KUN IMETTÄMINEN AHDISTAA.

Se tulee aallon lailla, pyyhkäsee yli ja tuntuu liian ahdistavalta ja painavalta. Vatsassa muljahtaa ja oksennus pyrkii suuhun. Tekisi mieli itkeä. Ihan kuin olisin tehnyt jotain ihan hirveää, ja muistan sen sillä sekunnilla. Tuntuu että hengitys lamaantuu. Ja niinkuin aallolla on tapana - se on pian poissa. Tunnetta kestää max minuutin. Se tulee hetkeä ennen kuin maito nousee rintoihin, pumpatessa ja imettäessä.

En tiedä olenko liian vaarallisilla vesillä kun sanon tästä ääneen, imettäminen kun on aihe josta saadaa aina kohu aikaseksi. Kuitenkin, olen aina puhunut suoraan asioista, niistä vaikeimmistakin. 
Poika osaa hienosti imuotteen, viihtyy rinnalla ja se tuo hänelle turvaa. Kuitenkin nämä imetyshetket ei ole mulle niin ihania. Mä en tykkää yhtään imettämisestä. Saat olla lähes koko ajan vaihtamassa liivejä ja suojuksia, oot ihan maidossa ja haiset kilsan päähän ummehtuneelta maidolta, lakanat on maidossa, vauvan vaatteet on maidossa varsinki jos omaa suihku tissit, kuitenkin kaikkein ahdistavammalta tuntuu että olet niin sidoksissa vauvaa. Imetät sen 5min-4h putkee riippuen päivästä ja mihinkään et pääse, joudut pumppaamaan maitoa pulloon jos haluat edes saunassa käydä, ja aina se olet sinä joka joutuu automaattisesti menemää kun vauva itkee nälkää tai turvattomuutta. Ja ''parhaimmassa'' tapauksessa vauva pysyy tyytyväisenä sen muutaman minuutin kun huutaa uudestaan tissille ja viettää siinä tunteja.

En kuitenkaan haluisi lopettaa imettämistä vaikka itse en siitä nautikkaan. Tarkoitukseni olisi imettää ekat 6kk ja sitten alotella rinnalle myös kiinteitä. Koen että velvollisuuteni aikuisena ja vanhempana on koittaa sietää ahdistuksen tunteita ja tarjota pojalleni parasta. Älkääkä ymmärtäkö väärin - en tuomitse niitä jotka syystä taikka toisesta käyttää korvikkeita, ihan yhtä hyvin niillä kasvaa ja kehittyy, mutta kerta kun mulla maitoa tulee ja imetys onnistuu niin en näe omalla kohdalla syytä antaa pojalleni korvikkeita vaikka se tuntuisikin minusta helpommalta..

Mä aloin sitten googlaamaan että onko näin vahva ahdistuksen tunne normaalia ja löytyisikö jotain keinoja lieventää tätä ahdistusta. Törmäsin D-MER termiin jossa on kyse hormoonista joka tuottaa negatiivisia tunteita imetyksen aikana taikka juuri ennen maidon nousua rintoihin.

''D-MER tulee sanoista Dysphoric Milk Ejection Reflex, ja se tarkoittaa kirjaimellisesti juuri ennen tai maidon herumisen aikana tulevia negatiivisia tunteita, jotka kestävät muutamasta kymmenestä sekunnista muutamaan minuuttiin.''

''Joillain D-MER alkaa hyvin varhaisessa vaiheessa ja on hävinnyt ennen kuin vauva on kolmikuinen. Toisilla tila jatkuu siihen asti, että lapsi vieroitetaan riippumatta lapsen iästä. Kuitenkin monien äitien on sitä helpompi tätä ahdistuksen tunnetta imetyskerran alkaessa on kestää ja sietää, mitä vanhemmaksi vauva tulee.''

Oli todella helpottavaa lukea että en ole yksin eikä minussa ole mitään vikaa. Toiminta on täysin hormonaalinen eikä siihen voi itse vaikuttaa. Eli naiset, älkää lannistuko tai kokeko huonoa omatuntoa jos koette samoja fiiliksiä. <3

Oletteko te törmännyt D-MER:ää?
Onko teillä samoja fiiliksiä imetyksen suhteen vai nautitteko niistä hetkistä?

Helpottaako teillä oloon mikään?
4 kommenttia on "KUN IMETTÄMINEN AHDISTAA."
  1. Samoja fiiliksiä.. kun olet niin sidoksissa toiseen niin ahdistavaa vaikka sitä pientä rakastaa ylikaiken.. hyvin ristiriitaista eikö? et pääse mihinkään ja mä viereksuin julki imetystä niin silläkään vähällä "päässy" mihkää, tunsin itseni niin itsepäiseksi ja huonoksi äidiksi kun en pystynyt siihen vaikka muut pystyi.. ja tosiaan kun maitoa on joka puolella vaikkei ollut edes suihku tissit.. sitä vaan tulvii rinnoista ja heräät märästä lammikosta aamulla.. no lopulta mä lopetin imetyksen kun vauva oli 4kk, kun lopetin mulle tuli niin paha olo, ikävöin ihan mielettömästi niitä ihania imetyshetkiä!! Sydäntä särkevää oli kun ei saanut enää sitä samanlaista tunnetta..ja siitä tuli syyllinen olo.. nyt vauva jää paitsi äidin rakkaudesta, (saahan se sitä muutenkin kuin imettämällä) Koitin vain ajatella että "hei hienoa sä imetit 4kk! Vaikkei sulla ollut hajuakaan kuinka kauan imetät ja imetätkö ollenkaan! Ole ylpeä itestäs" lapsi kasvaa hyvin korvikkeellakin, ja kun äiti voi hyvin niin voi lapsikin! Meidän äitien täytyy olla sen verta itsepäisiä että muistamme myös oman hyvinvoinnin ja olla lukematta kaikkea mitä netissä puhutaan.. "olet huono äiti jos et imetä 6kk edes" -tyyliin. Todella hyvä kirjoitus! Ja anteeksi sekava kommentti❤❤❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Julki imetyksessä täysin samat ajatukset, en oo vielä uskaltanut lähteä minnekkää kaupungille pienen kanssa koska pelottaa että missä mä oikee sitten imetän?? Tiedän etten voi loppu elämäkseni tänne seinien sisään jäädä mutta kun.... ymmärrät varmaan.

      Ihania viimeiset lauseesi <3 Kiitos!

      Poista
  2. Itsellä oli samantapaisia fiiliksiä imetyksen alkutaipaleella, lievempiä, mutta oli kuitenkin. Varsinkin,kun ensimmäiset pari kuukautta imettäminen teki todella kipeetä ja maitoa ei myöskään tullut riittävästi, vaan joka kerta tarvitsi antaa vielä lisää korviketta. Meinasin myös lopettaa, mutta en sitten kuiteskaan raaskinut. Ja onneksi en lopettanut! Kun tyttö alkoi syömään kiinteitä vähitellen, niin lisämaidon tarve loppui ja kipuilutkin hävisi! Nyt tyttö on reilun vuoden ja imettämiskertoja on vielä 1-3 päivässä. Ja näistä kerroista en ihan vielä hetkeen aiokkaan luopua, se on jotain vain niin ihanaa! Varsinkin kun tyttö on jo vauhdikas koko ajan menijä niin välillä on ihanaa rauhoittua hetkeksi tissittelemään kaksistaan <3 Kannustan siis jaksamaan ja jatkamaan, jokin päivä tulevaisuudessa toivottavasti voit vielä nauttia imetyksestä, se on vain jotain niin ainutlaatuista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanalta teidän imetyshetket nyt tällä hetkellä <3

      Poista

Lukijat