ÄITIKIRJA - HAASTE

Kuinka monta lasta: Yksi. Meidän tammikuinen.
 Minkä ikäisenä tulin ensimmäistä kertaa äidiksi: 22v. (oli pakko varmistaa mieheltä että hei oonhan mä 22 :-D äiti aivot.. )
Kun sain tietää olevani raskaana, millaisia tunteita se herätti: Pelon sekavia. Aika ei ollut sopiva, ja oltiin miehen kanssa seurusteltu vasta neljä kuukautta. Pelotti miten kaikki tulisi menemään ja miten me selvittäisiin. Plussan tuomista fiiliksistä pääsette lukemaan tästä enemmän.
Kuvaile synnytystä kolmella sanalla: Pelottava, surullinen, ahdistava. Tästä pääsette synnytyskertomukseen.
Parasta äitiydessä: Oman lapsen hellyyden osoitukset. Kun toinen painautuu sua vasten hakeakseen turvaa, lohtua ja läheisyyttä. Tai kun hän juuri nukahtamaisillaan vielä ottaa sua sormesta kiinni ja varmistaa että olet siinä. En malta odottaa kun hän osaa juosta syliin ja antaa niitä kuolaisia pusuja. Se että olen toiselle maailman tärkein ja kuinka hän aina ilahtuu kun tulen vain suihkustakin takaisin, on maailman parasta. 
Pahinta äitiydessä: Huoli, hätä ja murhe toisesta. Aivan kamalia tunteita.
Must have tavara, joka helpottaa äitiyttä: Kliseisesti kännykkä! Jos tulee hätä voit soittaa, tylsyyteen selaat somea ja sosiaalinen elämä on joskus vain tammivauva ryhmässä nuokkumista, voit sopia tapaamisia, tilata kotiin ruokaa, ja katsoa vaikka sarjoja jos olet jumissa pienen tuhisijan vieressä.
Must have tavara vauvavuodelle: Ehdottomasti sitteri!! Siinä saa sopivasti Maxin mukaan suihkuun, vessaan, ja kotityö puuhiin. Kädet saa vapaaksi, ainakin sen hetken kun hän siinä viihtyy kunnes se on taas ihan tylsä juttu ja pitää keksiä muuta viihdykettä :-D
Paras arkiruoka: Jokin hyvin nopea joka maistuu myös kylmänä. :-D 
Olen hyvä äiti, koska: Olen läsnä, rakastan ja huolehdin. Huolehdin että Maxilla on aina kaikki tarvittava, hyvä ja turvallinen olla. 
Parasta lapsiperheen arjessa: Miehen vapaa päivät jolloin voidaa touhuta jotain koko perhe yhdessä, silloin myös saan enemmän käsiä vapaaksi ja mm. nukkua aamusin pidempää <3
Pahinta lapsiperheen arjessa: Väsymys!! Ei jaksa touhuta ja olla samalla tapaa, on kiukkunen ja herkkuja tekee koko ajan mieli. Mitään ei jaksa ja odottaa vain iltaa jolloin pääsee nukkumaan. Toisena hyvänä kakkosena tulee yksinäisyys.
Äitiydessä minut yllätti positiivisesti: Rakkauden määrä. Mitä on rakastaa jotain näin paljon. Miten oman lapsen hymy ja nauru voi tuntua niin hyvältä, miten voi olla niin ylpeä kun toinen oppii ja kehittyy. Miten jokin niin pieni voi olla niin rakas.
Minun vinkkini äideille: Vauva vuoden kuuluu olla rakkautta, ei suorittamista. <3
Minun mottoni arjessa: Tälläistä en ole vielä keksinytkään :-D Mutta ehkä sellainen ajatus mikä laittaa jaksamaan on se kun muistaa ettei vauva itke tai ole vaikea tahalteen, hänellä ei vain ole muita keinoja kertoa asioista. Ja että kaikki hulinat ja vaikeat vaiheet on tosiaan vaan niitä vaiheita ;-)
Kun lapsi menee illalla nukkumaan, minä: Kaadun sohvalle katsomaan sarjoja/leffaa, tai bloggaan.
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti

Lukijat