RASKAUS ODOTUKSET VS TODELLISUUS.


Ruokavalio - Sitten kun tulen raskaaksi syön vain terveellisesti. Jätän herkut, roskaruuat ja syön vain luomua. Joopajoo. Ensimmäinen kuukaus meni tosi tarkasti katsoessa mitä suuhun pistän (tosin se oli aivan sama kun oksensin kaiken kuitenkin ulos..) Mutta tiputukseen joutuessani lääkäri sanoi että ''syö vaikka pelkkiä mehujäätelöitä jos ne uppoaa. Nyt ei oo väliä onko se ruoka niin terveellistä. Tärkeintä on että saat edes jotain ravintoa alas.'' Ja sen jälkeen onkin tullut syötyä herkkujakin.

Liikunta - Sitten kun tulen raskaaksi niin käyn kaiken maailman jumpissa. Koska enhän halua ylimääräsiä kiloja ja se tekee vauvallekkin hyvää! Jepjep.. ekat neljä, melkee viis kuukautta meni vessan lattialla ja sängyn pohjalla oksentaessa. Ja nyt imuroinnin jälkeen oon kipee koko päivän ja kilsan kävelyn jälkeen alkaa jo sattumaan. Kuka oikeesti pystyy harrastamaan liikuntaa raskaana?

Pukeutuminen - Sitten kun tulen raskaaksi niin pukedun mahaa korostaviin vaatteisiin ja oon niin nättinä. Hmm.. Äitiysvaate valikoima on todella huono. Ei löydy mitää kivaa. Kaikki puristaa. Mikää ei näytä hyvältä. Oon ihan ryhävalas. & parhaimmaksi oon todennu jotkut yli isot pieru oloasut.

Hehku & kehonkuva - Sitten kun tulen raskaaksi, niin vaan hehkun ja olen ekaa kertaa ikinä kaunis. Enkä koskaan lihava, vaa raskaana. Pyh ja pah. Tosi hehkun kun oksennusta on hiuksissa ja oon turvonnu sotanorsu. Ja en muka lihava? Kun juuri sitähän mä olen! :-D ainakin alkuraskaudessa olo oli oikeesti niin ryhävalas. Mahaa ei vielä näkynyt mutta olin turvonnu ja olo oli varmaan lihavampi ku ikinä.

Synnytys - Okei se sattuu. Mutta se on vaan kipua. Kyllä sen kestää ihanan asian takia. Meen sinne ja ponnistan sen maailmaan ja that's it. Ei ei ei mä en tuu selvii, mä kuolen, mä  k u o l e n.


Mitä en osannut edes odottaa raskaudelta?
Sitä miten hiton hankalaa tää on henkisesti. En osannut odottaa hormooneita jotka tekee musta ihmisen mitä en halua olla, en osannut odottaa näin kamalaa pahoinvointia, en osannut odottaa etten olekkaa raskaudesta niin onnellinen kun olin aina ajatellut ja odottanut, en osannut odottaa sitä että koko ajatusmaailmani heittää kuperkeikkaa, en osannut odottaa näitä kipuja, en osannut odottaa sitä miten kehon muuttuminen on vaikuttanut muhun, en osannut odottaa että raskaus on oikeesti näin raskasta, en osannut odottaa sitä miten paljon tulee lapsuudesta asioita mieleen ja miten sitä alkaa käsittelemään, en osannut odottaa että vihaan raskaana olemista, en osannut odottaa raskaudelta mitään mitä se on minulle tähän mennessä antanut.


116 päivää laskettuun. Poika on tervetullut maailmaan heti kuin on kehittynyt täysi aikaiseksi. En yhtään pane pahitteeks parin viikon ennenaikaisuutta! :-D

Onko teillä raskaus eronnut paljonkin siitä mitä olet kuvitellut sen olevan?
10 kommenttia on "RASKAUS ODOTUKSET VS TODELLISUUS."
  1. Tämä oli kivaa luettavaa! Raskausaikana elin itse aika hetkessä josta johtuen mulla ei juurikaan ollut suuria kuvitelmia sen suhteen. Ehkä pieni ajatus juurikin äitiysvaatteisiin pukeutumisesta ja siitä kuinka kivalle ne näyttäisivät päällä, kävi mielessä mut todellisuudessa vain harvat mammavaatteet päälleni mitenkään istuivat ja omistinkin niitä loppupeleissä vain muutaman kappaleen :D
    Synnytystä ei kannata etukäteen miettiä, se menee niinkuin on mennäkseen ja vauva tulee maailmaan tavalla tai toisella :)

    Jonnana.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! haha joo sama mammavaate ongelma täällä päin. :-D Sais kyllä laajentaa valikoimaansa!

      Poista
  2. Kyllä todellakin. Olin kuullut ja lukenut eri raskausoireista mutta ne kaikki 1100 oiretta/särkyä/kipua yllätti todella. Varsinkin kun ystävillä oli helpot raskaudet kaikin puolin en osannut odottaa kuinka sekä henkisesti että fyysisesti raskaus oli raskasta aikaa! Mm. Oksensin vko 23 asti, olin väsynyt alusta loppuun saakka ja hyvä että pääsin kävelemään liitoskivuilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näimpä. Kuulostaa tutulta. Ai apua.. Musta tuntu että yksikin lisä päivä oksentelua olis tappanut mut, en olis varmaa enään hengissä jos mulla olis kestänyt sitä kamalinta pahoinvointia viikolle 23. huhhu.

      Poista
  3. Oon rv 22 enkä oo oksentanut kertaakaan, treenaan samalla tavalla ku aikaisemmin ja muutenkin olo mitä mainioin. Kaikki tää oireettomuus saa mut epäilemään koko ajan että onko sikiö elossa yms vaikka ultrissa nähtiin että kovasti porskuttaa ja kasvaa! Joskus jopa toivon että olispa paha olo.. :D neuvolasta tosin sanottiin että osalla on oireettomia raskauksia. Pitäis varmaa vaa nauttia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä en mä kestä! Oon niin kateellinen! Nauti todellakin! Mutta tosiaa ymmärrän tuon pelonkin että onkohan kaikki hyvin, kun tosiaa oireita ei ole.

      Poista
  4. Täällä ihan päinvastainen kokemus :D Odotuksena oli et oksettaisi ja vikalla kolmanneksella olisi tosi väsynyt ja tukala olo mutta tää on kyllä kaikkea muuta. Ihanan helppo raskaus, ainoat oireet ekan kolmanneksen tajuton väsymys jolloin nukuin koko vapaa-ajan ja sitten sen jälkeen alkoi närästys. Muuten olo on mitä mainioin, hyvin jaksaa vielä käydä töissä ja treenata. Tänäänkin (33+3) tuli reippailtua koiran kanssa kansallispuistossa 15km :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä!! 15kilometriä!!! Joo ei tulis ikinä kuulookaan! :-D Ihanaa että jotkut oikeesti voi näin hyvin. Mustaki olisi ihanaa pystyä liikkumaan ihan lapsen hyvinvoinnin takia mutta esim tuossa muutama ilta sitten en voinnut vaihtaa edes asentoa ilman että piti päästää joku tuskan vinkasu samalla. Ihan hassua miten raskaus esiintyy niin eri tavoin eri ihmisillä.

      Poista
  5. Moi,

    I feel you!

    Mulla ei onneksi ole lähellekään yhtä pahat pahoinvoinnit kuin sulla, mutta nyt menossa 15. viikko ja about kymmenen näistä ollut kestokrapulassa. Yököttää, etoo, väsyttää ja ällöttää. Uutena nyt pari viikkoa ollut jatkuva päänsärky.

    Maha on jo tässä kohdin niin iso, ettei meinaa mahtua vaatteisiin. Ja muuallekin on kertynyt ties mitä nestettä ja höttöä. Että ole tässä sitten hehkuvana kun naama kalpeana vaappuu töihin.

    Mutta en valita. Pieni ihme kuitenkin tulossa ja suhteellisen vähällä selvitty. Ja ehkä tämä tästä helpottaa koko ajan.

    Paljon tsemppiä sulle myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan tuon kestokrapulan,ja tuon päänsärynkin. ''ihanat'' alkuraskauden oireet! Pystyn niin samaistumaan suhun, haha:-D Voin kertoa että kun vielä jaksat 5 viikkoa niin olonkin pitäisi tasaantua. Ei toki kaikilla, mutta jotenkin kuullut paljon sitä että keskiraskaus on sitä helpointa ja ihaninta aikaa. Ihanasta en omalla kohdallani tiedä, mutta ainakin helpompaa kun oireet on tasaantunut kun hormoonitkin on :-)

      Poista

Lukijat