ÄITIYDEN MIINAKENTTÄ.


Raskauden aikana tiesin että tulen blogini kautta varmasti hyvinkin paljon jakamaan eriäviä mielipiteitä äitiydestä, ja joudun jopa puolustamaan omia mielipiteitäni ja tapoja toimia oman poikani kanssa. Varsinkin kun muutin bloggaamaan kaksplussalle joka tavoittaa enimmäkseen perheitä.

Tämä on ollut asia jota en ole koskaan ymmärtänyt meidän äitien keskuudessa. Tuntuu mitä vain äitiyteen ja lasten hoitoon sanot julkisesti, räjähtää koko äitiyden miinakenttä ympärilläsi. Tuntuu että jokainen tietää paremmin miten naapurinkin lapset pitäisi hoitaa ja kasvattaa, koska hei ''mulla on kymmenen lapsen kokemus ja hoidan asiat näin ja tämä on ainoa oikea tapa''

Paljon oon kohdannut asioita harjoitteluitteni (oon lähihoitaja joka on suuntautunut lapsiin.) aikana missä olen ajatellut että hoitaisin itse asiat eri tavalla, tai kuullut ja lukenut tavoista hoitaa lapsia jotka hoitaisin itse eri tavalla. MUTTA tässä tulee se pointti jonka toivoisin jokaisen ymmärtävän ; jokainen vanhempi tuntee lapsensa parhainten, sen mikä toimii heidän lapselleen parhainten ja tietää oman perheensä historian ja nyky hetken. Me emme koskaan ulkopuolisina voida tietää mitä perheen sisällä tapahtuu.

Mun on pakko myöntää että vaikka teorissa tiedän paljon lasten niin fyysisestä kuin psyykkisestä kehityksestä niin olen minäkin ollut monta kertaa sormi suussa täällä oman lapseni kanssa että miten tässä nyt toimis ja mitä pitäisi tehdä. Kuulun facebookissa sellaiseen ryhmään kuin tammivauvat 2018 ja sieltä olen paljon saannut apua ja nopeaa vastausta kysymykseen kuin kysymykseen.


Jokainen meistä äideistä on ollut ensimmäistä kertaa vauva arjen pyörityksessä, joutunut opettelemaan asioita, löytämään omat tapansa ja tutustumaan omaan lapseensa. Ollut pihalla, kuunnellut neuvoja, uskonut kaikkeen ehkä vähänkin sinisilmäisesti, tehnyt vihreitä joittenka kautta opitaan lisää. Jokainen meistä on ollut aivan samassa tilanteessa.

Jos me äidit lyötäisiin kokemuksemme yhteen nippuun niin meillä olisi valtavasti tukea, ideoita, ja neuvoja eri tilanteisiin. Niimpä - miksi hyökkäämme toisiamme vastaan kun voisimme olla toistemme tukena?


Siispä, sinä äiti (miks ei isikin!) sielä ruudun toisella puolella - haluan antaa sinulle tehtävän ; seuraavan kerran kun kohtaat kadulla, kahvilassa, työpaikallasi, missä vain väsyneen vanhemman jonka lapsi kenties vain huutaa tai kiukuttelee - luo hänelle ymmärtäväinen ja kannustavainen hymy, sen sijaan että ajattelisit ettei hän osaa hiljentää lastaan. Hän varmasti yrittää parhaansa. <3
2 kommenttia on "ÄITIYDEN MIINAKENTTÄ."

Lukijat