VOIHAN VAUVAKUUME.

Ette ikinä arvaa. Mun kamalan, ahdistavan, oksennuksen täytteisen ja ei ikinä enään raskauden jälkeen poden jo nyt uutta vauvakuumetta!!! Välillä luulin ihan oikeasti kuolevani raskauspahoinvointiin (yhdeksän kuukauden aikana oli yhteensä n. 1kk kun en oksentanut.) ja kirjoitinkin tänne synkkiä postauksia raskaus aikanani, pääsette lukemaan ne tästä ja tästä! Täällä podettii raskausajan masennusta joka oikeesti vei mut takaisin mun pahimpiin masennus vuosiin nuorempana.

Mitä enemmän aikaa on raskaudesta kulunut (vaikka 2kk on tosi lyhyt aika näin isoon muutokseen!!!) olen ajatellut raskauttani enemmän ja enemmän. Olen niin surullinen siitä miten en osannut ollenkaan nauttia omasta pienestäni mahassa, kuinka en osannut nauttia raskaudesta ollenkaan. Sen tuomista ihmeistä, vauvan kasvusta ja kehityksestä, hänen liikkeistään ja siitä isosta mutta ihanasta mahasta. Niistä kahdesta viivasta tikussa, ja yksinkertaisesti vain pienestä omasta ihmeestäni jonka olen luonnut maailman kultasimman miehen kanssa. 


Miksi pelkäsin niin paljon? Miksi en uskonut pääseväni tilanteesta pois kun tappamalla itseni? Miksi en vain luottanut siihen että asiat järjestyy, tavalla tai toisella mutta aina. En osaa kuvitella miten asiat olisikaan ilman poikaa. Miten asiat olisi mennyt? Oltaiskohan me enään J:n kanssa yhdessä? Mitä mun elämää kuuluis nyt? Mutta tiiättekö, en mä halua edes ajatella mitä elämä olisi ilman poikaa. Vaikka vaikeita päiviä ja öitä on ollut ja tälläkin hetkellä hänellä on menossa joku ihmeen itku ja syli vaihe, mutta silti koen että kaikki meni just niin niinkuin pitikin. 

Todella vaikeasta raskaudesta huolimatta kuumeilen jo uudesta raskaudesta ja pienestä ihmeestä josta kasvaa tuollainen tuhisia. Uskon että seuraava raskauteni ei ole henkisesti niin raskas. Olisihan hän toivottu, eikä tuleva enään ahdistaisi ja pelottaisi niin paljoa sillä Max:in myötä tiedämme jo mikä meitä odottaa. (vaikka siis jokainen vauvahan on erinlainen, ja arki taaperon ja vauvan kanssa on ihan eri asia kuin yhden vauvan kanssa ja tuo omat haasteensa, mutta ymmärrätte varmaan pointin.) Se ei olisi niin iso hyppy täysin tuntemattomaan niinkuin esikoisen kanssa.

Vaikka kovasti odotan jo että pääsisin nauttimaan raskaudesta ja sen tuomista ihanista ja ihmeellisistä asioista tiedän kuitenkin että vielä ei ole hyvä aika seuraavalle. Vielä Max saa olla meidän ainoa vauvamme, ja annan rauhassa niin kehoni kuin mielenikin palautua kaikesta siitä mitä melkeen vuoden aikana on tapahtanut. (kelatkaa, melkeen vuos sitten tein positiivisen raskaustestin ja nyt se plussa tuhisee tossa vieressä.)


Mutta jonkun aikaa tämä kelpaa ja riittää enemmän kuin hyvin
 - vain me kolme
2 kommenttia on "VOIHAN VAUVAKUUME."
  1. Uusi raskaus sitten ajallaan <3 ps et uskokkaan kuka sun tuttu on raskaana tällä hetkellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, omalla ajallaa sitte. <3 tän melkee vuoden aikana niitä raskaus ilmoituksia on tullu jo 7 ystävä ja tuttava piiristä. En enää siis ihmettele mitää :-D

      Poista

Lukijat