torstai 31. elokuuta 2017

RASKAUS JA LIIKUNTA.


''Muista sitten liikkua!'' ''Pidä itsesi hyvässä kunnossa!'' ''Kun se auttaa sitten synnytyksessä ja sen palautumisessa...'' ''Kun äiti voi hyvin, voi lapsikin.'' ''Liiku, liiku, liiku!''

Sain kuulla kyseisiä lauseita sieltä täältä ja vähän joka suunnasta. Eihän kukaan pahaa tarkoittanut mutta silti olisi tehnyt mieli tiuskasta jokaiselle päin naamaa että - kokeileppa itse harrastaa jotain liikuntaa kun kaupassa käyntikin tuntuu maratoonilta, pysty asennossakin meinaat pyörtyä ja asut tyyliin vessassa oksentamassa.. 

Muistan vielä että liikunta oli mun ''sitten kun olen raskaana'' - listassa, ja pidänkin sitä tärkeänä osana raskauden ja lapsen hyvinvointia. Olen kokenut huonoa omaa tuntoa siitä etten ole pystynyt liikkumaan ja pitämään huolta itsestäni.

Nyt puolessa välissä raskautta olen alkanut huomaamaan että keho alkaa jo reagoimaan liikkeeseen ja rasitukseen mikä vielä vähemmän inspiroi lähtemään lenkille kun pahoinvoinnin selättäessä olo antaiskin myöten. Viime viikolla kokeilin J:n kanssa uintia, eikä tarvinut kuin muutama kierros altaan ympäri vetään niin alkoi jo vihlomaan ja pistelemään kohtua. Ei onneksi kovaa, eikä mitenkään että se olisi lamaannuttanut mut, mutta silti inhottavan tuntuisia.

Mä en ole koskaan saannut liikunnasta hyvää oloa. En ikinä ole nauttinut siitä. Enkä oikeestaan edes ymmärrä miten liikuntaa voisi jäädä koukkuun kun itselleni se on vain ahdistavaa ja pakko pullaa. Oonkin kokenut tärkeämmäksi raskauden aikana tehdä niitä asioita mistä oikeasti tykkää ja rentouttaa.

Käytiin viime viikolla J:n kanssa metsässä pienellä kävelyllä (virhe... Joka juurakkoa sai pelätä että koska niihin kompastuu ja lennän mahalleni.. :-D) ja samalla napsasin muutaman kuvan - sieltä se syksy tulee!

Miten te olette liikkuneet raskauden aikana? Oletteko huomanneet että siitä olisi ollut apua synnytyksessä ja palautumisessa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukijat