hän nukkui. Ei voinnut laittaa herätystä vaikka tiesi tapaamisestamme. Toisen ystävän kanssa oltiin sovittu jo aikoja sitten että lähdetään Tallinnaan elokuun eka viikonloppu, hän perui sen. Ehkä olen vain hormoonien vallassa mutta kyllä tämä ärsyttää ja tulee pakostikkin ajatus mieleen että nytkö jo ne kaikki ystävät sitten katoaa? Olen miettinyt sitä paljon että kuinkakohan paljon mä tulen menettämään läheisiä ympäriltä koska saan vauvan ja mulle ei enään kuuluu mitään muuta kuin vauvaa ja kuinka usein hän on kakanut päivän aikana, tai syönnyt tai monta tuntia nukkunut. Ja koska elämäni ei voi enään olla spontaania ja vauva tulee mukaan tapaamisiin ja rytmittää meidän tapaamisia.

Myös yksinäisyyden tunnetta on lisännyt se ettei kukaan odota kanssani samaa aikaan, siis edes sellainen tuttu. Olisi kivaa kun olisi joku jonka kanssa jutella odotus ajasta ja ajatuksista ylipäätään vauvasta, synnytyksestä ja vauva asioista mitä ei ystävät välttämättä jaksa kuunnella. Musta tuntuu että itse yritän antaa ystävyyssuhteille kauheesti ja huoltaa myös niitä, mutta saamatta mitään takaisin..

Oletteko te kokeneet yksinäisyyttä odotus aikana? Oletteko menettäneet ystäviä kun olette saanneet lapsen?

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

KAKS VIIVAA..

''Raskaana.. Ei voi olla... Onkohan tää testi viallinen? Onhan tää lojunut jo ainakin vuoden vessan kaapissa.. ''

Yritin soittaa J:lle töihin, mutta hän ei tietenkään vastannut ja soitin paniikissa äidille. Enhän mä tiennyt mihin neuvolaan edes kuulun? Äiti hihitteli puhelimessa jo kovaa vauhtia että hänestä tulee mummo. Just, ei paljon auttanut :-D

''Mitä mitä mitä mä teen? Eihän tän näin pitänyt mennä, en mä oo valmis, en mä osaa, en mä halua tätä.. ''

Abortti ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, sillä olen jo pienenä päättänyt että jos joskus tulen vahingossa raskaaksi, en aborttia tee. Luulin tietäväni vauvoista melkeen kaiken, opiskelenhan mä itse lapsia, olen haaveillut isosta perheestä 10vuotiaasta asti, ollut ensimmäinen kaveriporukasta joka lukee kaksplussaa, ja muita perhe lehtiä, katsonut vaikka mitä äiti ohjelmia, mutta kun olen tämän tilanteen edessä, mä olen ihan ulapalla..

''Mitä ominaisuuksia rattaissa täytyy olla? Entä turvakaukaloissa? Tai miten hyödyllinen sitteri oikeesti on? Kuinka usein lapsi syö, tai nukkuu, tai kakkaa, tai mikä on normaalia? ''

Kaikki mun läheiset ja jopa minä itse olen yllättynyt näistä mun negatiivisista ajatuksista, paniikista, ahdistuksesta. Sillä ainahan mä olen halunnut paljon lapsia ja nuorena. Olen itkenyt katkeruuttani kun kaverit ympärillä lisääntyy. Olen katsonut lapsia kaupoissa, huvipuistoissa, kaduilla haikein mielin, ja olen kokenut olevani jo valmis perheeseen, en koe että jäisin mistään paitsi vaikka vauva elämään tulisikin, mutta nyt kun itselleni on oma tulossa niin mä olen paniikissa ja ahdistunut.

''Miten mun ja J:n suhteen käy? Mehän ollaa oltu vasta puoli vuotta yhdessä. Asutaan erillää.  Entä synnytys??? Ohgood, kun pelkään sitä jo niin paljon. Mitä jos kaikki ei menekkään hyvin? Mitä jos en vaan jaksa ponnistaa sitä ulos, jos en vaan kertakaikkiaan jaksa?''

Silti joka aamu ensinmäisenä mä kurkkaan puhelimesta Vau.fi odotus sovelluksesta että mitä vauvalle tänään kuuluu? Ollaan J:n kanssa pyöritelty jo nimiä ja ollaan onneks aikalailla samaa mieltä niistä, ollaa katsottu jo  tarvikkeita, lasken tyyliin päiviä neuvoloihin ja ultriin, mietitty vähän että mihin tulisi hoitopyötä, mihin tulisi vauvan pinnasänky, minne tulisi mikäkin, ja tottakai täytyy pysähtyä kerran päivässä peilin eteen katsomaan onko se maha kasvanut. :-D

Blogini tulee tottakai tämän myötä muuttumaan. Oon tästä innoissani sillä pitkään blogini on seilannut tuuliajolla ilman mitään tiettyä genreä. Oon halunnut jo pitkään alkaa kirjoittamaan blogia raskaudesta, lapsista, lapsi arjesta mutta paha sitä on ollut aloittaa ilman sitä lasta.. :-D

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä postaus on kirjoitettu pari kuukautta sitten, eli muutamia viikkoja sen jälkeen kun sain tietää olevani raskaana ja lojunut sitten luonnoksissa. Kun aikaa on kulunut enemmän, alan jo olla tottunut tähän ajatukseen. Toki pelottaa ajoittain, mutta se on vain normaalia. Ja nyt on enemmänkin sellainen ajatus että kyllä kaikesta selvitään! Mutta halusin kuitenkin jakaa tämän postauksen koska tässä on näitä plussan pissanneen ajatuksia, mistä mielestäni puhutaan liian vähän. Siis näistä negatiivisen puolen fiiliksistä..

Eilen tunsin ekaa kertaa vauvan liikkeet, ja tänään on 15 viikkoa täynnä ja alkaa 16 raskausviikko! 5 viikkoa enään rakenneultraan!!

 
Millassia fiiliksiä teillä oli kun pissasitte plussan? Olitteko peloissanne vai onnesta soikeana, vai jotain siltä väliltä?

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

TYTTÖ VAI POIKA?

Mulla on aina ollut jotenkin selvää se että ensinmäinen lapseni on tyttö. Kaikki unet jota olen ennen raskautta nähnyt on aina ensinmäiset lapseni olleet tyttöjä. Kaksi kertaa raskauden aikana olen nähnyt unta poika vauvasta. Mulla on vahva tyttö fiilis ollut siitä asti kuin tein plussan, isi ja äiti on myös tytön kannalla. J on vielä ihan ulapalla eikä tiedä yhtää kumpi sielä olisi, vaikka olen ehkä vähän iskustanut sen päähän ajatuksia pienestä tempperamenttisestä tuittupää prinsessasta. :-D

Pojan kanssa elämää pitäisi vähän harjoitella. Tytön kanssa kaikki olisi luontevaa ja olisin varmempi asioista. Oli sielä kuitenkin kumpi vain, on hän yhtä tervetullut ja pääasia että hän on terve <3

Tälläiset leikkimieliset testit on kivoja, ja oonkin tehnyt niitä paljon ja päätin tulla jakamaan yhden tänne teillekki. :-)


Jos kannat vatsaasi matalalla, vatsassasi on poika. Tyttövatsa on korkealla. /On kovin vaikea sanoa kun maha on vielä niin pieni mutta omaa silmääni se näyttää olevan vielä ainakin aika matalalla.


Jos kärsit pahoinvoinnista, vatsassasi on tyttö. Pojasta ei ole pahoinvointia.


Jos mielesi tekee suolaista, kertoo se pojasta. Tytön odottajat ovat persoja makealle.

Jos syöt paljon hedelmiä, on vauva tyttö. Pojan odottajille maittaa juusto ja liha.

Jos jalkasi ovat kylmemmät kuin normaalisti, odotat poikaa. Tytön odottajat eivät huomaa eroa.


Jos ylimääräinen paino kerääntyy vyötärölle sekä takapuoleen, on tuleva tyttö. Jos kaikki kertyy eteen on tulossa poika. / No nyt en osaa kyllä sanoa.. :-D


Jos rintasi eivät ole kasvaneet huomattavasti, on vatsassa poika. Nopea kasvu viittaa tyttöön.

Jos säärikarvojen kasvu on hitaampaa kuin aikaisemmin, odotat tyttöä. Jos vauhti kasvaa saatte pojan. / En ole huomannut eroa.

Jos olet rauhallinen ja hyväntuulinen, enteilee se poikaa. Kiukkuisuus kertoo tytöstä.

Jos käsien iho on aiempaa kuivempi, saatte pojan. Jos taas normaalia pehmeämpi, tytön.
Jos linea negreaa ei ole tai se ylettyy vain navan alapuolelle, odotatte tyttöä. Navan yli mennessä odotatte poikaa.


Arat ja verestävät ikenet viestivät tytöstä. Jos näin ei ole, on tulossa poika.

Tyttöä odottaessa äiti kärsii närästyksestä, pojasta ei näin ole.

Tyttö vie äidin kauneuden ja poika korostaa sitä.

Tämän mukaan tuli 3 poika lupausta & 9 tyttö lupausta, eli tämän testin mukaan meidän perhe täyttyisi yhdestä prinsessasta tammikuussa! Toki nämä on hömpänpömppä juttuja mutta kiva tehdä! :-)

Onko teillä pitäneet testit paikkaansa? Tai osuiko teidän fiilis sukupuolesta oikeaan?

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

IHAN KAMALA RASKAUS PAHOINVOINTI!!

Oon lukenut että raskauspahoinvointia on kuvattu elämän hirveimpänä darrana. Mutta mielummin täällä suunnalla otettais se maailman hirvein darra josta kärsitään max kaks päivää kun tästä ei ole mitään takeita että koska tämä loppuu. Mulle lupailtiin että kyllä sitten rv12 helpottaa, muutama päivä sitten työterveys lääkäri sanoi että rv 14 helpottaa - joo o.. Mä oon asennoitunut siihen että vasta tammikuussa helpottaa.

Sain tietää raskaudestani rv 5+2 & rv 5+4 alkoi tämä kamala pahoinvointi. Hyi että mä sanon. Sama olo kun olisi heilunut 10 kierrosta jossain pyörivässä huvipuisto laitteessa. Yrjö lentää, oksettaa, pyörryttää, olo on heikko ja todella huono. Tätä meni pari viikkoa kunnes ei enään pysynyt nesteetkään alhaalla ja pianhan siitä oltiin tipassa naisten sisätauti osastolla.
Tipassa mua nesteytettiin 4litralla!!! Se on iso määrä. Sain sairaalasta ekan pahoinvointi lääkkeen, primperan mutta musta tuntui että se teki olon vain huonommaksi. Tuli tosi väsynyt ja pöhnänen olo, jotenka en jatkanut niitten syömistä. Käytiin myös ostamassa apteekista pahoinvointi rannekkeet, mutta itselleni ne oli ihan yhtä tyhjän kanssa, en saannut niistäkään apua. Nesteet alkoi pysymään sisällä, olo oli silti kuin olisi pyörinyt sen 10 kierrosta huvipuiston laitteessa.

Rv 9 alkoi helpottamaan, se etova olo ja pyörrytys hävis ja pahan olon sai pitämään kurissa säännöllisillä syömisillä. Enään oksennettiin vain aamulla ja illalla. Kerkesin jo huokasta helpotuksesta. Mutta.... Rv 11 taas paheni olo, ja sillä tiellä edelleen ollaan. Pahimpina päivinä oksennetaan 5-10kertaa, mutta helpompina päivinä sen 1-2 kertaa. Olo on taas heikko ja tosi etova. Oon joutunut hakemaan saikkua koska töihin musta ei todellakaan ole. Tänään on tosin vika saikku päivä ja huomenna pitäis mennä aamuvuoroon, saas nähä kuinka kauan olo antaa periksi kunnes on pakko taas jäädä pois. Muutama päivä sitten sain toisen pahoinvointi lääkkeeni työterveyslääkäriltä, postafen mutta ei mitään hyötyä siitäkään..

En oo kahtee kuukauteen nähnyt ketään kavereita, mä en oo pystynyt ja tuntuu että oonkin jäännyt ihan yksin. Oon pääsääntöisesti ollut 2kk vain sänky - vessa - sohva - vessa - sänky välillä. Mitä nyt välissä yrittänyt töitä tehdä mutta kovin huonolla tuloksella. En oo jaksanut siivota, en oo jaksanut tiskata ja just yks päivä vein J:n luokse kauheen kassin likasia tiskejä sinne tiskiin kun hänellä on astianpesukone. :-D Suihkussa käydään just niin nopee kun mahdollista koska kuuma laittaa vaan oksentamaan ja saa aikaan tosi huonon olon. Käytännössä sä et kykene yhtään mihinkään, on ollut niitä päiviä kun J:n on pitänyt hakea mulle jääkaapista jotain koska oon ollu niin huono vointinen etten ole edes jääkaapille asti päässy. On ollut tosi hankalaa että yht'äkkiä onkin niin riippuvainen jostain toisesta kun oon aina ollut kovin itsenäinen ja halunnut tehdä asiat itse.
Oon oksentanut prisman parkkipaikalla, tienposkiin, parkkipaikoille, ravintolan seinustalle, työpaikan vessassa, harkka paikan vessassa, työterveyden vessassa, keskellä katua, ja monissa muissa paikoissa. Musta tuntuu että mä oon oikeesti jossain suljetulla ennenkun saan tän vauvan ulos itsestäni. Oon niin niin väsynyt tähän, niin epätoivonen, niin turhautunut ja ennenkaikkea vain niin väsynyt.

Mä vihaan tätä raskautta enkä häpeä sanoa sitä ääneen. Oon niitä ihmisiä kehen nää hormoonit vaikuttaa paljon. En tunne itseäni, kaikki ajatukset ja tunteet on kääntynyt ihan päälaelleen. Ja musta on tullut vain kamala hormooni hirviö. Raskaus on henkisesti niin paljon rankempaa kuin osasin ikinä uskoa. Haaveilen aina vain niin ihanasta ja helposta raskaudesta ja nyt harkitsen vakavasti että seuraavat lapset meidän perheeseen adoptoidaan eikä enään ikinä raskaana oloa.. :-D

Oliko teidän raskaudessa pahoinvointia, jos oli niin millaista ja mistä te koitte saavanne helpotusta?


ps. tänään juuri alkoi Rv 15 <3

pps. Niin niin paljon tsemppiä niille jotka kärsii yhtä hurjasta tai jopa pahemmasta pahoinvoinnista!

perjantai 14. heinäkuuta 2017

TIEDÄT OLEVASI RASKAANA KUN...

 ... Laitat herätyskellon soimaa 20minuuttia aikasemmin, jotta voit oksentaa ennen töihin menoa. - Täällä vaan tuo 20 minuuttia ei ihan taida riittää :-D

... Käyt yöllä vessassa, etkä saa sen jälkeen nukutuksi  koska tiedät, että puolen tunnin päästä joudut menemään kuitenkin uudestaan.

... Kun pudotat jotain lattialle, et nosta sitä ylös vaan odotat, kunnes miehesi pääsee töistä ja nostaa sen puolestasi. - Tämä täsmää vain puoliksi. Jos J sattuu olemaan vieressä nii pyydän häntä kyllä aika usein nostamaan jonkin asian puolestani (sillä seillaisestakin liikkeestä voin helposti pahoin.) mutta jos hän ei satu olemaan kotona tai olen omassa kodissani nii kyllä nostan sitten tavarat yksin enkä jää odottelemaan seuraavaa kertaa kun hän tulee :-D

... Alat itkeä koska jääkaapissa ei ole kurkkua. Ja lähetät miehen huoltoasemalle ostamaan sitä myöhään lauantai iltana. - Mun hakutoiveet on tainnut ajottua aikaseen aamuun kun olen oksentanut koko yön, tai muuten vain on ihan kamala olo. Top 3 listassa on ollut joqurttia, vispipuuroa ja muumilimua. Muumilimuun on raskauden aikana tullut himo!

... Heität koko illallisen roskiin koska kumppanisi ei vastannut kysymykseesi kolmen sekunnin kuluttua siitä, kun kysyit.

... Naurat, itket ja räjähdät - kaikki yhden minuutin sisää ja ilman selvää syytä. - !!!!!!

... Televisio ohjelmat ovat enimäkseen melko surullisia ja koskettavia. - Aika alussa raskautta katsoin yksi ilta Suomen ihanimpia häitä (? jotain hää ohjelmaa kuitenkin) koska muutakaan ei tullut. En siis ikinä ole mistää hääohjelmista innostunut tai mitään, mutta sinä iltana parruin koska morsiammen kaaso piti puheen...

... Kyyneleet nousevat silmiisi, kun näet vauvan. (Tätä tapahtui aina välillä ennen raskautta, mutta raskauden aikana ei kertaakaan. :-D)
... Kiroilet ja sadattelet miehesi ajettua liian nopeasti hidastustöyssyjen päältä, sillä virtsarakkosi liiskaantui ja pissasit housuun. -Ja koska ne töyssyt saa mut voimaan entistä huonommin tai jopa oksennuksen kurkkuun asti!!!!! Tätä J ei vieläkään ole oppinut. Vasta kun luon häneen murhaavan katseen, tulee - oho ainiin anteeksi! Jolloin on jo liian myöhäistä. 


... Aamiainen on jäähdytetty suklaapatukka ja lasi O'boyta. - Myönnän kyllä että jäähdytetty ruoka oli alussa todella rajun pahoinvoinnin aikana ihan ykkönen ja ainoa ruoka mitä meni alas mutta silti aamiaiseni ei vielä ole koskaan ollut noin outo :-D Oon pakastanut lähinnä viinirypäleitä ja vesimeloonia ja rouskutellut niitä sitten pahimpaan olooni.

... Kaikki ruoka on ällöttävää ja tulee ylös. - Kyllä. Kaikki ruoka etoo, eikä tee mieli mutta se mikä pysyy alhaalla ja mikä ei on ihan sattuman kauppaa.

... Et voi avata jääkaappia koska ''jokin'' sielä etoo ja saa vatsan vääntymään. -Nyt ymmärrän mistä jääkaapin hajusta kaikki raskaana olevat puhuvat!

... Paras ruoka on ruokaa, jota et ole koskaan ennen halunnut.

... Ihmettelet kuinka muut eivät ole löytäneet suolakurkun, marengin ja kerman kulinaarista yhdistelmää. (suolakurkut eivät kyllä vieläkään uppoa. Yök!)

... On täysin luonnollista istua ja rouskuttaa tuntikausia jääpaloja. - !!!! Kyllä kiitos.

... Olet niin pahoinvoiva että olet aikeissa oksentaa, mutta samalla himoitset suklaakeksejä.

... Itket kylpyhuoneen lattialla, koska miehesi ei heittänyt ruuan tähteitä pois ennen nukkumaan menoa ja ne ''haisevat'' talossa.  - Jokin kyllä J:n talossa haisee etovasti, mutta syy ei löydy roskista. Viimeksi eilen ''paasasin'' että tänne on pakko ostaa jokin ilmanraikastin tai hajustin koska tää haju saa mut voimaan pahoin. :-D

... Syömällä kookospalloja pääseet eroon pahoinvoinnista. (Toimisikin..)

... Syöt kanansiipiä ja juot ruokajuomana kaakaota.

... Syöt - koko ajan! - Ihan alussa raskautta mulla oli koko ajan niin kamala nälkä että siitäkin jo voin pahoin. Oli koko ajan syötävä jotain koska oli vain nälkä ja jotta en oksentaisi.

Löysin n. kuukausi takaperin tälläisiä hauskoja faktoja raskaana olemisesta ja halusin tulla jakamaan ne teillekkin tänne! :-D Mitä näistä oireista teillä on /on ollut? 

Ps. Nyt mulla on ihana uusi kannettava!!!

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

KUN KAHDESTA TULI KOLME.

Vihdoinkin asiasta saa puhua ja blogi hiljaisuus loppuu tähän. On ollut hankalaa olla kertomatta tänne oikeita kuulumisia ja päästä purkamaan ajatuksia. Tällä hetkellä viikkoja on nyt 13+3. Sain tietää raskaudestani kun olin viikoilla 5+2 & rv 5+4 alkoi tämä kamala raskauspahoinvointi jolla ei näy vieläkään loppua. Oloni on ollut todella huono enkä useampana päivänä ole päässyt vessaa pidemmälle. Siksi myös blogissani on ollut jäätävä hiljaisuus sillä mitään sosiaalisia suhteita whatsappia enempää ei ole tullut pidettyä. Raskauspahoinvoinnista on tulossa oma postauksensa.
Muita raskaus oireita tähän 13 viikkoon on mahtunut älyttömät iltaturvotukset. Mulla ei vielä oikeastaan vatsaa ole ollenkaan, mutta iltasin se turpoaa niin että voisi luulla sielä olevan kaksikin, koko ajan saa juosta pissalla, tai olla syömässä jotakin, ilman rintsikoita tuntuu kuin rinnat repeisi ihostaan ja suihkussa käyminenkin sattuu, mieliala muutoksista tai hormooneista puhumattakaan. :-D Oon alkanut mm. kaupan kassalla itkemään kuin pikkulapsi koska minulle ei myyty yksittäistä pillimehua vaan olisi pitänyt ostaa 6-pillimehun pakkaus, koska en löytänyt J:n koti seudulla läheisempään kauppaan, tai koska jokin asia on unohtunut kauppaan.
Raskaus tuli yllätyksenä, mutta pikkuhiljaa ollaan siihen alettu sopeutua ja J:n vaatehuoneesta löytyykin jo oma hylly vauvalle jossa on jopa jo muutama pussillinen vaatteita. Ollaan oltu malttamattomia! :-D Mutta raskauden tuomista fiiliksistä on myös tulossa erikseen oma postauksensa. En malta odottaa että pääsen kirjoittelemaan teille aiheesta enemmänkin!

Summa summarum meitä on tammikuussa kolme - me odotetaan vauvaa!! 
 ❤

maanantai 10. heinäkuuta 2017

KUVIA KULUNEELTA KUUKAUDELTA.

Mulla hajoaa joka elektroniikka käsiin! Puhelin vetelee viimeisiää, ja kone sanoi itsensä irti muutama viikkoa siten. Tällä hetkellä kirjoittelen teille kuulumisia J:n koneelta, ja tämä toki hidastaa entisestään bloggaamista. Tarkoitus olis hankkia pian uusi kone, mutta ainakin juuri nyt siihen ei vielä ole varaa.

Tälläinen kuva materiaali kertyy yleensä puhelimeen jo viikossa, mutta työt ja oma vointi arjessa on viennyt veronsa ja tosiaan tässä on kuukauden saldo puhelimen kätköstä! Kohta palataan taas toivottavasti normaaliin postaus rytmiin ja kuulette minusta enemmän! :-)

Kuluneen kuukauden aikana olen.... 
 // Me vietettiin aika ''tylsästi'' juhannus ja lähdettiin vain saunomaan J:n porukoitten puusaunaan. Meillä kummallakin oli koko juhannus töitä, jotenka mitään juhlia tai sen ihmeellisempiä ei voitu alkaa miettimään. // Juhannus herkuiksi J:n porukoille ja sielä juhlioille vietiin itse tehtyjä suklaakonvehteja, ja noita kyllä kehu kaikki. Ohje on ennenkin täällä blogin puolella vilahtanut ja löydätte sen tästä. // Käytiin katsomassa J:n kanssa kuun alussa tuo uusin itse ilkimys leffa, mutta mun makuun siinä oli ihan liian vähän minioneja ollaakseen hyvä lefffa! :-D
 // Ollaan käyty aamiaisella satamassa. // Isin vaimon tytön rippijuhlia vietettiin viime kuussa. // Isi oli perheensä kanssa reissussa muutama päivä takaperin ja kysyi josko me voitaisin pitää silmällä niiten karvaturria. Kerrankin kun meillä oli koira niin päätettiin lähteä Lapakistoon kunnon lenkille. // Mansikat & vanilija jäätelö - joka kesän ehdoton kombo!
// Hoideltiin yks aamupäivä muutamia asioita keskustassa ja päädyttiin lopuksi Kauppahalliin syömään lounasta. Rakastin ennen noita salaatteja, en tiennyt mitään parempaa. Mutta taso laski aivan huomattavasti kun omistajat vaihtuivat.. // Ollaan käyty myös Linnaistensuolla kävelemässä. // Työkaveri toi muutaman namin töihin että jaksaa iltavuorossa :-D // Sisko kävi Lontoossa sen miehen kanssa ja sain näin kivoja tuliaisia. Olin ihan sydänsilmä emoijia tosta Harry Potterin suklaasammakosta ja kuin pieni lapsi sitä avatessani. Ihan huippu! :-D


En siis toki ole lopettanut tai ole lopettamassa bloggaamista. Oma vointi arjessa on vaan ollut todella huono, jotenka olen yrittänyt vain selvitä töistä. Toivottavasti ymmärrätte! Palataan pian XX

Lukijat