VUOSI POSITIIVISESTA RASKAUSTESTISTÄ.

23.4 tuli vuosi siitä kuin raskaustestiin piirtyi kaksi viivaa jo ensimmäisestä virtsa tipasta. Sinä huhtikuisena aamuna mulla ei ollut pienintäkään aavistusta mitä mulla olisi edessä. Minne ja miten elämä mua kuljetaa. Mitä se ottaa mitä se antaa. Olin viikoilla 6+2, rv6+4 alkoi oksentelu ja hihittelin vaa kun raskaus alkoi tuntumaan heti konkreettiselta. Pian miljoonan oksentelun jälkeen ei enään hihitelty tippaletkussa sairaalassa. Ihana ajatus kauniista raskaudesta kauniin raskaus vatsan kanssa valui vessanpöntöstä alas samalla vedolla kun huuhdoin oksennuksiani. Ajatus siitä että olisin maailman onnellisin valui poskiltani rinnuksilleni ahdistuksen sekavin kyynelin. Sairastuin raskaus ajan masennukseen ja jouduin melkein psykiatriselle osastolle. Tieto siitä miten tuun selviämään ei ollut. Niistä ajoista pääset lukemaan enemmän raskaus vei mut henkiseen helvettiin & psykiatrisella osastolla raskaana postauksista. Raskaus oli yksi vaikeimmista asioista mitä kävin henkisesti läpi. Jouduin elämään rankan lapsuuteni ja nuoruuteni uudestaan yhdeksässä kuukaudessa.

Halusin synnyttää täysin luomusti, käyttää kivunlievityksessä vain tens laitetta, lämpöpusseja, ja allasta. Kuunnella kehoa ja toimia sen mukaan. Kuitenkin jouduin kiireelliseen sektioon, ja jouduin nielemään synnytyspettymykseni. Jäädä yksin hylättynä ja parsittuna heräämöön kun mies sai nauttia maailman ihanimmasta lapsestamme. Hän sai tapittaa poikaamme, antaa hänelle rakkautta, tuntea hänet ihollaan. Vielä 4kuukaudenkin jälkeen alan itkemään tästä ajatuksesta ja siitä mistä kaikesta mä jäin paitsi. Lisää näistä fiiliksistä pääset lukemaan synnytyskertomus - kiireellinen sektio & pettynyt kehooni postauksista.

4.1.2018 Minusta tuli äiti ja alkoi vauva arjen opettelu. Tutustuminen meidän pieneen ihmeeseen. Totuttelu täysin uuteen asiaa. Neljän kuukauden aikana on tullut hyvin selväksi mitä on huoli omasta lapsesta, mitä on se suojelus vietti omaa lasta kohtaan, miten yrität kaikessa tehdä parhaasi, miten jokaisen paskan yön jälkeen vaan nouset uuteen päivään ja sillä rakkaudella lastasi kohtaa jaksat päivästä toiseen johon ei olisi ennen lasta edes riittänyt pannullinen kahvia. Mitä on iltasin itkeä katsoessasi nukkuvaa lasta sillä rakastat häntä niin paljon että se jo ahdistaa, mitä on ikävä kun toinen vain nukkuu pitkiä päikkäreitä, mitä on pukluset ja maidossa olevat vaatteet, mitä on kun vauva huutaa kahdeksatta tuntia putkeen etkä vaan saa häntä hiljaseks.


Mutta myös vastaavasti mitä on se pyytentö rakkaus toista kohtaa, mitä on se ylpeys kun hän oppii uusia taitoja, miten maailma näyttää niin erilaiselta kun sitä tutkii ja elää vauvan näkökulmasta, miten vauvan hymy sulattaa sydämen perimmänkin kolon, miten ihanaa on oikeasti olla äiti ja maailman tärkein sun omalle lapselle <3

Lisää meidän vauva arjesta pääset lukemaa mikä on yllättänyt vauva-arjessa , kun imettäminen ahdistaa & vauva arjen todellisuutta postauksista.

Jälkikäteen asioita katsoessani voin sanoa että koskan vain uusiksi jos tilanne sen vaatisi, enkä vaihtaisi mitään pois. Kuinka onnellinen ja etuoikeutettu olen siitä että meidän poika päätti tulla maailmaan ja juuri meille. Kuinka asioiden pitikin mennä juuri näin. Kuinka mun pitikin käydä kaikki se henkinen työ raskauden aikana ollakseni nyt tässä ja tälläisenä kuin olen näpyttäessäni teille tätä postausta.

Kiitos elämä <3
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti

Lukijat