maanantai 12. helmikuuta 2018

MIKÄ ON YLLÄTTÄNYT VAUVA ARJESSA?

Kun pissaa plussan niin varmasti jokainen esikoistaan odottava alkaa miettimään että mitä se vauva arki on? Ainakin viimeistään kun synnytys on lähempänä. Itse kovasti yritin miettiä että millasta se on, etin tietoa netistä ja kyselin lapsellisilta ystäviltäni että millaista se oikeen sitten on? Onko mikään yllättänyt? J ei osannut oikeen missään vaiheessa kuvitella vauva arkea jotenka sellainen yhteinen miettiminen ei onnistunut ja pohdiskelin lähinnä asioita yksin. Mitenköhän me pärjätään? Miten pärjään väsymykseni kanssa? Entä jos se vaan huutaakin ja sillä on koliikit ja kaikki mahdolliset?

Kun multa meni lapsivedet ja tehtiin lähtöä sairaalaan niin sanoin J:lle että ''mieti, seuraavan kerran tullaan kotiin takaisin kun meitä on kolme.'' Raskaus aika olisi päivien sisällä ohi ja alkaa se vauva arki. Ekaa kertaa sairaala sängyssä kolmestaan ollessamme ei sitä vieläkään tajunnut ja ymmärtänyt että mitä se pieni tuhisia siinä sylissä tuo mukanaan. Millainen persoona hän on? Onkohan hän vaikea vai helppo? Vaativa vai vähään tyytyväinen? Kaikki mitä tuolloin hänestä havannoitiin niin on tämän melkeen kuuden viikon aikana kumoutunut kun hän on äänensä löytänyt ja oppinut vaatimaankin asioita.

Enhän siis ole ollut kuin kohta kuusi viikkoa äiti ja pyöritetty täällä yhdessä vauva arkea, mutta sinä aikana jo olen yllättynyt monista asioista joita en siis osannut edes ajatellakkaan raskaus aikana. Halusin tulla jakamaan niitä teidän kanssa, sillä itsekkin olisin kaivannut tälläisiä raskausaikana vaikka faktahan on se että jokaisen vauva arki on erinlaista, jokainen kokee sen eri tavalla ja eihän niitä ymmärrä vasta kun vauva arjen itse kokee oikeasti.
Kokonais valtaisuus ;
Tämä on yllättänyt mut ehkä eniten. Se miten kokonais valtaista tää oikeesti on. Aamusta iltaa, illasta aamuun. Vauvaa vauvaa vauvaa. Kuinka omien tarpeitten tyydyttäminen on tässä vaiheessa vain yks iso vitsi kun vauva roikkuu koko ajan tissillä, taikka ei suostu nukkumaan kuin sylissä, taikka olemaan vain sylissä. Se että oikeesti pääset vasta suihkuun ja tekemään ruokaa/syömään kun toinen tulee kotiin. Vessassa käyt lapsi tissillä, taikka sylissä. Kylmä kahvi ja ruoka on täällä tullut tutuksi jo. Se miten kiinni vauva sussa oikeesti onkin lähes _koko ajan_ on yllättänyt mut.

Henkinen rankkuus ;
Ajattelin raskaus aikana että meen sitten sellaisessa väsymys moodissa, mutta en tajunnut ajatella että miten rankkaa tää on oikeesti henkisesti. Kun toinen vain huutaa etkä saa sitä hiljaseks vaikka kaikkes yrität, kuinka et saa häntä nukahtamaan öisin vaikka teet mitä, et saa rytmiä käännettyä vaikka aina tehdään iltapesut samoihin aikoihin, himmenetään valoja, rauhotutaan nukkumaan ja vaikka kuinka päivät hengaillaa olkkarissa ja yöt nukutaan (tai valvotaan...) makkarissa. Tai kun saat toisen juuri päiväunille, meet itse vihdoin suihkuu ja toinen rääkäsee ittensä hereille, ei muuta ku aamutakki niskaa, vauva sylii ja imetys hommii. Siinä sitten istut ja imetät samalla kun toinenkin tissi vuotaa maitoa ja alapää verta vielä jälkivuodosta. Voin kertoa että siinä itsekkin jo itkettiin.. Kuinka yrität vain laskea kymmeneen ja ajatella että ei toinen tahalleen.. Mutta samaa aikaa tekis mieli heittää koko vauva roskiin. Tässä kohtaa voin vaan tokaista, että luojan kiitos meitä on kaksi!

Pyykin määrä ;

Kun raskaus aikana etsin tälle vaatteita, ajattelin että riittääköhän tämän ja tämän verran jos pyykkiä pesee sen pari kertaa viikossa. Parilla kerralla kun päästäiskin, kun joka päivä täällä on pyykkivuori sen kokoinen että kone saa laulaa sen kerran päivässä ainakin. Tai kuinka sideharsoja menee ja kuinka tutit on aina kadoksissa. J marssi just yks päivä kauppaan ostamaan paketin tutteja lisää kun sillä meni hermo kun ne on aina kadoksissa :-D

Pienten asioiden arvostus ;

Kuinka lämpöisestä ruuasta ja siitä että sen saa syödä rauhassa, taikka kuumasta suihkusta / saunassa käymisestä rauhassa, taikka hiljaisuudesta, päikkäreistä, ja pienestä yksin olosta tulee vauvan myötä yht'äkkiä päivän paras juttu.


Lapsen kehitys ;

Kun olin vielä raskaana ja katsottiin J:n kanssa jotakin ohjelmaa missä oli perhe ja perheen äiti sitten huusi perheen isille että tuu kattomaan, vauva oppi just kaivamaan nenäänsä (tai joku muu ihan yhtä tyhmä juttu :D) luotiin katse J:n kanssa ja oltiin sillee että ei meistä ikinä tollassia tuu.. Ja niin vaan tuli.. :-D Täällä jaetaan kaiken maailman uudet kiljaisut, hymyt, pierut, väkerrykset, raajojen heiluttelut tms. Kuinka ihanaa on huomata että meidän poikakin on alkanut jo hamuamaa käsillää esineitä, kuinka sormet löytää jo suuhun, kuinka päätäkin jo kannatellaan hienosti ja muutama vahinko kiepsahduskin ollaan tehty mahalta selälleen, ja kuinka valloittavan ihana hänen hymynsä on ja kuinka saadaan J:n kanssa hyviä nauruja kun poika vääntää naamansa milloin mihinkin ilmeeseen.

Ja ennen kaikkea - kuinka rakas toinen voi ollakkaan <3



Mistä sinä olet yllättynyt vauva arjessasi?

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutuilta mietteiltä esikoisen aikaan, vaikka tuosta onkin jo reilusti yli seitsemän vuotta ja aika pyyhkässy aika pitkälti kaiken unholaan. Tässä aikojen kuluessa, kun lapsiluku on kasvanut neljään, niin olen vihdoin oppinut ottamaan rennommin. Voisin siis kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että älä jooko ressaa rytmien muutoksista sun muista vielä.. Jos ne ei automaattisesti vauvan kasvaessa muutu, niin vähän isompana se tapahtuu helpommin. Rytmit muodostuu selvemmiksi, kunhan vauva jaksaa valvoa pidempiä aikoja ja päiväunet asettuu enemmän tiettyihin kellonaikoihin. Ja ne neuvot, mitä muilta äideiltä ja neuvoloista sun muista saatte, ne on vaan suuntaa antavia, niitä ei kannata kuunnella aina ihan kirjaimellisesti. Usein on parempi vähän soveltaa ja rennon letkeesti tehdä just niinku itestä parhaalta tuntuu. Kaikki nukkumisjärjestelyt, ruokailut sun muut menot ja meiningit... Tsempit teille ja ihanaa vauva-arkea! Te osaatte ja pärjäätte kyllä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista, tosi mieltä lämmittävä <3

      Poista
  2. Ihana kuulla/lukea kuinka rohkeasti ja avoimesti kerrot lapsiarjesta, antaa itsellekkin perspektiiviä asioihin kun on vauvakuume korvissa nuoresta iästä huolimatta! Ehkä sitä itse voisi vielä pari vuotta kasvaa ja aikuistua, lapsi tulee sitten kun on tullakseen.
    Kaikkea hyvää ja jaksamista koko perheelle, älkää pelätkö pyytää apua! (-:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuntuu että itsekin olisi voinnut vuoden kaks kasvaa :-D mutta onneksi lapsi opettaa ja meillä on iso tukiverkko jos hätä iskee <3

      Poista
  3. Tuo kokonaisuusvaltaisuus oli musta se kovin ja opeteltavin osa pienen kanssa. Sä olet äiti tosiaan 24/7. Muistan itse esikoisen ensimmäisistä päivistä, että aina, kun ajattelin tehdä jotain pientä omaa, vaikka käydä ihan vain pissillä, niin esikoinen tarvitsikin huomiotani. Toisen kanssa sen jo tiesi ja otti pienen valmiiksi vessaan mukaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäpä juuri. Just kun saat ruuan nenän etee, meet suihkuu, alat kirjoittamaan postausta tms nii eiköhän toinen just sillä hetkellä rääkäse tissille tai muuta vastaavaa :-D

      Poista

Lukijat