tiistai 14. marraskuuta 2017

TASAN 2KK LASKETTUUN - RV 32

Täällä on alkanut sunnuntaina Rv 32, eli nyt menään rv 31+2. Vauva on jo n. 1800g ja 40cm. Toki viime ultrassa painoarvio oli n. 100g enemmän mitä näissä sovelluksissa lukee, mutta kutakuinkin tämän kokoinen poika sielä jumpsuttaa. Vauvan kaikki viisi aistia on nyt kehittynyt ja sisäelimet ottavat vielä loppu spurttia.

Liitoskivut ja kivut alkaa olla jo todellinen vaiva kun asennon vaihtamiseen kuuluu perinteisen muutaman sekunnin sijasta puolisen minuuttia ainakin. Heti kun puuhaat vähän ahkerammin tai on ollut raskaampi päivä alkaa harjoitus supistukset, ja oot aivan poikki! Eilen olin hoitelemassa asioita pitkin kylää kuusi tuntia, loppu ilta meni harkkasupistuksien kanssa sohvalla. Eli keho alkaa jo rasittumaan pienistä jutuista. Alkuraskauden pahoinvointi pyrkii tulemaan takaisin, raajat alkaa olemaan turvonneita jo, & yöt ovat katkonaisempia eli keho valmistuu valvomiseen,  mutta muuten en oikeastaan mitään uusia oireita oo havainnut tulevan.

Vauvan liikkeet ja potkut ovat jo selviä ja vahvoja. Välillä vauva oleskelee niin tuossa masun pinnalla että hänet tuntee siitä läpi. Tää on musta aina yhtää ihmeellistä ja hykertelen vaan kun tunnustelen häntä. Toki mä en yhtään osaa sanoa että mikä raaja siinä mun käden alla mahdollisesti on, mutta ei se haittaa :-D Ihan yhtä kummallista joka kerta. Vauvalla ei ole mitään tiettyä rytmiä tullut milloin hän liikkuisi aktiivisemmin ja milloin hänellä on uni jaksoja. Toisena päivänä hän saattaa olla virkeimmillään illasta, kun toisena jo heti aamusta, joskus hän saattaa jyskyttää lähes taukoamatta koko päivän. 
Tasan kaksi kuukautta laskettuun.. Hui.. Toisaaltaan se kauhistuttaa minua vain ajatuksena että mitäpä jos vauva ottaakin varaslähdön ja ei olla kerittykkään laittaa kaikkea hänelle tänne kuntoon. Mutta toisaaltaan huokaisen helpotuksesta, sillä en jaksaisi olla enään yhtään kauempaa raskaana!! Toki tiedostan mahdolliset 2 viikkoa lasketusta yli... Synnytys ei lainkaan pelota mua enään, pikemminkin olen sillä asenteella että '' hitto sattu mitä sattu mutta sitten tämä kaikki on ohi.''  & voisin lähteä synnyttämään tämän ulos vaikka heti! Eli omasta puolestani poika on tervetullut maailmaan heti kuin on siihen anatomisesti valmis. Muutama viikko vielä siihen etappiin.

Kohta hän on täällä, kohta meistä tulee vanhempia ja perhe. Niin utopiselta se tuntuu vieläkin ettei sitä oo jotenkin yhtään osannut sisäistää. Mutta me täällä ollaan valmiita uuteen elämän alkuun vaikka kummallakaan ei ole käsitystäkään siitä mitä se tulee olemaan.

Oliko teillä ajatusta mitä elämä tulisi olemaan vauvan syntymän jälkeen? Oliko vauva arki samanlaista kun ajattelitkin, vai yllättikö se jossain?

4 kommenttia:

  1. Esikoinen yllätti meidät kun ilmoitti tulostaan. Olimme eläneet opiskelija-elämää vailla huolia. Onneksi oli odotusaika, jolloin sai miettiä millainen vanhempi haluaa olla ja tehdä tarpeelliset hankinnat vauvalle. Vauvan synnyttyä äitiys tuntui maailman luonnollisimmalta asialta. En osaa sanoa vastasiko todellisuus mielikuvia, joita oli odotusaikana ollut tulevasta vauva-arjesta. Sanoisin et jonkin verran on hyvä etukäteen pohtia millaista elämä mahtaa olla uuden perheenjäsenen kanssa ja loput palaset loksahtaa paikoilleen sit vauvan synnyttyä. Kaikkea hyvää loppuraskauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä - onneksi on odotusaika!:-D Vaikka en nauti yhtää olla raskaana mutta onni kuitenkin että tässä on tämä 9kk aikaa miettiä juurikin noita asioita ja valmistella kotia vauvaa varten ja ylipäätään sopeutua siihen että nyt se tulee!

      Näin minäkin toivon että vauva raivaa tiensä arkeen ja kaikki muu sen ympärillä menee omalla painollaan ja asiat loksahtaa paikoilleen.

      Kiitos! :)

      Poista
  2. Vauva-arki oli paljon, paljon, paljon raskaampaa kuin osasin kuvitella. (tähän se silmät ristissä oleva hymiö..) Poika on nyt 1v4kk ja itse olen 25.. Olin toki ajatellut etukäteen, että vauva-arki sisältää myös niitä väsyttäviä ja vaikeita hetkiä, mutta se yllätti silti. Se, miten _kokonaisvaltaista_ vauvan hoitaminen on, konkretisoitui aivan uudella tavalla vasta syntymän jälkeen. Nykyään menee jo paljon helpommin, mutta vauvana poitsu oli tosi itkuinen ja kitisi paljon. Mutta ihana poika meillä on kaikesta huolimatta!<3 Tsemppiä hirmuisesti loppuodotukseen ja vauva-arkeen! :)

    VastaaPoista
  3. Täällä on jo valmiiksi maalattu kauhu skenaariot ja valmistuttu niihin, mutta luulempa että sen rankkuus yllättä minutkin silti!

    Kiitos! :-)

    VastaaPoista

Lukijat