sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

KAKS VIIVAA..

''Raskaana.. Ei voi olla... Onkohan tää testi viallinen? Onhan tää lojunut jo ainakin vuoden vessan kaapissa.. ''

Yritin soittaa J:lle töihin, mutta hän ei tietenkään vastannut ja soitin paniikissa äidille. Enhän mä tiennyt mihin neuvolaan edes kuulun? Äiti hihitteli puhelimessa jo kovaa vauhtia että hänestä tulee mummo. Just, ei paljon auttanut :-D

''Mitä mitä mitä mä teen? Eihän tän näin pitänyt mennä, en mä oo valmis, en mä osaa, en mä halua tätä.. ''

Abortti ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, sillä olen jo pienenä päättänyt että jos joskus tulen vahingossa raskaaksi, en aborttia tee. Luulin tietäväni vauvoista melkeen kaiken, opiskelenhan mä itse lapsia, olen haaveillut isosta perheestä 10vuotiaasta asti, ollut ensimmäinen kaveriporukasta joka lukee kaksplussaa, ja muita perhe lehtiä, katsonut vaikka mitä äiti ohjelmia, mutta kun olen tämän tilanteen edessä, mä olen ihan ulapalla..

''Mitä ominaisuuksia rattaissa täytyy olla? Entä turvakaukaloissa? Tai miten hyödyllinen sitteri oikeesti on? Kuinka usein lapsi syö, tai nukkuu, tai kakkaa, tai mikä on normaalia? ''

Kaikki mun läheiset ja jopa minä itse olen yllättynyt näistä mun negatiivisista ajatuksista, paniikista, ahdistuksesta. Sillä ainahan mä olen halunnut paljon lapsia ja nuorena. Olen itkenyt katkeruuttani kun kaverit ympärillä lisääntyy. Olen katsonut lapsia kaupoissa, huvipuistoissa, kaduilla haikein mielin, ja olen kokenut olevani jo valmis perheeseen, en koe että jäisin mistään paitsi vaikka vauva elämään tulisikin, mutta nyt kun itselleni on oma tulossa niin mä olen paniikissa ja ahdistunut.

''Miten mun ja J:n suhteen käy? Mehän ollaa oltu vasta puoli vuotta yhdessä. Asutaan erillää.  Entä synnytys??? Ohgood, kun pelkään sitä jo niin paljon. Mitä jos kaikki ei menekkään hyvin? Mitä jos en vaan jaksa ponnistaa sitä ulos, jos en vaan kertakaikkiaan jaksa?''

Silti joka aamu ensinmäisenä mä kurkkaan puhelimesta Vau.fi odotus sovelluksesta että mitä vauvalle tänään kuuluu? Ollaan J:n kanssa pyöritelty jo nimiä ja ollaan onneks aikalailla samaa mieltä niistä, ollaa katsottu jo  tarvikkeita, lasken tyyliin päiviä neuvoloihin ja ultriin, mietitty vähän että mihin tulisi hoitopyötä, mihin tulisi vauvan pinnasänky, minne tulisi mikäkin, ja tottakai täytyy pysähtyä kerran päivässä peilin eteen katsomaan onko se maha kasvanut. :-D

Blogini tulee tottakai tämän myötä muuttumaan. Oon tästä innoissani sillä pitkään blogini on seilannut tuuliajolla ilman mitään tiettyä genreä. Oon halunnut jo pitkään alkaa kirjoittamaan blogia raskaudesta, lapsista, lapsi arjesta mutta paha sitä on ollut aloittaa ilman sitä lasta.. :-D

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä postaus on kirjoitettu pari kuukautta sitten, eli muutamia viikkoja sen jälkeen kun sain tietää olevani raskaana ja lojunut sitten luonnoksissa. Kun aikaa on kulunut enemmän, alan jo olla tottunut tähän ajatukseen. Toki pelottaa ajoittain, mutta se on vain normaalia. Ja nyt on enemmänkin sellainen ajatus että kyllä kaikesta selvitään! Mutta halusin kuitenkin jakaa tämän postauksen koska tässä on näitä plussan pissanneen ajatuksia, mistä mielestäni puhutaan liian vähän. Siis näistä negatiivisen puolen fiiliksistä..

Eilen tunsin ekaa kertaa vauvan liikkeet, ja tänään on 15 viikkoa täynnä ja alkaa 16 raskausviikko! 5 viikkoa enään rakenneultraan!!

 
Millassia fiiliksiä teillä oli kun pissasitte plussan? Olitteko peloissanne vai onnesta soikeana, vai jotain siltä väliltä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukijat