MITÄ MEILLE KUULUU?


Tänään starttas toinen viikko pojan kanssa ''kahdestaan'' kun J palasi töihin. Onneksi J:llä on vain 8tunnin päivät, jotenka eihän me täysin kahdestaan olla. On päiviä kun kahdeksan tuntia tuntuu ikuisuudelta kun vauva itkee ja roikkuu tissillä ja itse pitäisi päästä vessaa, syömää ja suihkuun, mutta sitten on päiviä kun ei huomaakkaan kun toinen jo palaa töistä. Kaksin eloa on pitänyt vähän opetella ja kun vielä mitään rytmiä pienellä ei ole. Nukutaan kun nukuttaa ja syödään ku nälättää.

Isyyslomalla meillä oli öisin sellainen jako että J hoiti vaipan vaihdot ja mä hoidin sitten yö syötöt luonnollisesti. Välillä J painui olkkariin nukuttaa poikaa että mä sain nukkua useamman tunnin putken mutta nytten kun J on palanut töihin, on myös öistä pää vastuu mulla. Kädet loppuu välillä kesken kun poika päättääkin vaipan vaihdon yhteydessä pissiä ja kakkia koko kylppärin uuteen uskoon. Ja juuri kun olen itse saannut (jos olen..:-D) ruuan nenäni eteen niin toinen parkasee sillä hetkellä itsensä hereille ja vaatii tissiä.

Iltaisin me vaihdetaan yöpuku päälle 19-21 aikaa, rauhotutaan nukkumaan ja himmenetään valoja eikä enään seurustella. Öisin herätää 1-4tunnin välein, ihan riippuu yöstä. Yleensä 4-5 aikaa alkaa se aktiivisin vaihe jolloin ei kyllä nukuttais enään millään. Seurusteltais ja tapitettais tarkasti kaikkea ympärillä ja jos me emme häntä huomioida niin alkaa parkuminen. Poika on hoksannu että sillä saa huomion :-D Aamulla sitten herätää 7 aikoihin, käydään vielä sohvalle pitkäks ja pidetään imetysmaratoni, ehkä vauva nukahtaa uudestaan. Päivä vaatteet ja aamupesut tehdään 9-11 ja siitä alkaa sitten päivä, eli ; nukutaan, syödään, syödään, huudetaan ja vähän lisää huudetaan, nukahdetaan ehkä 10minuutiksi ja taas syödään ja vain syli kelpaa ja tällä kombolla mennää sinne asti kunnes mies pääsee sitten töistä ja mä saan kädet vapaaks ja pääsen täyttämään omat tarpeeni.


Jäbä täytti eilen kuukauden - hän on jo niin iso pieni vauva <3 Hän tarkkailee jo visusti ympärilleen, osaa kohdistaa katseen ja mobilet kiinnostaa ja niihin onkin jo kiva yrittää tarrata kiinni. Paljon liikutellaan raajoja, kääntää päätään äänen suuntaa ja on omanut äitinsä kärsivällisyyden ja kaikki pitäis saada nyt heti tai tulee itku. Koko ajan ollaa enemmän päivisin hereillä ja vaaditaan huomiota. Hymyjä jo vilautellaan paljon ja ilmeillään muutenkin ihan hurjasti.

Tässä kuukauden aikana on monen monta kertaa kiittänyt luojaa että meitä on kaksi tässä vauva arki rumbassa. En ymmärrä miten jotkut selvii tästä ihan yksin! Toisesta on ollut niin iso tuki sillä hetkellä kun itse ei vaan enään jaksa. Hän on ihana ja kaikesta huolimatta tekee meistä niin onnelliset vanhemmat. <3

Ps. Muutamat viime päivät on ollut aivan ihana sää! Sieltä se kevät tulee!
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti

Lukijat