keskiviikko 27. syyskuuta 2017

AURINKOINEN SYYSPÄIVÄ MÖKILLÄ.


 Jos jokainen syksyn päivä olisi tälläinen, ei syksy olisi laisinkaan ahdistava tai masentava <3

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

VAUVA HANKINTOJA OSA 2.

Tänään pärähti 25 viikko käyntiin, 16 viikkoa laskettuun. Kun asettelin kaikkia näitä ihania vaatteita terassille kuvattavaksi meinasi itku tulla kun tajusin että herrajumala me puetaan kohta meidän poika näihin - ihan kohta hän on jo täällä!

Meillä on hirvee kasa jo vaatteita ja tarvikkeita mutta silti tuntuu että niitä vaatteita on pakko kahlia lisää, vaikka löysin tänään J:n kaapista HM pussin jossa oli vauvan vaatteita joita en edes muistanut olevan olemassakaan :-D Toki kaikki ei ole sitä 56 kokoa, vaan löytyy ihan 68cm asti.

Meidän pitäisi tehdä pientä inventaariota että mitä oikeesti tarvitaa vielä ja minkä verran. Satsi vauvan vaatteita on J:n häkki varastossa, sillä hänen luonaan on menossa putkiremontti ja J:n vaatehuone piti tyhjentää täysin. Mutta ainakin vielä hankinta listalla on ; unipesä, turvakaukalo, amme, yöpukuja pienelle, vauva peittoja & tietenkin lisää niitä vaatteita.

Mutta nyt niihin super söpöihin hankintoihin!
Citteriä hankkiessani ajatus ei ollut tälläisestä ollenkaan. Löydettiinkin tää vahingossa kierrellessämme Lempäälän Ideaparkissa. Hinta oli vain 32e, & tämä kuitenkin on ihan shut neutraali jotenka annoin periksi! :-D Myös leikkimatto ollaan hankittu, mutta se on J:n vanhemmilla remontin takia niin en sitä saannut tähän postaukseen kuvattua.
Tämä saatiin J:n äitiltä ja onkin tällä hetkellä ainoa yö/olo asu mikä meillä on. Ihanalla muumikuosilla tietty!
  Yks jos toinenkin ihana body.
Housuja & gollareita. Noi kettu pökät on ihan ehdottomasti mun lempparit. Voisin kahlia niitä kaappiini useammassakin koossa! :-D
Ihania lämpösiä pukuja ulko vaatteitten alle lämmittämään. Tuota gollari asua voi kyllä ihan sisälläkin käyttää, mutta tuossa toisessa on ihanan lämmin vuori sisällä.
 Sukkia ja tumppuja. Ostettuja ja meidän pojalle neulottuja.
En mä kestä näitä lämpösiä ulko pukuja <3

Ensinmäisen osan vauva hankinnoista voit käydä lukemassa tästä !

perjantai 22. syyskuuta 2017

E L Ä M Ä.

Elämän kauneus ja kauheus taitaa olla sen arvaamattomuudessa. Et koskaan tiedä mitä tänään, huomenna tai edes seuraavan tunnin päästä käy. Kenet tapaat, kenet menetät, mitä saavutat, mitä saat, kehen tutustut? Vaikka sinulla olisi suunnitelmia seuraavalle viidelle vuodelle voin melkein lyödä vetoa että elämällä on sulle ihan jotain muuta ja sekoittaa koko pakan. Se että onko se hyvää vai huonoa, viekö se sua eteenpäin vain pudottaa pohjan jalkojesi alta - sitä ei koskaan tiedä.

Siitä on nyt vähän päälle vuosi kun elämä sekoitti mun pakan. Mulla alkoi vuosi sitten elokuun lopussa hohun harjoittelu läheisessä sairaalassa. Siitä muutama päivä, mä näin J:n ensinmäistä kertaa. Hän ryntäsi kahvihuoneeseen iltavuoroon, haroi hiuksiaan nutturalle ja pahoitteli että oli myöhässä. Otti kahvia ja vilkaisi mua, koska olinhan uusi. Oma ohjaajani lähti sinä päivänä aikaisemmin töistä ja sanoi että viimeisen tunnin meen J:n matkassa. Lähdimme tekemää vaipanvaihto kierrosta. Aurinko paistoi J:n takaa kun juteltiin siitä mistä tullaan, missä ollaan, ja mitä tehdään. Arkisia juttuja. Ja kuin arvaamatta elämä oli jo päättänyt uuden suunnitelman.

Seuraavina päivinä tulit hymyillen käytävällä vastaa. Sen sun ihanan hymyn kanssa joka oli vähän flirttaileva. Sait perhosia vatsaani, sait minut kuin huomaamatta vastaamaan hymyysi. Enkä enään saannut sinua mielestäni. Ja vaikka yritin, en saannut sua enään mielestäni.

Alettiin tapailemaan töiden ulkopuolella. Kumpikin vain uskotellen että ollaan kavereita. Käytiin lenkillä, tulin katsomaan sun uutta kotia. Olit juuri ostanut oman kodin ja remontoinnut sitä. Et ollut vielä saannut sohvaa, jotenka maattiin lattialla ja katsottiin vain elämää, juteltiin monta tuntia aamuyön tunneille meidän elämästä, arvoista, ajatuksista, menneisyydestä, unelmista, haaveista.

Sinäkin kerroit haluavasi perheen. Nuorena. Arvomme oli samanlaiset, kummallakin omalla tavallaan karulla tavalla opettava menneisyys, et nauranu unelmilleni vaan uskoit siihen että mun on mahdollista toteuttaa niitä. Kuuntelit minua, tuijotit minua kahlitsevasti mutta ihanisti silmiin, muistit pieniäkin turhia asioita mitä olin sanonut.

Olen enemmän kuin kiitollinen että uskalsin melkeen vuosi sitten ottaa sen askeleen joka on viennyt mut nyt tähän elämäntilanteeseen. Tuo hiuksiaan nutturalle harova, flirttailevasti hymyilemä tyyppi on muutaman kuukauden päästä avomieheni, ja tammikuussa lapseni isä. Emme suunnitelleet todellakaan asioitten tapahtuvan näin nopeasti. Mutta taas elämä päätti puuttua peliin toukokuisena aamuna plussan muotona pissatikussa.

Suhteemme ei ole myöskään ollut helppo. Oikeastaan kovin myrskyinen. On ollut yhtä tunteitten vuoristorataa. Lähinnä minun osaltani. Olen halunnut vetäytyä yksin, olen joutunut kokoamaan itseni uudestaan, olen joutunut tietyllä tapaa tutustumaan itseeni uudestaan. Olen joutunut tottua ottamaan vastaani kunnioittavaa ja rakastavaa kohtelua - ja voin kertoa että se on ollut pirun hankalaa. Olen joutunut tottumaan siihen että minulla ja minun tunteilla on oikeasti väliä, olen joutunut tottumaan siihen että minua ei paineta enään alaspäin, olen joutunut tottumaan siihen että kun minulta kysytään asioita että vastauksellani on oikeasti väliä, eikä sitä kysytä vain kohteliaisuudesta. 

Olen aivan älyttömän onnellinen ja kiitollinen siitä että juuri J tulee olemaan lapseni isä - en voisi kuvitella ketään parempaa siihen rooliin. J on ollut alusta asti mukana raskaudessa, eikä hetkeäkään ole ajatellut lähtevänsä, eikä minun ole kertaakaan tarvitunut sitä tosissaan pelätä. Oli sanomattakin selvää että pidämme tämän ihmeen.

Kun voin ensimmäiset 4kuukautta todella todella huonosti, oli J se joka auttoi mua. Teki ruokaa, kävi kaupassa milloin minkäkin pienen asian takia joka mahdollisesti helpotti mun oloa, hän toi mulle omaan kotiin ruokaa kun voin niin huonosti etten päässyt kotoa hakemaan tai tekemään itse ruokaa. Hän on ollut suunnattoman suuri tuki jo nyt. Enkä osaa edes ajatella kuinka suuri tuki hän tulee olemaan vauva arjessa. Olen niin onnekas että olen tehnyt lapsen ihmisen kanssa jota oikeasti kiinnostaa olla mukana ja osallisena vauvan tulossa ja elämässä.

Alle vuodessa minulla on yht'äkkiä jotain mistä olen haaveillut jo 10vuotiaasta lähtien, jotain mitä voisin sanoa että ''nyt minulla on kaikki tähän hetkeen.'' <3

Uskaltakaa sanoa elämän mahdollisuuksiin ja käänteisiin kyllä. Voitte päästä vaikka minne. <3

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

RASKAUS ODOTUKSET VS TODELLISUUS.


Ruokavalio - Sitten kun tulen raskaaksi syön vain terveellisesti. Jätän herkut, roskaruuat ja syön vain luomua. Joopajoo. Ensimmäinen kuukaus meni tosi tarkasti katsoessa mitä suuhun pistän (tosin se oli aivan sama kun oksensin kaiken kuitenkin ulos..) Mutta tiputukseen joutuessani lääkäri sanoi että ''syö vaikka pelkkiä mehujäätelöitä jos ne uppoaa. Nyt ei oo väliä onko se ruoka niin terveellistä. Tärkeintä on että saat edes jotain ravintoa alas.'' Ja sen jälkeen onkin tullut syötyä herkkujakin.

Liikunta - Sitten kun tulen raskaaksi niin käyn kaiken maailman jumpissa. Koska enhän halua ylimääräsiä kiloja ja se tekee vauvallekkin hyvää! Jepjep.. ekat neljä, melkee viis kuukautta meni vessan lattialla ja sängyn pohjalla oksentaessa. Ja nyt imuroinnin jälkeen oon kipee koko päivän ja kilsan kävelyn jälkeen alkaa jo sattumaan. Kuka oikeesti pystyy harrastamaan liikuntaa raskaana?

Pukeutuminen - Sitten kun tulen raskaaksi niin pukedun mahaa korostaviin vaatteisiin ja oon niin nättinä. Hmm.. Äitiysvaate valikoima on todella huono. Ei löydy mitää kivaa. Kaikki puristaa. Mikää ei näytä hyvältä. Oon ihan ryhävalas. & parhaimmaksi oon todennu jotkut yli isot pieru oloasut.

Hehku & kehonkuva - Sitten kun tulen raskaaksi, niin vaan hehkun ja olen ekaa kertaa ikinä kaunis. Enkä koskaan lihava, vaa raskaana. Pyh ja pah. Tosi hehkun kun oksennusta on hiuksissa ja oon turvonnu sotanorsu. Ja en muka lihava? Kun juuri sitähän mä olen! :-D ainakin alkuraskaudessa olo oli oikeesti niin ryhävalas. Mahaa ei vielä näkynyt mutta olin turvonnu ja olo oli varmaan lihavampi ku ikinä.

Synnytys - Okei se sattuu. Mutta se on vaan kipua. Kyllä sen kestää ihanan asian takia. Meen sinne ja ponnistan sen maailmaan ja that's it. Ei ei ei mä en tuu selvii, mä kuolen, mä  k u o l e n.


Mitä en osannut edes odottaa raskaudelta?
Sitä miten hiton hankalaa tää on henkisesti. En osannut odottaa hormooneita jotka tekee musta ihmisen mitä en halua olla, en osannut odottaa näin kamalaa pahoinvointia, en osannut odottaa etten olekkaa raskaudesta niin onnellinen kun olin aina ajatellut ja odottanut, en osannut odottaa sitä että koko ajatusmaailmani heittää kuperkeikkaa, en osannut odottaa näitä kipuja, en osannut odottaa sitä miten kehon muuttuminen on vaikuttanut muhun, en osannut odottaa että raskaus on oikeesti näin raskasta, en osannut odottaa sitä miten paljon tulee lapsuudesta asioita mieleen ja miten sitä alkaa käsittelemään, en osannut odottaa että vihaan raskaana olemista, en osannut odottaa raskaudelta mitään mitä se on minulle tähän mennessä antanut.


116 päivää laskettuun. Poika on tervetullut maailmaan heti kuin on kehittynyt täysi aikaiseksi. En yhtään pane pahitteeks parin viikon ennenaikaisuutta! :-D

Onko teillä raskaus eronnut paljonkin siitä mitä olet kuvitellut sen olevan?

tiistai 12. syyskuuta 2017

MAAILMAN KAUNEIN JA IHANIN VAUVAKIRJA!

Joku ehkä muistaakin mun mainitsevan että vauva hankinnoissa väri maailmana toimii hyvin neutraalit, beigeet ja sukupuolettomat värit - niin myös vauvakirjassa! Oon törmännyt kyseisen kirjaan alku raskaudessani, ja ihastuin siihen heti! Oon aina ollut sellainen että jos jotain oikeasti haluan niin mun on pakko saada se.

Kuitenkin kova hinta (45e) vauvakirjasta sai minut etsimään ja katselemaan muita vaihtoehtoja. Halusin vauvakirjan olevan simppeli, kaunis, paljon tilaa kirjoittaa sillä halusin kirjoittaa raskaus ajan juttuja myös ylös. Tässä ihanassa vauvakirjassa on nämä kaikki mahdollista! Yritin karsia kriteereitä pois mutta en vain löytänyt mitään mikä olisi kolahtanut, ollu hyvä tai saannut tätä ihanaa kirjaa pois mielestäni.
Tässä vauvakirjassa on kauniita, visuaalisia kuvia ja tämä alkaa jo raskaus ajasta kaksi vuotiaaseen asti. Bloggaajan lapsi tuskin tulee välttymään kameran linssin puolella olemista ja tähän kirjaan on tehty runsaasti tilaa kuville. Rakastuin siihen että jokaisen kuukauden kohdalle on kuvalle/kuville tarkoitettu sivu.

Tälleen raskaana oon ollut vielä enemmän kiinnostuneempi siitä mitä äitin odotus hetkiin kuului kun hän minua odotti. Äiti ei luonnollisestikkaan muista kaikkea, jotenka olisi ollut ihanaa jos äitilläkin olisi ollut asioita jossain ylhäällä mihin palata myöhemmin muistelemaan odotus aikaa.
Tilasin kyseisen kirjan raskauskeijulta sunnuntaina ja jo tänään sain hakea sen hymyissä suin! Kipitin kotiin niin nopeasti kuin raskaana oleva nainen voi kipittää, ja kun pääsin hypistelemään tätä niin koko kirjan hinta ei enään harmittanut pätkääkään. Ihan melkein herkistyy tätä lukiessa ja täyttäessä.

Ja miten ihanassa paketissa tämä tulikaan! Pelkkää pahvilaatikkoa voi käyttää sisustuselementtinä :-D Ei sitä ainakaan roskiin raaski heittää.

Ja ei, tämä ei ole yhteistyöpostaus - olen vain onnellinen ja tyytyväinen tilaaja <3

lauantai 9. syyskuuta 2017

KÄNNYKÄN KÄTKÖISTÄ.

// Kävin viime viikolla kaverini luona jolla on 4kk vanha poika, & 1,5v vanha poika. On kyllä arvokasta että piiristä löytyy äiti kamuja <3 // Parisen viikkoa sitten Salpaus järjesti jonkin sortin kylä juhlat ja sielä oli Ellinoora esiintymässä. // Kävin kahvilla viime viikolla toisen äiti kaverin kanssa ja poikettiin samalla kaupassa. Kokonainen lohi oli niin hyvässä alennuksessa että tälläisen lohi haukan oli pakko ostaa se! J ei vain ollut yhtä innoissaan perkaus duunistaan :-D
 // Täällä Lahdessa oli alku kuusta sataman yö, jossa oli tivoli. Käytiin J:n ja äitin kanssa lauantaina katsomassa ilotulitus ja lähdettiin pois. Tunti sielä kerettiin kököttää ja se riitti. Ei kyllä tullut yhtään ikävä nuoruus aikoja:-D // Samana iltana kun lähdettiin tivoliin oli todella kaunis taivas, mietittii että liekö ilotulituksia näkee ollenkaan mutta nopeasti tuli pimeää. // Sain kukkia <3 // Oon myös aika onnekas siitä että olen saannut opiskella näin hyvän tyypin kanssa!
 // Lähettiin torstaina viemää J:n porukoita lentokentälle kun he lähtivät lomalle lämpimään. Käytiin samalla reissulla syömässä Vapianossa. Oikeesti, maailman parasta pastaa. Voin suositella koko sydämestäni ihan jokaiselle. Jopa sellaiselle joka ei kauheammin pastan ystävä ole, koska tämän jälkeen olet! ;-) // J on viikon porukoillaan, kun sielä on kaksi koiraa ja J:llä on omassa kodissaan menossa putkiremontti niin niitä koiria ei voi ottaa J:n luokse. Hänen porukoilla on iso vanha omakotitalo, eli sielä pitää polttaa takkaa että tupa lämpiää. Ja että mä rakastan takka tulta <3 // Tietysti eiliseen iltaan kuului myös vain elämää ! // Sain tänään aamupalan sänkyyn <3
// Pari pötsi kuvaa tietty. :-D Tuntuu että aika vain matelee. Voitais ihan hyvin hypätä aikakoneella pari kuukautta eteenpäin. Oon aina ollut tosi kärsimätön tyyppi kaiken kivan odottelun suhteen. Tää 9kuukauden odotus ei yhtään sovi mulle, raastaa hermoja ja kärsivällisyyttä. :-D Muutama ihan selkeä potkun oon jo saannut tuntea ja huomenna alkaa 23 raskausviikko! // Tilasin raskauskeijulta tuollaisen ihanan raskauskorun. Ihan mun näköinen ja siitä päivästä lähtien kun posti sen toi, on se roikkunut kaulassani!

torstai 7. syyskuuta 2017

TERVETULOA SYKSY!

Syksyn on voinnut jo tovin haistaa kirpeissä aamuissa ja illoissa, puitten lehdet on alkanut pikkuhiljaa vaihtamaan väriä ja villapaidat on saannut kaivaa kaapista esille. Syksy on aina ollut mulle ns. uuden alkua. Mutta myös olen ajoittain pelännyt syksyä, sillä yleensä voin huonointen masennuksen suhteen. Vaikka oonkin saannut terveen paperit miltein kaksi vuotta sitten, niin kyllä mä edelleen oon syksysin pelännyt että alkaako se kaikki nyt uudestaan.

J mainitsi yksi ilta kotimatkalla että tää syksy on niin ahdistavaa aikaa kun on niin synkkää. Ja silloin havahduin siihen etten ole kerennyt ollenkaan tänä vuonna pelkäämään oman voinnin romahdustani. Olen kaivannut syksyä lähinnä huonovointisuuteni takia, raikkaalla ja viileällä ilmalla on helpompi hengittää. Ja onhan jokainen kuukausi taas lähempänä vuoden vaihetta.
Täällä on myös yksi kynttilöiden suurpolttaja ja rakastan kun syksyllä niitä voi alkaa polttamaan. J:n kodissa on pieni terassi takapihalla ja oon hankkinut sinne kauan haluamani pallovalot jotka ei ole vain löytänyt paikkaa täältä minun pienestä yksiöstäni. Tuolla ne ovat taas täydelliset! Minusta on myös ihanaa kun saa kietoutua lämpöiseen vilttiin, juomaan teetä tai kaakaota ja katsomaan hömppä leffoja.

Tämä syksy tulee menemään täysin koulu jutuissa. Viimeisiä viedään ja paljon on puuhaa. En voi uskoa että syksyn jälkeen olen valmis lähihoitaja ja jään äitiyslomalle. Elämässä tulee niin hurjan paljon uusia ja tuntemattomia juttuja.

Syksy ei koskaan ole ollut lempi vuodenaikani ja olen joka vuosi ollut valmis jatkamaan kesää monella kuukaudella, mutta tänä vuonna, syksy on erittäin tervetullut! <3

tiistai 5. syyskuuta 2017

RASKAUS AJAN PUKEUTUMINEN.


Mä oon ollu aina tosi tarkka siitä mitä päälleni puen. Pienenä tyttönä en suostunut edes pikkareita jalkaan pistää jos ne ei miellytytänyt mun silmää. Niimpä isi lopetti mulle vaatteitten ostamisen hyvin pian ja joutui ottaa mut aina mukaan ostoksille. :-D Ja tänä päivänäkään en saa isiltä vaatteitta esim joululahjaksi, ELLEN ole tarkoin kertonut minkä haluan miljoonan kuvan kera että hän varmasti osaa ostaa oikean.

Mä rakastan neuleita. Niitä mulla on kaappi täynnä, mutta niissäkin olen todella tarkka. Esim, en voi netistä tilata neuleita koska en tiedä materiaalia. Jos neule on vähänkin liian kova omaa makuuni, jää se kauppaa. Talvitakit on aina ollut mulle ongelma, en ikinä ole löytänyt mieluista missä en näyttäisi 50kiloa lihavammalta, farkuissa on omat ongelmansa, jos ne ei istu täysin jäävät nekin kauppaan.

Raskaus on tuonnut kuitenkin oman vaikeutensa lähikuukausien pukeutumiseen. Valikoima on to-del-la suppea ja huono. Kuukauden verran menin kahdella eri paidalla ja legginsseillä. Kuitenkin sen jälkeen yksitoikkoinen pukeutuminen alkoi tympiä ja ostin raskausajan farkut jolloin yläosa valikoima on paljon isompi, sillä mahani puolesta en vielä tarvitse äitiyspaitoja.

Kuitenkin ilmat alkavat viilenemään ja tarvitsen syystakin. Kiertelin, kiertelin ja etsiskelin muttei Lahden kauppakeskuksista löytänyt mitää kivaa. Ideaparkissa käydessämme törmäsin veromodassa tälläiseen harmaaseen syystakkiin. Tämän malliset takit ei koskaan ole ollut oikein mua, mutta maha pitää saada lämpöiseen niin en voi enää hyppiä mulle tutussa ja turvallisessa bomber takissa.

Ja tämähän ei siis ole äitiystakki, jotenka nappasin suosiolla muutaman koon isomman takin että vielä loppu syksystä mahtuisi toivonmukaan! + Tämä ei ole pahan näköinen ilman mahaakaan, eli menee vielä kyllä raskauden jälkeenkin! ;-) Vielä olisi talvitakin osto edessä ja odotoan sitä jo kauhulla, se tuskin voi enään olla jokin muu kuin äitiys puolelta.

Todellisuudessahan heti kotiin tullessani heitän vaatteet ensinmäisenä pois ja kaivan kaapista pieru verkkari asun :-D

Miten raskausajan pukeutuminen vaikutti sinuun? Oliko helppo löytää mieluisia vaatteita vai tuskailitko myös niitten kanssa?

lauantai 2. syyskuuta 2017

IT'S A...

Meillä oli rakenneultra torstaina, jota oltiin odotettu koko kuukausi. Itselläni oli todella tyttöfiilis, läheiseni oli sitä mieltä että kyllä sieltä tyttö tulee, kaikissa unissa lapsi oli tyttö, testit viittasi tyttöön, ja no olin vain varma asiasta.

Sukupuolen toivominen tuntuu olevan hirvee tabu, mutta kyllä minä toivoin tyttöä. Sillä tyttö tuntuisi jotenkin luontevammalta koska olenhan itse nainen. Tiedän mistä tytöt tykkää, ja osaan leikkiä prinsessoilla ja nukeilla. Toki eihän sukupuoli millään tavalla määritä lapsen mieltymyksiä.

Ultrassa kaikki oli hyvin ja niin niinkuin pitää. Kasvoi viikkojen mukaisesti, ja availi sielä jalkojaan niin innokkaasti että sukupuoli oli selvillä jo minuutin jälkeen ultraamisesta. Meidän perhe tulee kasvamaan tammikuussa pienellä..........
prinssillä Kyllä siinä menin aika hiljaiseks ja J hihkui munkin puolesta että jesjes:-D Ensinmäiseni ajatus oli että ''apua, miten mä osaan olla pojan kanssa? Miten mä osaan hoitaa sitä? Se tulee varmaan istumaan terapian penkillä kun äiti ei leiki, kun ei äiti osaa...''

Olin aluksi tosi pettynyt ja mietin että miten tämä on edes mahdollista.. Ja huoneesta päästyämme purshkahdin itkuu ja mietin vain että miten ihmeessä pystyn olemaan hyvä äiti kun en tiedä pojista mitään. Miten pystyisin tarjoamaan sille kaiken parhaan kun en vaan osaa olla poikien kanssa.


Helpotti kun sain sanoa J:lle ääneen rehellisesti miltä musta tuntuu ja itkeä rauhassa. Lähdettiin sairaalasta ostamaan pojalle lisää vaatteita ja muutama ihan selkeästi pojan vaate sieltä tarttui mukaan. Ostosten lomassa huomasin ettei mua enään haitannut ollenkaan että meille on tulossa poika.

Meille kuitenkin tulee kaikesta huolimatta ihana terve lapsi, ja se on tärkeintä!

Oletteko te tuntenut pettymystä vauvan sukupuolesta?
Kuinka nopeasti se on mennyt ohi?

Lukijat