TÄTÄ ON OLLA ÄITI.


Mun vaatekaapissa on kolmet housut jotka menee jalkaa, kahdet treeni trikoot ja yhdet legginssit joista näkyy perse läpi ja ainoat pidemmät paidat on neuleita jotka on näillä keleillä liian kuumia. Viime kesän kesävaatteet ovat mulle napapaitoja parilla vatsamakkaralla ja hipstereitä tiikerin raidoilla. Kaikki puristaa, tuntuu epämukavilta, on pieniä ja niissä ahdistaa olla. Kuvan crocsit oli helpompi vetää jalkaa kun muutama vuos sitten jo elämää nähneet valkoiset (ainakin oli sen hetken.. :-D) conssit, niiden lisäksi omistan kyllä toisetkin kesä kengät mutta trust me, tähän asuun nuo crocsitkin joissa on maalitahroja sopii paremmin.

Kaikki puhui siitä miten kilot lähtee ripeää kun imettää, mutta mulla taitaa tämä kengurun pussi pysyä tässä ikuisesti, ei siinä sinänsä jos olisi edes niitä oikein kokosia vaatteita. Ei siinäkään sinällään mitää - nythän mulla on hyvä syy uudistaa koko vaatekaappi, mutta olisikin sitä rahaa. Poika tarvii jo seuraavan vaatekoon vaatekerraston. Mutta koska olen äiti, taidan hillua koko kesän näissä niken treenitrikoissa, topissa ja neuleessa.  Miks ei kukaan kertonut että raskauden jälkeen täytyy uudistaa omakin vaatekaappi? Aina puhutaan ettei saa kadota äitiyteen, mutta kuka sen rahoittaa että olet muutakin kuin äiti?

Hiukset lähtee samaa tahtii kun kävisin stytostaatti hoidossa enkä muista koska olisin niitä edes viimeksi pessy. Vauva mukana sitterissä vessan puolella ei paljon anna sulle nautinnollisia pitkiä kuumia suihkuja. Sen verran että saat pestyä eiliset puklut pois. Ja kiinnihän ne hiukset täytyy pitää kun muuten tuo marakatti on niitä repimässä koko ajan - eli kukaan ei edes huomaa ettei niitä ole hetkeen pessyt. Kiva olisi meikatakkin mutta en edes jaksa. Tuntuu jotenkin ylivoimaselta sutia meikkiä naamaan, niitten pesusta illalla puhumattakaan. Täällä on herätty 30min-max 2h välein nyt puoltoista kuukautta ja se alkaa pikkuhiljaa verottamaan.

Mäkin haluisin litteän mahan, paremman pepun, paremmat tissit - tai edes ne jotka olivat ennen raskautta, haluisin lyhyet hiukset jotka ovat ihanan vaaleat blondit, haluisin näyttää hyvältä, haluaisin rakennekynnet ja ripsien pidennykset, haluaisin kasan vaatteita jotka istuu, sopii ja jotka saa tuntemaan olon hyväksi, haluan näyttää huolitellulta, haluan olla pirteä, energinen ja voida hyvin, jaksaa arjessa poikani kanssa. Mutta olemus on muistuttanut lähinnä kävelevää tikittävää zombia jonka ominaisuus tuoksu on ummehtunut maito ja puklu.

Mutta tiiättekö mitä? Silti mä en vaihtais mitää. Vaikka multa on lähtenyt ihmisiä enemmän ympäriltä kun mitä olen saannut, vaikka aikasin aamusin herään silmät ristissä pojan kanssa, otan vastaan sen kiukuttelut ja huonot päivät, vaikka välillä itketään täällä yhdessä, vaikka perus olemus on se kävelevä tikittävä zombi, ja vaikka arki tuntuu täyttyvän vain nukuttamis, vaipan vaihto ja syöttö hetkistä, vaikka öisin heräillään tiuhaan tahtii ja tuntuu että usein ei edes kerkee pääsemään kunnolla uneen ennenkun pitää taas herätä, vaikka mun keho tulee koskaan palautumaan entiselleen.

Välillä mä mietin että mihin hittoo mä oon ryhtynyt ja itseni pannut. Mutta kun aamuisin saan ensimmäisenä leveän hymyn vastaani en enään voi miettiä mitä muuta olisinkaan kuin äiti & se hymy saa minut jopa haaveleimaan seuraavista mahdollisista lapsista! <3

Tiivistettynä siis - äitiys on sitä että voit alkaa ajattelemaan itseäsi ja tarpeitasi n. 15vuoden päästä. &vielä kauemmin jos teet seuraaviakin ;-)
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti

Lukijat