MITÄ OPIN RASKAUDESTA?

Vaikka raskauteni on ollut todella rankka, enkä toivoisi kenellekkään samanlaista matkaa, koen silti oppineeni siitä muutamia tärkeitä seikkoja, jotka pitäisi muistaa elämässä ilman raskauttaki. Halusin tulla jakamaan ne teidän kanssa!


1. Lepää - Oon itse ollut aina sellainen tyyppi että meen sata lasissa, mielummin haalin itselleni monta asiaa tehtäväksi, ja oon ollut luonteeltanikin aina enemmän menevää ja energistä tyyppiä. Mutta raskauteni on pakottanut mut lepäämään, pakottanut mut pysähtymään ja pakottanut mut ottaa aikaa. Vaikka olisi tehnyt mieli tehdä asioita ja sanoa että ''joo mä hoidan!'' niin sen sijasta on joutunutkin sanomaan etten mä pysty ja jäänny kotiin lepäämään ja menemään täysin kehon ehdoilla. Mulla on jokainen päivä tosi erinlainen olojen mukaan, toisena päivänä paha olo on niin kamalaa ettei voi tehdä mitää, toisena päivänä on ihan kamalat liitoskivut että ei edes huvita lähteä tekemään mitään kun liikkuminen sattuu niin paljon. Tästä syystä en voi sopia edes mitään menoja tai kaveri tapaamisia etukäteen, vaan täytyy mennä päivä kerrallaan -kehoa kuunnellen.

2. Ota apu vastaan - Mä on myös aina ollut sellainen tyyppi joka hoitaa asiat itse. ''Mä pärjään, en tarvi apua, kenenkään velvollisuus ei ole auttaa mua, mä en ole riippuvainen kenestäkään.'' Tästä päähän pinttymästä oon joutunut opettelemaan pois jo alkuraskaudessa. Kun et itse päässy välillä edes jääkaapille, taikka vessaan oksentamaan, kaupasta ja ruuan teosta puhumattakaan on silloin ollut pakko hyväksyä apua. Myöhemmin sain raskaudessa nostelukiellon ja näin ollen tarvin apua jopa kaupassa käymiseen jos piti isompia ruokaostoksia tehdä. Ja näin loppua kohden liitoskivut on ajoittan sitä luokkaa ettei kylkeäkään käännetä enään yksin. On pakosti joutunut ottamaan apua vastaan ja olemaan ''heikompi'' ja toisten armoilla. Mutta koska jääräpää olen, luulen että raskauden jälkeen porskutan ihan yhtä itsepäisesti yksin selviten kaikesta. Mutta voikun oppisin sillointällöin ottamaan sen avun vastaan enkä vain yritä pärjätä yksin hampaat irvessä. Myös vauvan hoito taitaa olla aika hyvä koulu avun vastaanottamiseen?


3. Liikkuminen ilman kipuja -
& ihan arkisien asioiden tekeminen ilman kipua. En muista enään edes miltä tuntuu olla ilman mahaa, sitä että joku painaa koko ajan jostain tuolta sisuskaluista ja kylkiluista, kun saat henkeä ilman että tuntuu ku oisit kala kuivalla maalla, kun kävely oli kevyttä, reipasta ja kivutonta, kun ylös nouseminen, kyljen kääntö ja asennon vaihtaminen tapahtui sekunnissa eikä minuutissa hirveen puuskuttamisen ja irvistämisen kera, kun mahduit omiin vaatteisiin tai ylipäätään vaatteisiin, kun yöunet tarkoitti oikeesti nukkumista eikä torkkumista vessakäyntien välissä, eikä olo ollut koko ajan oikeasti näin vaikea, kipee ja tuskanen.

4. Oman kehon arvostaminen -
Mikä meissä ihmisissä on että omassa kehossa on aina jotain vikaa ennenkuin mennään pahempaa suuntaan ja todetaan että ''oikeestaan entinen kehoni oli ihan kiva'' ?
Viimesen kolmanneks aikana kun poitsu ottaa kasvuspurttia masussa niin on se myös näkynyt minussa. Ja niinkuin aijemmassa postauksessa blogissani olen puhunut että oma keho on alkanut ahdistamaan ja hävettämään yhtä paljon kuin syömishäiriön aikaa, on se oma vanha keho alkanut ajatuksena ja vanhojen kuvien perusteella olemaan kiva vaikka sillä hetkellä se oma keho on ollut muuta. Enkä tiedä tulenko koskaan enään synnytyksen jälkeen olemaan samoissa mittakaavoissa kuin ennen raskautta, mutta olen aika varma että raskauden jälkeen osaan olla lempeämpi omaa kehoani kohtaa.

Millaisia oivalluksia sinä olet ymmärtänyt raskauden aikana?
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti

Lukijat