KIRJE POJALLENI.

Hei sinä pieni poikamme sielä mahassani. Ilmotit meille tulostasi toukokuisena aamuna plussan muotona pissatikussa. Tikkuun pamahti plussa niin nopeasti etten kerennyt edes sitä laskemaan kädestäni lavuaarin tasolle odottamaan tulosta. Siitä ei ollut epäilystäkään että asustit masussani. Isäsi oli töissä enkä saannut häntä kiinni, jotenka soitin seuraavaksi heti äitilleni sinun mummollesi joka hihitteli vain puhelimessa että hänestä tulee pian mummo. Isäsi tuli töistä heti mun luo, vaikka seurustelua ei ollut kuin 4kk takana oli meille kummallekkin sanomatta selvää että pidämme sinut. Ajoimme samana päivänä illemmalla kertomaan isälleni, eli sinun vaarillesi tulostasi. Hän nimesi sinut naperoksi ja varasi sinun ensimmäisen sauna kerran itselleen. Siskoni, eli tätisi tarvi vielä vähän totuttelua että hänen pikkusiskonsa on raskaana ja että sinä olet tulossa maailmaan. Isäsi vanhemmat, eli sinun mummi ja pappa alkoivat myös odottamaan sinua innoissaan.

Meillä meni tovi jos toinenkin ymmärtää mitä tässä on tapahtumassa. Teit raskauden todelliseksi heti parin päivän jälkeen plussasta - sillä kahlitsit minut halailemaan vessanpönttöä seuraavaksi 5kuukaudeksi. Ensimmäinen ultra oli kun olin vasta rv 9+3 ja olit vain muutamia millejä pitkä, mutta silti liikuit kohdussa jo todella vilkaasti ja sydämesi löi. Emme vieläkään oikein ymmärtänyt isäsi kanssa että mahassani asuu ihmisen alku joka me ollaan saatu aikaseksi. Ihmisen alku josta on puolet äitiäsi ja puolet isääsi. Tuijotimme hämmästyneinä ultrakuvan näyttöä, isäsi sanoi että näytät saksanpähkinältä, ja olimme helpottuneita että kaikki oli sinulla hyvin.

Rv 15 tunsin ensimmäisesi hennot liikkeesi, mutta vasta viikolla n.22 aloin tuntemaan sinua päivittäin. Rv. 20+5 oli rakenneultra jolloin saimme tietää sukupuolesi. Minä olin ihan varma että olet tyttö, isäsi taas veikkasi poikaa ihan vain ollakseen kanssani erimieltä :-D Ensimmäiseksi ajattelin että mitä minä sillä pojalla teen, kun enhän mä tiedä mistä pojat tykkää? Mutta nyt en osaisi ajatellakkaan että minusta tulisi tytön äiti. Isäsi tykkäsi jutella sinulle mahan läpi ja kuunnella mahani päältä sinua. Rv 26 isäsi tunsi sinut ensimmäisen kerran, hän yritti kuunnella sinua kun monotit häntä sitten suoraan poskeen. Isäsi myös tykkää paljon pussailla äitisi vatsaa, tänäänkin ennen töihin lähtöä tuli antamaan vielä sinulle pusun. Ehkä tunnet isin pusut jo? Ja tiesithän että isäsi on maailman paras isä juuri sinulle! Hän odottaa sinua innoissaan ja miettii mitä kaikkea hän sinulle opettaa ja minne kaikki alle hän sinua viekään. Parempaa, huolehtivampaa ja rakastavampaa isää et voisi saadakkaan! 
Meitä jännittää isäsi kanssa että kummalta näytät enemmän? Viimeisimmässä ultrassa sinulla oli ihan isäsi nenä ja äitisi huulet, olit niin todellinen siinä ruudulla. Aivan pieni ihminen jo <3 Meitä jännittää myös nähdä millainen tyyppi olet luonteeltasi, mitä perit äidiltäsi ja mitä isältäsi? Toivon että saat äidiltäsi itsepäisyyttä ja tempperamenttiä mennä elämässä eteenpäin vaikka joku yrittäisikin sulle sanoa ettei susta ole siihen. Sillä tempperamentillä ja itsepäisyydellään äitisikin on saannut unelmiaan toteutettua. Mutta toivon kuitenkin että perit isäsi rauhallisuutta, ja tillannetajua. 

Me toivomme isäsi kanssa että osaisimme luoda sinulle kodin johon sinun on aina helppo tulla, että osaisimme välittää sinulle kuinka paljon rakastamme sinua, kuinka hyväksymme sinut sellaisena kuin olet ja kuinka aina voit kertoa ihan mitä tahansa. Ei ole asiaa jota et voisi isällesi tai äidillesi kertoa. Toivoisin että voisin kääriä sinut pumpuliin ja pitää piilossa pahalta maailmalta, mutta se paha maailma myös opettaa sinulle valtavasti asioita. Mutta mitä ikinä käykään, me seisomme sinun tukenasi. Olet ihana, ainutlaatuinen, arvokas ja meidän oma poikamme. 

Tätä kirjettä kirjottaessani sinulle olen Rv31+5. Olen ollut raskaana 222päivää ja 58 päivää jäljellä laskettuun aikaasi, 14.1.2018. Raskaus on ollut hankala niin fyysisesti kuin henkisestikkin, olen joutunut käymään läpi asioita jotta voisin olla sinulle parempi äiti. Olen joutunut tekemään raskaita oivalluksia ja joustamaan periaatteistani. Meillä täällä on kaikki sinua varten valmiina muutamaa vaatetta lukuunottamatta. Toki vielä pitää vähän asioita järjestää oikeille paikoille. Ilmoitat itsestäsi jo hyvin selkeästi ja tunnen sinut jo mahani läpi. Olet kohta jo melkein kaksi kiloinen jäbän alku ja n. 40cm pitkä.

Me täällä jännitämme ja odotamme että koska oikein saavut maailmaan tehdäksesi meistä vanhempia ja perheen. Onkohan sinulla tukkaa tai miltä ensi parkaisusi kuulostaa? Miltä sinä tunnut ja kuinka pieni oletkaan? Koko lähi sukusi odottaa sinua innoissaan  - tervetuloa maailmaan pieni heti kuin olet valmis! 

Rakkaudella äitisi xx
3 kommenttia on "KIRJE POJALLENI."

Lukijat