VALMIS LÄHIHOITAJA TÄÄLLÄ MOI!

Meidän perheessä on kaksi lasta, minulla on isosisko. Siskoni on aina ollut kovin kiltti pienenä ja helppo hoitoinen. Minä olen ollut sitten se vaativampi, ihan senkin takia että olin koliikki lapsi, mutta myöskin sen takia että olen pienestä pitäen ollut hyvin tietoinen siitä mitä haluan ja itsepäinen tekemään sen eteen asioita ja menemään läpi vaikka punaisen kiven. Mummini on kerran sanonut että minulla ei ole mitään hätää, tulen aina pärjäämään elämässäni tempperamenttisuuden ja itsepäisyyteni takia. Vahva luonne on meidän Nikkien suvun suku ''vika''. 

Mä olin kymmenen kun ilmoitin ekan kerran että musta tulee tarhatäti. Eikä sen jälkeen vaihtunut vastaus kun minulta kysyttiin että mitä tahdon tehdä isona? Mä hain lähihoitajaksi KUUSI kertaa (joista 5 hylättiin ihan matikan takia..) ja odotin kouluun pääsyä KOLME vuotta. Silloin kun omat ikäseni valmistui ammattiin, mä pääsin vasta aloittamaan opiskelut mun omaan unelma-ammattiin. Kolmen vuoden aikana mä kävin AVA:n, yhtenä vuonna en päässyt minnekkään ja sitten opiskelin liiketaloutta vuoden. En halunnut enään istua kotona tekemättä mitään ja halusin että minulla on varasuunnitelma, vaikken suostunut vastaukseen että tulevaisuudessa en koskaan tulisi tekemään lähihoitajan työtä. Hain jatkuvalla syötöllä uudestaan ja uudestaan pääsykokeisiin.
Mä en ole koskaan lähtenyt valitsemaan ammattia sen takia mistä saisi eniten palkkaa tai missä riittäisi varmasti töitä. Eihän kymmenen vuotias sellaista osannut edes vielä ajatella. Jotenkin lähihoitajan ammatti oli vain itsestäänselvyys, kutsumus ammatti ja jotenkin osa mua vaikken vielä valmis ollutkaan tai päivääkään sitä opiskellut. Olen aina ollut perheemme hoitovietti. Mä tykkäsin aina hoitaa ja huolehtia kun joku meidän perheestä sairasti. Jos näin voi sanoa, lähihoitajuus on osa mun persoona.

Mä koen olevani hirveän etuoikeutettu että saan tulevaisuudessa tehdä työtä jota mä rakastan.
Tiedän etten varmasti tule rakastamaan jokaista työpäivää, mutta siitä olen varma että silti jokaisen työpäivän jälkeen mä voin seistä sanojeni takana, siitä että mä rakastan työtäni. Ekaa kertaa mä rakastin opiskella, ekaa kertaa mä olin koulussa hyvä ja omassa elementissäni siinä mitä tein.

Matka unelma ammattiin valmistuminen ei ole ollut kuitenkaan helppo. Mukautettu matikka on mulla ysin todistuksessa 5. Hahmotushäiriöni takia matikka on aina ollut todella hankalaa. Lääkelaskuja päntättii puoli vuotta ennen koetta, kokeen sain vikalla mahdollisuus kerralla läpi, enkä osannut kuin itkeä onnesta että nyt musta varmasti tulee lähihoitaja. Viimeisillä metreillä raskauteni oli laittaa stopin valmistumiselle tänä vuonna. Keho kävi fyysisesti niin äärirajoilla etten pystynyt tekemään edes täyttä päivää.
Mutta kuitenkin, nyt mä olen tässä mistä olen haaveillut kymmen vuotiaasta asti : LÄHIHOITAJA joka on suuntautunut lapsiin ja nuoriin. Ja vielä joskus lähihoitaja joka on suuntautunut myös sairaanhoitoon ja huolenpitoon. Mutta sen unelman aika on myöhemmin kun saan eka pojan (ja mahdolliset muut lapset. :-D) siihen ikää, että minun on mahdollista lähteä tekemään vuorotyötä. Mutta juuri nyt, ja juuri tällä hetkellä tämä riittää mulle mainiosti.
Uskokaa itseenne ja unelmiinne, vaikka sinne asti pääseminen vaatisi vähän enemmän ja veisi aikaa vähän enemmän. Älkää luovuttako, ja älkää uskoko vaikka joku sanoisikin ettei teistä ole kyseiseen asiaan!

Kaikista vaikeuksista huolimatta MÄ TEIN SEN !
Terveisin - unelma ammatissaan valmis lähihoitaja, joka tulee tekemään työtään rakkaudesta lajiin. Ikuisesti kiitollinen ja onnellinen tästä ammatista, mahdollisuudesta tehdä juuri tätä työtä.
6 kommenttia on "VALMIS LÄHIHOITAJA TÄÄLLÄ MOI!"
  1. Kiva postaus, itelläkin oppimisvaikeuksia, koska todettiin pienenä lievä dysfasia, mutta sensijasta aion hakee ens keväällä kampaaja kouluun, vaikka jotkut vähättelee asioita. Kannattaa siis uskoo ittees ja mennä unelmia kohti!:) Tällähetkellä on jo kokin paperit.

    VastaaPoista
  2. Tosi hieno teksti! Isot onnittelut :) Hymy nousi kasvoille kun tätä luin. Itselläni ensi keväänä on neljäs kerta kun haen lukemaan eritysopettajaksi. Moni on sanonut minulle, että hae alalle, johon on helpompi päästä. Kuulema muuten en ole töissä vielä yli kolmekymppisenäkään. Jokaisella kerralla on jäänyt alle pisteen päähän, mutta ensi vuonna on mun vuosi! Ja tsemppiä sulle loppu raskauteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :-)

      Tietty joku vara suunnitelma kannattaa olla koska sinne unelma alalle pääseminen voi viedä oman aikansa, mutta siihen en kannusta että jättäisit kokonaan yrittämättä muutaman hylätyn vastauksen jälkeen tai sen jälkeen mitä ympärillä sulle sanotaan.

      Teet töitä yli puolet elämästä, silloin sen täytyy olla myös työtä jota tykkää tehdä ja johon on intohimo <3 toki joo voit tehdä jotain ihan kura työtä joka sua ei kiinnosta pätkääkään, mutta kuinka mielekästä elämäsi sitten olisi?

      Tsemppiä sulle paljon seuraaviin kokeisiin! <3

      Poista
  3. Paljon onnea valmistuneelle! ♥ Mä oon tiennyt 8.-luokasta asti, että haluan myös tulla työskentelemään tulevaisuudessa päiväkodissa. Niinpä hain lukion jälkeen nyt viime keväänä sosionomiksi, mutta mullakin tyssäsi koko homma matikan osioon.. Kesällä tutustuin muihin vaihtoehtoihin ja päädyin sitten hakemaan lastenohjaajaksi ja pääsin sisään! Nyt on ensimmäinen työharjoittelu päiväkodissa takana ja tää harjoittelu vahvisti kyllä sitä, että tää on se homma jota haluan tulevaisuudessa tehdä. Unelmiin pitää kyllä aina uskoa, eikä pidä luovuttaa vaikka ensimmäisellä kerralla ei onnistukaan ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä ihana kuulla!! Ihan huippua! Kova työ tullaan palkitsemaan! <3

      Poista

Lukijat