VUOSI 2017 - VUODEN VIIMEINEN PÄIVÄ.

Taas ollaan tässä vaiheessa vuotta kun on aika muistella kuluvaa ja suunnitella uutta vuotta. Henkilökohtaisesti mä vihaan uusia vuosia sillä olen aina teininä jäännyt yksin. Kaikilla kavereilla on ollut suunnitelmia jo muutamia kuukausia ennen uuttavuotta ja näin ollen olen jäännyt yksin ja rakettien räiskyessä olen itkenyt kotona yksin ahdistustani. Tämä päivä on aina sellainen jolloin palaan jostain syystä miettimään monia edeltäviä vuosia. Mitä olen saannut? Mitä olen saavuttanut? Miten olen elänyt?  En tiedä miksi palaan aina monia vuosia taaksepäin, mutta 14vuotta masennusta sairastaessani ei ne vuodet ole kovin positiivisia ja ahdistuksen sekavaksi itkuksihan niitten miettiminen menee. 

Ajattelin eka etten kirjoittaisi tästä vuodesta mitään, sillä tuntuu etten löydä tälle vuodelle sanoja. Tuntuu että koko elämäni on tapahtunut tässä vuodessa eikä pää pysy perässä sisäistämään sitä kaikkea. Kaikki on tapahtunut aivan liian nopeesti eikä jarru polkimet ole mulla. Elämä vie eteenpäin, kumoaa meidän omia suunnitelmia, punoo omiaan, laittaa meidät elämän ja seinän väliin, mutta myös antaa maailmaan kauneimpia asioitaan. 

Tämä vuosi on ollut yksi raskaimmista vuosistani. Tämä vuosi on muistuttanut minua miltä tuntuu elää kuin pahimmassa masennus vaiheessani, miltä tuntuikaan ne kaikki syömishäiriön itse inho, viha ja häpeä. Tämä vuosi on opettanut minua ottamaan apua muilta vastaa, opettanut nöyryyttä, muistuttanut että elämää ei voi suunnitella eikä elämän narut ole omissa käsissäni. Olen ajautunut elämän tilanteeseen jota en koskaan kuvitellut, olen elämän tilanteessa jossa en haluaisi olla. Tämä vuosi on kadottanut minut itseni kokonaan. Mutta tämä vuosi on antanut minulle yhden unelmistani kun matkustettiin siskon kanssa huhtikuussa Pariisiin, ja valmistuin unelma ammattiini - Lähihoitajaksi. 
Tämä vuosi on myös tuonnut eteeni yhden maailman isoimmista vastuista ja lahjoista -nimittäin tämän pienen pojan mahassani joka ilmoitti itsestään toukokuisena aamuna plussan muodossa. Olen jo raskaus aikana joutunut uusien asioiden ääreen, joutunut tekemään komporomisseja, luopumaan tutusta ja turvallisesta, olen voinnut pahoin ja kärsivällisyyttäni on koeteltu äärimmäisyyksiin, olen itkenyt pelosta ja ahdistuksesta, olen itkenyt onnesta, olen joutunut luopumaan omasta itsestäni ja omasta kehostani. Ja minä tiedän että tämä on vasta alkua. En tiedä minne kaikkialle elämässäni tämä poika mua vie mukanaan, enkä tiedä sitä että olenko valmis siihen kaikkeen mutta niinkun sanoin ylempänä että elämän jarrupolkimet eivät ole minulla.

Tänä vuonna minusta on tullut avovaimo ja olen  valmistunut lähihoitajaksi. Olen matkustanut pariisiin ja tullut raskaaksi. 


Ensivuonna meitä on kolme, ensivuonna minulla on ihan oma perhe, ensivuonna minä olen äiti. Valehtelisin jos väittäisin etteikö tämä pelottaisi tai ahdistaisi minua ollenkaan, taikka odottaisin uutta vuotta innolla. Elämässäni mikään ei varmaan ole pelottanut mua yhtä paljon, mutta koskaan elämässäni minulla ei ole ollut yhtä suurta vastuuta. Eikä varmasti yhtä suurta rakkautta <3 


Ihanaa ja onnellista uutta vuotta! Pitäkää huolta lähimmäisistänne, rakastakaa toisianne ja olkaa ihminen ihmiselle. Uskaltakaa tavotella unelmianne. Rohkeutta ja voimaa ottaa uusivuos kaikkineen hyvineen ja huonoineen hetkineen vastaan! <3 XOXOX
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti

Lukijat