lauantai 2. syyskuuta 2017

IT'S A...

Meillä oli rakenneultra torstaina, jota oltiin odotettu koko kuukausi. Itselläni oli todella tyttöfiilis, läheiseni oli sitä mieltä että kyllä sieltä tyttö tulee, kaikissa unissa lapsi oli tyttö, testit viittasi tyttöön, ja no olin vain varma asiasta.

Sukupuolen toivominen tuntuu olevan hirvee tabu, mutta kyllä minä toivoin tyttöä. Sillä tyttö tuntuisi jotenkin luontevammalta koska olenhan itse nainen. Tiedän mistä tytöt tykkää, ja osaan leikkiä prinsessoilla ja nukeilla. Toki eihän sukupuoli millään tavalla määritä lapsen mieltymyksiä.

Ultrassa kaikki oli hyvin ja niin niinkuin pitää. Kasvoi viikkojen mukaisesti, ja availi sielä jalkojaan niin innokkaasti että sukupuoli oli selvillä jo minuutin jälkeen ultraamisesta. Meidän perhe tulee kasvamaan tammikuussa pienellä..........
prinssillä Kyllä siinä menin aika hiljaiseks ja J hihkui munkin puolesta että jesjes:-D Ensinmäiseni ajatus oli että ''apua, miten mä osaan olla pojan kanssa? Miten mä osaan hoitaa sitä? Se tulee varmaan istumaan terapian penkillä kun äiti ei leiki, kun ei äiti osaa...''

Olin aluksi tosi pettynyt ja mietin että miten tämä on edes mahdollista.. Ja huoneesta päästyämme purshkahdin itkuu ja mietin vain että miten ihmeessä pystyn olemaan hyvä äiti kun en tiedä pojista mitään. Miten pystyisin tarjoamaan sille kaiken parhaan kun en vaan osaa olla poikien kanssa.


Helpotti kun sain sanoa J:lle ääneen rehellisesti miltä musta tuntuu ja itkeä rauhassa. Lähdettiin sairaalasta ostamaan pojalle lisää vaatteita ja muutama ihan selkeästi pojan vaate sieltä tarttui mukaan. Ostosten lomassa huomasin ettei mua enään haitannut ollenkaan että meille on tulossa poika.

Meille kuitenkin tulee kaikesta huolimatta ihana terve lapsi, ja se on tärkeintä!

Oletteko te tuntenut pettymystä vauvan sukupuolesta?
Kuinka nopeasti se on mennyt ohi?

8 kommenttia:

  1. Mulla on vähän samanlainen kokemus. Oli todella tyttöfiilis, puhuin tytöstä ja olin nähnyt aina itseni tytön äitinä. Kaikki kaveripiirissämme oli saaneet pelkkiä tyttöjä, joten en edes osannut ajatella vaihtoehtoa poika, kun ei kellään muullakaan ollut. Noh, ultrassa näkyi todella lähes satavarmasti poika. Olin varautunut siihen, mutta silti kyynel vierähti poskelleni. En voinut reaktiolle mitään. Häpesin sitä, sillä en halunnut ajatella etten halua poikaa, en vain tiennyt miksi reagoin niin. Pääasia, että lapsi oli terve. Sillä ajatuksella pääsin "pettymyksestä" yli. Ja nyt kun olen puolitoista vuotta ollut pojan äiti, en osais edes ajatella, että lapseni olisi tyttö! Kyllä pojat on niin ihania ja kultasia <3 Tsemppiä odotukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mäki häpesin omaa reaktiotani, koska eihän sillä oikeesti ole väliä. Lapsihan on terve ja se on tärkeintä. Mutta jotenkin vain tunsin näin.. Kiitos! :-)

      Poista
  2. Pojatkin ovat ihania! Kunhan olet rakastava ja läsnäoleva äiti, se riittää. Sinä pärjäät kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En epäile asiaa ollenkaan etteikö pojatkin olisi ihania, siitä ei ole kysymys. Tyttö olisi vain ollut luontevampi. Tuo asia ei sukupuolta katso <3 Kiitos!

      Poista
  3. Mä toivoin ekasta lapsesta poikaa, oli niin vahva poikafiilis. Sit kuulin että se on tyttö ja hetken olin ihmeissään/pettyny, mutta kohta tuntui jo luonnolliselta ja ihanalta. Sit kun aloin oottaan toista, olinki varma että se on myös tyttö, koska raskaudet oli todella samanlaiset. Jossain mielessä sit toivoinki toista tyttöä, oli niin tuttua olla tytön äiti :D No, selviskin että on poika tulos, ja hetken olin myös vähän "pettynyt". Parin päivän päästä olinki jo aivan innoissaan ja pääsin osteleen ihania poikien vaatteita <3 ja kun nyt on tuo poika ollu vajaan vuoden, oon niiiin onnellinen pojasta <3 Eli mun kokemuksen mukaan niihin toiveisiin vaikuttaa paljo just se, että kumpi "olo" on, et kumpi ois tulossa.. ja sit sitä vaan rakastuu niin lujaa että on ilonen että se lapsi on just se mitä on, sukupuolineen kaikkineen <3 ja nyt jos mietin et saisin viel kolmannen lapsen, ni toivon siitäki kyl poikaa, olis sit pikku veljeskaksikko <3 mut taas jos tuliski tyttö, se ois varmasti aivan yhtä ihana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, näinhän se varmaan menee! ;-)

      Poista
  4. Todellakin saa kertoa jos on pettynyt, tunteistaan pitää saada puhua. Minulle oli ultrassa pettymys kun selvisi, että esikoinen tulisi olemaan poika. Pettymys meni ohi varmaan lopullisesti sitten kun poika syntyi <3 Oli nin ihanaa saada terve (poika)vauva. Tänä päivänä meillä onkin sekä prinssi että prinsessa. Kaikki on nyt täydellistä. Tsemppiä odotukseen, pettymys kaa laantuu aivan varmasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näimpä. Oon ihan samaa mieltä! Kiitos :-)

      Poista

Lukijat