ÄITIYDEN HUONO OMATUNTO.


Olen huomannut että asiat mitä olen ajatellut raskaana ollessani olevan ihan easy juttuja just mulle, niin oonkin huomannut että kannan asioista syyllisyyttä jos toimisin niin. Moni vanhempi voi varmasti samastua. Haluan erikseen painottaa että en pidä ketään äitiä/isiä huonona vanhempana jos ne toimivat tällä tapaa, mutta jotenkin luon itselleni näistä asioista sellaisen ''paska mutsi'' fiiliksen.

Alotetaan!

KORVIKKEET - Ajattelin raskaus aikana että pääsääntöisesti tottakai haluan yrittää imettämistä, mutta jos se ei onnistu nii sit ei onnistu ja that's it. Lapsi kasvaa korvikkeilla. Tottahan tämä on. Niin kasvaa, ja se onkin kaikkein tärkeintä. Kuitenkin minulla kesti muutama päivä että maito nousi rintoihin, pojan sokereissa oli häikkää ja poika sai jo ensimmäisinä päivinään lisämaitoa sairaalaassa. Tämä oli kuitenkin toisen äidin äidinmaitoa, mutta jo silloin itkin J:lle että miksi mä en pysty ruokkimaan lastani? Nyt maitoa tulee hyvin ja oonkin saannut kerättyä sitä pakkaseen litran verran ja koko ajan jääkaapissa on sen verran että J saa sieltä syötettyä pojan jos meenkin aikasemmin nukkumaan/ nukun aamulla pidempää taikka lähenkin extempore asioille. Olenkin sanonut että korviketta annetaan vain kun makaan itse haudassa. Miksi olen niin ehdoton sen asian kanssa? Niinkuin ylempänä sanoin niin pääasia kuitenkin on että lapsi kasvaa ja saa masunsa täyteen.

VAUVAN HOITOON VIEMINEN -
  Raskaus aikana sanoinkin aina että ''siinäs viet ja otat hoitoo!'' Mutta todellisuudessa koen kauhean huonoa omaatuntoa antaessani lapseni hoitoon. Max on pian 2,5kk eikä ole ollut kertaakaan hoidossa. Mulle tulee sellainen fiilis että en pysty edes omasta lapsestani huolehtimaan ja koska olen sen tehnyt niin minun kuuluu jaksaa ja pystyä hänet myös hoitamaan. Lähipiirini on jo ehdotellut että voi tulla hoitamaan jotta mä saan nukkua/hengähtää mutta mulle vaan tulee niin huono omatunto että annan lapseni hoitoon jotta voin nukkua tai hengähtää sohvalla??? Ei ei ja ei. Sallin hoitoon viemisen kun meillä jommalla kummalla on joku hätä, joudutaan jäämää sairaalaa tms. Vaikka tiedän että jaksan taas paremmin kun saisin levättyäkin mutta jotenkin mulla on taas luonteeni mukaan vahva tahto pärjätä yksin ja olla jääräpää...


JOKA PÄIVÄINEN ULKOILU -  Tätä en edes tullut ajatelleeksi raskaana ollessa, mutta siitä lähtien kun ollaan saatu alkaa vaunulenkkeilemään niin olen pitänyt huolen että Max saa joka päivä raitista ilmaa. Jos ei muuten niin olen nukuttanut hänet terassille päiväunille. Tiedän että tän ikäiselle ulkoilu ei ole niin tärkeää kuin vanhemmalle lapselle joka tarvitsee ulkoilun purkaekseen energiaansa, mutta silti koen raittiin ilman tärkeäksi ihan kaikenikäisille ja haluan että Max saa raitista ilmaa ihan päivittäin. Muutama päivä on jäännyt välistä ja silloin koen epäonnistuneeni äitinä..

VIRIKKEET - Leikinkö nyt tarpeeksi? Luenko tarpeeksi? Laulanko tarpeeksi? Muskarit, vauva uinnit, äiti vauva jumpat, kaveri treffit. Annanko varmasti tarpeeksi virikkeitä ja aktiviteettejä? Koko ajan pitäisi jaksaa olla menossa, tehdä ja leikkiä. Ajoittain on niin hankalaa edes tarjota Maxille mitään leluja koska hän ei vielä pahemmin osoita kiinnostustaan mihinkään. Silti mietin näitä asioista päivittäin, ajoittan stressaankin niistä ja Maxin hereillä ollessa yritän hirveästi viihdyttää ja seurustella hänen kanssaan. Muuten koen olevani taas epäonnistunut äitinä..

PURKKIRUOKA -
  Taas päästään ruokailuun.. Olen tiennyt jo raskaus aikana että haluan lapselleni tehdä soseetkin itse enkä ostaa kaupasta. Enkä koe sitä hankalaksi tai kovinkaan aikaa vieväksi tehdä ruuat itse lapselleni. Mutta sen tiedän jo nyt että tulen varmasti kantamaan huonoa omaatuntoa siitä etten jonain päivänä jaksakkaan tehdä ruokaa edes meille josta ottaa sivuun lapselle ja muussata, että annankin lapselleni purkista ruuan sinä päivänä tai kaahataan koko perhe hesen autokaistan kautta kotiin. Vaikka tiedän että silloin tällöin tämän tehtyä ei ole mitään haittaa. En vain halua totuttaa lastani mm. pikaruokaan. Kuitenkin taas todetakseni pääasia on että lapsi saa mahansa täyteen ja kasvaa. Täyttyi se maha sitten itsetehdystä ruuasta taikka kaupasta ostetusta purkkiruuasta.



Miksi? Minkä takia ja miten yhteiskunta on luonnut ne käsitteet hyvästä äidistä joka jaksaa pitää kotinsa siistinä, tehdä joka päivä ruuat, ulkoillaan, harrastetaan, vaatteet on viimesen päälle, itse näytetään hyvältä, pirteeltä, hyvinvoivalta ja jaksetaan hymyillä päivästä toiseen? Minkä takia äitiyden rima on tehty niin korkeaksi? Missä vaiheessa äiteistä on tullut näin kritisoivia toisia kohtaan?

Voiko tosiaan tänä päivänä selvitä äitiydestä kunnialla ja kuka sen oikein arvostelee?


Ps. Samasta aiheesta hiukan rennommalla otteella on blogin millamainen Milla kirjoittanut postauksen. Käykää lukemassa se, sielä on tärkeitä pointteja joita olisi hyvä jokaisen vanhemman muistaa ja muistuttaa itselleen arjen keskellä. <3


6 kommenttia on "ÄITIYDEN HUONO OMATUNTO."
  1. Minä lähestyisin tätä aihetta siitä näkökulmasta, että Äitien pahimpia arvostelijoita ovat ne äidit itse. :) Oikeastihan kukaan ei välttämättä katso vinoon, että "onpas teidän pöydän alla murusia" kun vaikkapa neljä lasta on syöneet aamupalansa vaan se taitaa olla se äidin oma ajatus.. "pitää ehtiä". Meillä neljän kanssa on aina pyykkikori tyhjänä, tiskiallas tyhjä ja lapset ulkoulutettuina, mutta tiedostan ettei mun tarvitse oikeasti aina jaksaa. Kun kokemuksesi äitiydestä karttuu, opit olemaan itsellesi armollisempi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki asia on myös varmasti näinkin. Toivon sitä samaa<3

      Poista
  2. Korvike oli mulle ihan ok asia ja hyvä niinkun meidän vauvasta tuli korvikevauva,mutta purkkiruoka oli mulleki mörkö mut saatiinhan sitä järkeä taottua päähän senkin asian suhteen ja nykyisin oisin onnellinen jos joskus löytys jotain kaupan valmista ku tee 4krt päivään ruoka pahimmillaan. Ulkoilua ei paljon tarvinnut harrastaa vauvavuotena kun ei mennyt vauvavuosi niinkuin perusperheillä ja siihenkin oli vaan sopeuduttava.
    Hoitoon annoin jo ihan pienestä tunniksi tai kahdeksi koska oli luotettava hoitaja.
    Yllättävän helposti nuo normaalit vauvaajan asiat meni enemmän tuskailua ja hermojen kiristelyä aiheutti neuvolan ja sairaaloiden henkilökunnan välinpitämätön ja erittäin vähättelevä asenne ja käytös ongelmia kohtaan ja niitä ongelmiahan meillä riitti, toki tiedän ihmisiä joilla mennyt vielä huonomminkin että osaan olla kiitollinen ettei mitään älyttömän vakavaa ja henkeä uhkaavaa enää synnytyksen jälkeen ole tapahtunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemus karttaa <3 Harmi että teidän vauva vuotenne on ollut vaikea ja harmillinen. Toivotaan että seuraavat vuodet olisivat parempia <3

      Poista
  3. Kannattaa oikeasti panostaa ittensä armahtamiseen. Itse suoritin vauvavuotta ja olin totaalisen uupunut. Juuri nämä samat asiat. Kyllä, voit antaa korviketta, purkkiruokaa ja viedä vauvan hoitoon pariksi tunniksi. Älä oikeasti vaadi itseltäsi noin paljon, pelkään jaksamisesi puolesta. Onko teillä isovanhemmat, kotipalvelu miten apuna? Entä sinun terapia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon todella itsekkin että ajan myötä opin ottamaan rennommin ja olla olematta näin ankara itseäni kohtaa. Koen ettei ''terapiani'' voi tähän auttaa.. :/

      Poista

Lukijat